Niina Salmenkangas ja Eva Kallioranta. Kuvat: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Kun tekee työtä Reima ja Raili Pietilän arkkitehtuurin keskellä, se tietenkin arkistuu. Mutta ei täysin.

– Sitä unohtaa ja tottuu maisemiinsa, mutta ei täysin. Lounaalla yläaulassa sitä katsoo välillä ympärilleen ja huomaa taas, kuinka hieno tila se on, sanoo Niina Salmenkangas, Tampereen kirjastopalvelujohtaja.

Niin sanotulta johtajaparvekkeelta on hyvä näkymä kirjastosaliin, ja se tila sykähdyttää aina.

Niina Salmenkangas pitää Metsoa ennen kaikkea kokonaistaideteoksena.

– Julkisella rahalla on saatu näin hieno tila, joka on kaikkien käytettävissä. Se on ponnistus. Metson kaltaisia kirjastoja mahtuu yksi per kaupunki, hän toteaa.

Pääkirjasto Metsoon tulijaa tervehtii ensimmäisenä Väinö Linnan muotokuva, jonka on tehnyt Kimmo Kaivanto.

Yksityiskohta Väinö Linnan muotokuvasta.

Salmenkangas ottaa esimerkiksi Kirkkonummen kirjaston Fyyrin, joka myös on kokonaistaideteos.

– Selvästikään kaikki suunnittelijat eivät hoksaa, että kirjastoarkkitehtuurissa voisi irrotella. Siinä voi käyttää mielikuvitusta. Maailmalla näkee upeita kirjastoja. Kouluissa tilat ovat säädeltyjä, ja niiden pitää olla tietynlaisia. Sen sijaan kirjastotoimi sopeutuu muuntuviin tiloihin.

– Helsingin Oodi on nyt arkkitehtuuriltaan vaikuttava. Metso oli sitä kasarilla.

Viestintäsihteeri Eva Kalliorannan lempipaikat Metsossa ovat kirjastosali ja aula. Kumpikin tekee aina vaikutuksen.

– Kun aurinko paistaa kupolista, näkyy kauniita auringon heijastuksia, hän sanoo.

Kirjastopalvelujohtaja Niina Salmenkankaasta parvikerros on Metson sykähdyttävin näkymä.

Metso on kokonaistaideteos, jossa limittyvät Pietilöiden arkkitehtuuri ja taideteokset. Niina Salmenkangas ja Eva Kallioranta ovat “maisemiinsa” tottuneet, mutta eivät ne täysin ole arkistuneet.

Espanjalaisia arkkitehtuuriopiskelijoita

Vuonna 1986 valmistuneen pääkirjasto Metson arkkitehtuuri on omaleimaista.

Kadun tasolta tätä ei välttämättä huomaa. Eräs kirjaston asiakas kertoi asuvansa Hämeenpuistossa aika korkealla ja ihailevansa kirjastoa yläviistosta. Näin sen kuparikattokin näyy.

Ennen koronaa kirjaston sisällä nähtiin usein espanjalaisia arkkitehtuuriopiskelijoita ihailemassa tilaa. Pandemian jälkeen heitä ei ainakaan vielä ole nähty.

Arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilän suunnittelema rakennus edustaa orgaanista arkkitehtuuria ja muistuttaa ylhäältä päin metsolintua soitimella. Arkkitehtoninen kokonaistaideteos on ovenkahvoja myöten suunniteltu.

Pietilöiden arkkitehtuurista kiinnostuneille voisi järjestää hop on – hop off -kierroksen kolmosen ratikkalinjalla. Toisessa päässä olisi Metso ja toisessa Hervannan keskusakseli sekä välillä Kalevan kirkko. Myös vuonna 1989 avattu Hervannan kirjasto on Pietilöiden suunnittelema.

Joseph Alasen triptyykki oli jo vanhassa pääkirjastossa, nykyisessä Laikku. Metsossa se sai uudet kehykset.

Uuden lehtilukusalin kalusteiden väritys on poimittu Joseph Alasen teoksesta.

Peruskorjaus oli tarpeen

Pääkirjasto Metso peruskorjattiin vuosina 2015–2017. Remontti kunnioitti rakennuksen alkuperäistä ilmettä: Metson maanläheinen värimaailma ja pyöreä muotokieli säilytettiin ja monia alkuperäisiä kalusteita kunnostettiin. Samalla tiloja muokattiin vastaamaan nykypäivän tarpeita, kuten tapahtumien järjestämistä ja kaupunkitoimistomaista työskentelyä.

Kirjahyllyjen määrää vähennettiin, jotta tila avartui, luonnonvalo lisääntyi ja kulkureitit selkiytyivät. Esimerkiksi kirjastosalissa tehtiin lisää tilaa ikkunoiden eteen ja käännettiin tuolit ikkunaan päin, joten nyt voi ihailla Hämeenpuistoa.

Tampereella onnistuttiin pitämään kirjasto auki melkein koko peruskorjauksen ajan. Remontti on kalliimpi, jos kirjasto on auki, mutta näin haluttiin. Oma metelinsä peruskorjauksesta oli, mutta se on jo unohtunut.

– Remontti tarvittiin, jotta voidaan vastata nykyajan vaatimuksiin. Valaistukseksi saatiin vaaleat ledit, mikä on hieno parannus entiseen synkeähköön valaistukseen. Suuriin arkkitehtuurin linjoihin ei tietenkään puututtu, Niina Salmenkangas sanoo.

Niina Salmenkangasta Miina Äkkijyrkän riemastuttavan värikäs teos ilahduttaa.

Perusparannuksen arkkitehtina toimi Marko Suutarla (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy).

Lainaajat ovat löytäneet takaisin Metsoon koronakuopan jälkeen.

– 2019 oli valtava ennätysvuosi. Siihen nähden lainat ja kävijät ovat yleisesti vielä vähän alle huippulukujen. Sen sijaan Metso on samassa kunnossa kuin ennätysvuonna 2019, iloitsee Niina Salmenkangas.

Alkuviikosta lainaajia käy 3 000 päivässä ja sitten luku laskee loppuviikkoa kohti.

Kirjastoarkkitehtuuri voisi Niina Salmenkankaan mielestä olla rohkeampaa, koska kirjastotoimi taipuu. Metson kaltaisia omaleimaisia kirjastoja ei kyllä mahdu kuin yksi per kaupunki.

Taideteosten kärkijoukko

Pääkirjasto Metson taideteoksista ensimmäisenä tulijaa tervehtii Kimmo Kaivannon työ kansalliskirjailija Väinö Linnasta.

Oikeastaan ensimmäisistä ensimmäisin on Eila Hiltusen Veden alla, joka on pääsisäänkäynnin vieressä vitriinissä. Hiltusen veistos jää hieman katseiden katveeseen, vaikka sen valaistusta on parannettu. Alussa teoksessa meni vettäkin, mutta se oli aika vaarallista. Lasin heijastusten vuoksi Hiltusen teoksesta ei ole tässä jutussa kuvaa.

Kolmas näkyvä teos on Joseph Alasen triptyykki uudessa lehtilukusalissa. Maalauksessa ovat Klaus ja Elina. Alanen on taidehistorian unohdettuja nimiä, jolla oli laaja Kalevala-aiheinen tuotanto.

– Teos oli ennen luentosalissa, joten sijoitus lehtilukusaliin tuo sen useamman katsottavaksi. Puiset raamit ovat Pietilän suunnittelemat. Mukana on kirjastohistoriaa, sillä Alasen triptyykki oli jo vanhalla kirjastotalolla (nykyinen Laikku). Uuden lehtilukusalin kalustuksen värit on poimittu tästä teoksesta, Eva Kallioranta kertoo.

Metson taideteokset ovat Tampereen taidemuseon hallinnassa eli osa Tampereen kaupungin kokoelmaa.

– Johtajakerroksessa on Miina Äkkijyrkän lehmäteos. Olen siihen aika kiintynyt. Kerran oli käymässä taidemuseon väkeä ja ehdin jo huolestua, että he hakevat Äkkijyrkän pois, Niina Salmenkangas kertoo.

Päitä ja muotokuvia

Heikki Varjan muotokuva Lauri Viidasta on ilmeeltään vekkuli ja hiuskiehkura on lennokas. Tämän “pään” näkee Pirkanmaa-kokoelmassa.

Osa “päistä”, kuten Viljo Kajava, Väinö Linna ja Alex Matson ovat turvallisissa paikoissa henkilökunnan tiloissa.

Muotokuvassa myhäilee Taata eli F.E. Sillanpää, kuten myös kuuluisa kirjastonjohtaja Mikko Mäkelä. Hän perusti niin sanotun Mäkelän piirin, josta käynnistyi muun muassa Väinö Linnan kirjailijanura.

Lapset pitävät paljon Teemu Luodon pupuhahmoista.

Yksityiskohta muumivitriinistä. Se on lastenosastolla.

Vähemmän virallisia hahmoja on lastenosastolla. Siellä asuvat Teemu Luodon sympaattiset Epeli ja Kaneli.

Lastenosaston muumivitriinissä on Tuulikki Pietilän teos Kuka lohduttaisi nyytiä. Siinä on jännittävä mörkö, joten se on hyvin pidetty. Kirjastolla oli toinenkin muumiteos, Kuinkas sitten kävikään. Nämä olivat Tove Janssonin kirjastolle lahjoittamia.

Tampere-taloon Metsolta muuttanut Muumi-museo kuitenkin halusi Kuinkas sitten kävikään -teoksen, ja niin siinä kävi, että se meni museolle. Kuinkas sitten kävikään oli myös museon ensimmäisen näyttelyn nimi.

Pispala-aiheinen teos on osa Metson julkista taidetta.

Pietilä on esillä Laikussa

Arkkitehti ja akateemikko Reima Pietilän (1923–1993) syntymästä tuli 25. elokuuta 2023 kuluneeksi 100 vuotta.

Reima Pietilä tunnetaan suomalaisen ja kansainvälisen arkkitehtuurin kentällä poikkeuksellisena henkilönä sekä merkittävän arkkitehtuurituotantonsa, teoreettis-filosofisten kirjoitustensa että myös opetustoimintansa kautta. Hän oli ahkera keskustelija, joka toimi usein arkkitehtuuridebatin alkuunpanijana niin töidensä kuin kirjoitustensa kautta. Suunnittelutyössä Pietilän tärkeä kumppani oli arkkitehti ja puoliso Raili Pietilä.

Heikki Varjan muotokuva Lauri Viidasta.

Viljo Kajavan muotokuva.

Kulttuuritalo Laikun Galleriassa syyskuunlopussa avautunut Pietilä 100 -näyttely muodostuu kahdesta Suomen Arkkitehtuurimuseon tuottamasta kokonaisuudesta: Sanastelu, luonnostelu, kuvittelu – Reima Pietilän luonnoksia ja aforismeja sekä Morfologia urbanismi. Näyttely on auki 5.11.2023 asti.

Laikun näyttelyssä mukana oleva video kertoo paljon juuri pääkirjasto Metsosta. Samaten Niagarassa esitetty dokumentti Irti laatikoista kertoi isolla osalla Metsosta.

”Sanastelu, luonnostelu ja kuvittelu” olivat tärkeä osa Pietilän taiteellista työskentelyä sekä arkkitehtuurin syntyprosessia. Näyttelyssä on esillä Pietilän luonnoksia, aforismin kaltaisia oivalluksia arkkitehtuurista sekä pienoismalleja, jotka havainnollistavat, millainen hahmo alkuideoista syntyi. Kokonaisuus tutustuttaa kävijän Reima Pietilän omintakeiseen suunnittelutapaan.

Pietilä pyrki herättämään keskustelua kaavoituksen jähmeydestä. Todellisuus, maantiede ja luonnon morfologia, muoto-oppi, olivat keskeisiä Pietilän luovan työn lähteitä.

Tämä juttu on seitsemäs osa Tampereen julkista taidetta esittelevästi artikkelisarjasta. Jutun kirjoittaja on saanut tarkoitukseen tukea Journalistisen Kulttuurin edistämissäätiöltä (Jokes).

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua