Tuula Lehtinen, Heini Orell ja Laura Lehtinen. Kuva: Mikko Vattulainen 

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat 

Tampereen ratikan taiteen alkujuuret ovat Norjan Bergenin Bybanen (ratikan) esimerkissä. 

Tässä kuvaan astuu mukaan taiteilija Tuula Lehtinen, joka oli ennen ratikan rakennusvaihetta professorina Bergenin Taidekorkeakoulun grafiikan osastolla. 

– Meillä oli opiskelijoiden kanssa kursseja Bybaneniin liittyen. Hetken aikaa olin sen taideprojektin koordinaattori. Tamperelaisten sulatteluun julkiselle ratikkataiteelle on osansa Aamulehden toimittajalla Nina Lehtisellä, joka teki isoja juttuja Bergenistä, Tuula Lehtinen kertoo. 

Uusinta ratikkataidetta Sepänkadun sillalla. Taide on mukana, kun raiteita ja pysäkkejä rakennetaan jatkossa lisää. Kuva: Mikko Vattulainen

Taiteen mukaantulo Tampereen ratikkaan vaati pitkiä neuvotteluja ennen kuin taideohjelmaa päästiin laatimaan. Hyvänä esimerkkinä oli hiukan aikaisemmin valmistunut Rantatunneli ja sen taide. 

Koko ratikan tulo oli poliittisesti pomppuista. Sitä samaa oli taiteen tuleminen osaksi sitä. 

Bergen oli vertailukohta. Sieltä oli hyvät tuoreet kokemukset, Bybanen taide on laadukasta.  

Yksi yllyke tamperelaisille oli Tukholman julkisen liikenteen mittava taideohjelma. Esimerkki oli myös Nizzan ratikan taide. 

Tampereen Ratikka on tuonut taiteen osaksi matkustuskokemusta. Taiteesta sen erilaisissa muodoissa pääsee nauttimaan niin vaunuissa kuin raitiotien ympäristössäkin. Ratikan taiteen kokonaisuudesta vastaa Tampereen Raitiotie Oy, ja taiteen toteutusta koordinoi Frei Zimmer Oy. Uusimpia taidepysäkkejä on Tikkutehdas Santalahdessa. Kuva: Mikko Vattulainen

Mari Rantasen ”Kaikkiin suuntiin”, Elina Aution ”Clip” ja Kari Södön ”Pohjoinen virta” -teokset muodostavat kiinnostavan kolmen teoksen kokonaisuuden Tikkutehtaan tukimuuriin. Kuva: Mikko Vattulainen

Prosenttiperiaatteen muukaan

Istumme puhumassa ratikkataiteesta Tuula Lehtisen ruokapöydän äärellä. Mukana on Tuulan tytär Laura Lehtinen. Hän koordinoi ratikan taidetta Frei Zimmer Oy:ssä, kuten myös kolmas keskustelukumppani Heini Orell. 

Seuraavaksi otetaan esiin raha. Ratikan ensimmäisessä vaiheessa taidebudjetiksi määriteltiin puolitoista miljoonaa prosenttiperiaatetta mukaillen. Mukana summassa oli koordinointi ja kuratointi. 

– Ulkopuolisilta tuli noin 300 000 euroa. Osa saatiin avustuksina. A. R. Winterin muistosäätiö ja Taike (Taiteen edistämiskeskus) tukivat taidehanketta. Myös Majaoja-säätiö rahoitti Pyynikintorin pysäkin taidetta. Oli hienoa, että paikallinen toimija lähti hankkeeseen mukaan, Heini Orell sanoo. 

Tarpeen pitäisi sanella rahoitusta 

Tuula Lehtisen mielestä olisi hienoa, jos prosenttitaideajattelun sijaan taide nähtäisiin osana rakennushankkeita samoin kuin muotoilu tai markkinointi. 

– Taiteen merkitys luontevana ja tärkeänä osana kaikkea julkista rakentamista pitäisi tunnustaa. Silloin myös taiteen budjetti olisi osa hankkeen budjettia riippuen siitä, mitä tehtäviä taiteelle määritellään, hän sanoo.  

– Sekä Ratikan toisessa vaiheessa Lentävänniemeen että nyt suunnittelupöydällä olevassa seuturatikassa taide on mukana jotakuinkin samalla rahoituksen periaatteella kuin ensimmäisessä vaiheessa, Laura Lehtinen kertoo. 

Ratikan taiteessa lasketaan, montako teosta pystyy taidebudjetilla toteuttamaan. Sitten jaetaan summaa maamerkkiteosten, pysäkkiteosten ja pienempien taidehankkeiden kesken. 

Sepänkadun sillalla ilahduttava Aarne Jämsän teos Sankari puhaltaa muistuttaa Särkänniemen alueen monipuolisuudesta. Kuva: Mikko Vattulainen

Leikkisä teos korostaa Särkänniemen ja Onkiniemen alueiden monipuolisia kulttuurin ja vapaa-ajan mahdollisuuksia. Kuva: Mikko Vattulainen

Nyt tie on tasaisempi 

Epäilykset ratikkataidetta kohtaan ovat lientyneet. Rakentajia askarrutti, haittaavatko taideteokset heidän työtään ja miten ne onnistuvat teknisesti. Nyt taiteen läsnäoloon on totuttu, eikä asia enää askarruta. Taide ei ole rakennushankkeiden ydinosaamista, mutta tilanne on mennyt eteenpäin. 

– Reunaehdot ovat budjetti ja turvallisuus, Heini Orell sanoo. 

Hyvä koordinointi on avainasia. Pitää olla valmis vastaamaan puhelimeen ja ratkomaan asioita koska vain. 

Pyynikintorin yötä valaisevat Jaakko Himasen Tuulen silmät.

Pyrkimyksenä ovat luovat ratkaisut. Otetaan esimerkiksi ratikkavaunujen ikkunoiden tekstit. Tällainen sanataide on pieni lisä kokonaisuuteen. Eikä sellaisia ole missään muualla kuin Tampereella. 

Yksi osa ovat taideratikat. Se on itsessään liikkuva taiteteos. Sen kylkiä koristavat puolen vuoden välein vaihtuvat taideteokset. 

– Taideratikoista kissa keräsi sympatiat. Sen merkitys ei ole taiteellisissa ansioissa. Tekijälle se oli iso juttu ja hän oli valtavan innostunut, Laura Lehtinen kertoo. 

Myös yleisö otti Kissaratikan omakseen hyvin laajasti ja sen toivottiin jatkavan tavalla tai toisella elämäänsä Tampereella. 

Tuula Lehtinen oli professorina Bergenin Taidekorkeakoulun grafiikan osastolla. Bergenin Bybanen (ratikka) oli esimerkki Tampereelle. Bybanen taide on laadukasta ja siitä oli tuoreita kokemuksia. Kuva: Mikko Vattulainen

Laura Lehtinen koordinoi ratikkataidetta: ”Sekä Ratikan toisessa vaiheessa Lentävänniemeen että suunnittelupöydällä olevassa seuturatikassa taide on mukana jotakuinkin samalla rahoituksen periaatteella kuin ensimmäisessä vaiheessa.” Kuva: Mikko Vattulainen

Heini Orell sanoo, että ratikkataidetta pyritään tekemään monenlaisille käyttäjille. Tavoite on, että jokaiselle löytyy kokonaisuudesta sellainen teos, josta juuri hän voi pitää. Kuva: Mikko Vattulainen

Monenlaisille käyttäjille  

Ratikan taiteen kokoelmaan kuuluu veistoksia, valotaidetta, muraaleja, videotaidetta, sarjakuvataidetta, äänitaidetta, betonitaidetta, sanataidetta sekä maisemateoksia. Voit kokea taidetta myös jokaisessa vaunussa penkkien kuosissa. 

– Pyrimme tekemään ratikkataidetta monenlaisille käyttäjille ja siksi taiteen lajit vaihtelevat. Jotkut pitävät pelkistetyistä ratkaisuista, toiset valosta, kolmannet näyttävistä teoksista. Tavoitteena on, että kokonaisuudesta löytyy jokaiselle ainakin jokin teos, josta pitää, Heini Orell sanoo. 

Tuula Lehtisen sanoo, että jo ihan alussa määriteltiin taiteen tavoitteeksi monipuolisuus ja kansainvälisyys. 

– Tekijöissä on mukana yksi virolainen ja muutama ruotsalainen. Otan esimerkiksi Katarina Löfströmin taideteos Kekkosentien ylittävällä raitiotiesillalla. Movement No 1 on aikaa kestävä teos. Se ei tarvitse huoltoa, vaan puhdistaa itse itsensä. Toteutusvaihe oli jännittävä, koska Katarina ei päässyt koronan takia kertaakaan paikan päälle, Laura Lehtinen kertoo. 

Juliana Hyrrin sarjakuvataiteen elävä piirrosjälki ja vetoava tarinankerronta puhuttelee kaikenikäisiä Hippoksen pysäkillä. Kuva: Mikko Vattulainen

Hippoksen pysäkin roiskesuojien levyt muodostavat sarjakuvan ruutuja, jotka kuljettavat katsojan läpi vuodenaikojen pienen lapsen leikkien näkökulmasta. Nostalgisia tunteita herättävissä ruuduissa leikitään pihaleikkejä, syödään marjoja ja liikutaan luonnossa. Kuva: Mikko Vattulainen

Riskejä ei voi täysin välttää 

Jos haluttaisiin välttää täysin ilkivallan riskit, pitäisi valita taideteosten materiaaliksi joko kivi, teräs tai betoni. 

– Valotaide on nyt huudossa. Sen toteuttamisessa on riskejä, mutta se riski halutaan ottaa, Laura Lehtinen sanoo. 

– Taidetta on monenlaista. Ei sitä voi standardisoida. Taiteilijalla on hyvä olla vapaat kädet suhteessa siihen, mikä on kussakin kohteessa mahdollista, Tuula Lehtinen vahvistaa. 

On esimerkiksi todettu, että yliteipatut sähkökaapit ovat säilyneet puhtaampina kuin teippaamattomat. Ratikan ylläpito suorastaan toivoo teippauksia lisää. 

Videotaiteesta tunnetun taiteilija Katarina Löfströmin suunnittelema maamerkkiteos Movement No 1 saa sillan liikkumaan auringonvalon ja tuulen vaikutuksesta. Kuva: Mikko Vattulainen

Kekkosentien ylikulkusillan teos on huoltovapaa. Se puhdistaa itse itsensä. Kuva: Mikko Vattulainen

Yksityiskohta teoksesta Movement No 1. Kuva: Mikko Vattulainen

Kuvataiteilija Tamara Piilolan Taivaan portti -muraali Hallilan alikulussa on kärsinyt töhryistä, mutta huomattavasti vähemmän kuin alikulku ennen taideteosta.

Taistelussa töhryjä vastaan ratkaisevaa on nopeus. Mitä nopeammin ne poistetaan, sitä parempi on estovaikutus. Ratikan vaunut puhdistetaan joka yö varikolla. 

Rantatunnelista puheen ollen siellä voitaisiin olla nopeampia töhrytaistelussa. Tuula Lehtisen sydäntä särkee Rantatunnelin melutaidegallerian kohtalo. Santalahden päässä Ilkka Väätin ja Soile Jääskeläisen teokset valtatatien puolelta on likimain tuhottu ja Sauli Iso-Lähteenmäen töille on käymässä samoin. Jos töhryjä ei puhdisteta välittömästi, ne kutsuvat puoleensa lisää. 

– Eräässä ruotsalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että töhryjen poistoon kuluu Tukholmassa yhtä paljon rahaa kuin uusiin teoksiin, Tuula Lehtinen sanoo. 

Ratikan ikkunoissa matkustajia ilahduttaa sanataide, joka on Kirsi Kunnaksen, Jari Mäkipään, Salla Simukan, Lukas Jokilehdon, Pekka Kytömäen ja Milja Niemen käsialaa. Kuva: Mikko Vattulainen

Sanataide on omaperäistä, sellaista ei ole ratikoissa muualla kuin Tampereella. Kuva: Mikko Vattulainen

Positiivista kommentointia 

Ratikkataide on saanut pääasiassa positiivista palautetta. Palautetta voi antaa Ratikan taiteen nettisivuilta löytyvällä lomakkeella. Sinne on kertynyt esimerkiksi kommentteja: minne meni kissaratikka ja onko siitä postikorttia.  

Enemmän palautetta kuitenkin kertyy sosiaalisen median kautta. 

– Palaute vaihtelee. Jos jotain kovasti kehutaan, sekaan tulee negatiivinen kommentti. Samoin jos jotain kovasti haukutaan, joku laittaa perään puolustavan mielipiteen. Sitten on tätä tavanomaista, että nämäkin rahat olisi pitänyt laittaa sairaanhoitajien palkkoihin ja vanhusten vaippoihin, Heini Orell kertoo. 

Tehdään tutuksi kulkijalle 

Tampereen Ratikan nettisivulla on taiteelle oma välilehti. Se kutsuu mukaan taideseikkailulle, joka kuljettaa pysäkiltä toiselle tutustumaan taiteeseen ratikkareitin varrella. Taidekartan avulla voi tutustua teoksiin ja syventää taide-elämystä niihin liittyvän interaktiivisen sisällön avulla. Kartan voi myös tulostaa mukaansa matkalle. 

Ratikan maamerkkiteosten ja taidepysäkkien luota löytää QR-koodin. Koodi ohjaa teossivulle, josta löytää teoksista kertovia ääniselostuksia, tietovisoja, piirustustehtäviä ja videoita. 

Lasimosaiikkitekniikalla toteutettu teos ”Palaisinpa kukkana” on tamperelaisen Jan Anderzénin käsialaa. Hervannan valvaväylällä Turtolassa sijaitseva teos on saanut inspiraationsa digitaalisen kuvakulttuurin yhteyksistä perinnekäsitöihin sekä tuoreesta kukkatutkimuksesta. Kuva: Mikko Vattulainen

Turtolan pysäkin teoksen nimi ”Palaisinpa kukkana” on lainaus Stevie Wonderin laululyriikasta: ”Then how I wished that I could come back as a flower.” Kuva: Mikko Vattulainen

Tampereella oli sitkeitä ratikan vastustajia. Suurin osa lienee sulanut, mutta vielä on näitä vastarannan kiiskejä, jotka eivät suostu kyytiin astumaan – kuitenkin vähemmän kuin rakennusvaiheessa. Ehkä ratikkataide voi omalla osallaan sulattaa sydämiä julkiselle liikenteelle. 

Raitiotien osalle 1 laadittiin taiteen yleissuunnitelma tukemaan ja visualisoimaan niitä tavoitteita, joita uudelle kaupunkiraitiotielle kasvun ja kehityksen mahdollistajana asetettiin. Kestävän kehityksen päämäärät, liikkumisen helppous ja ympäristön viihtyisyyden lisääminen ovat myös raitiotien osan 2 sekä sen varrelle toteutuvan taiteen päämäärinä. 

Sorin aukion pysäkin betoninen taideteos ”Planeetat” on tamperelaisen Silja Merikallion suunnittelema.

”Planeetat”-teos on toteutettu osaksi pysäkin kiveystä niin, että se näkyy erityisesti pysäkkilaiturilla oleville. Kuva: Mikko Vattulainen

Kuvitus on vain otos

Artikkelin kuvitukseksi on valikoitu mahdollisimman monipuolinen otos ratikkataiteesta. Mukana on suurta, pientä ja siltä väliltä. Tällä hetkellä väliaikaisia ja pysyviä teoksia on toteutettu 58 kappaletta, joten kuvat ovat vain otos kokonaisuudesta. 

Tämä juttu on kuudes osa Tampereen julkista taidetta esittelevästä artikkelisarjasta. Jutun kirjoittaja on saanut tarkoitukseen tukea Journalistisen Kulttuurin edistämissäätiöltä (Jokes). 

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua