Kuva: Kaisa Vuorinen
TEATTERI | Amurin museokorttelissa lämpiää pian kesä 1935. Työläiskorttelin pihapiirissä eletään arkea, tehdään töitä, riidellään, rakastetaan ja ryypätään. Tukkateatteri tuo näyttämölle kirjailija Aune Mäkisen ahkerat puurtajat ja miten kuten pärjäilevät hanttapulit.
”Muistuttelen aina näyttelijöitä erityisesti ärrästä. Se on niin tamperelaista.”
Pia Sivunen, teksti
Vuonna 1935 elettiin pula-aikaa. Toimeentulo oli niukkaa myös Tampereella Amurin työläiskortteleissa. Leivänsyrjästä oli otettava kiinni, mistä sitä vain vähänkin pilkisti – kaikin laillisin ja väliin vähän hämärämminkin keinoin. Moni otti elantonsa pirtukaupasta, joka kukoisti, vaikka kieltolain päättymisestä oli kolme vuotta.
Vaikka arki oli puurtamista ja puutetta, kuului ihmisten elämään myös iloa, juhlaa ja rakkautta – ihastumista ainakin, jos ei ihan rakkauteen ollut varaa.
Tamperelainen harrastajateatteri Tukkateatteri toi Amurin yhteiskeittiöasukkaiden elämän viime kesänä näyttämölle autenttisessa paikassa: Amurin museokorttelissa.
Katri Häti ja Mia-Annette Latvus dramatisoivat ja ohjasivat Aune Mäkisen Melkein ihmisiä -kirjan esitykseksi, jossa museokorttelin pihamaalla ja neljän asuntokompleksin rappusilla eletään kesää 1935.
Viime vuotinen kantaesitys sai niin suuren suosion, että yleisön pyynnöstä Tukkateatteri jatkaa esityksiä alkavana kesänä.
Melkein ihmisiä -näytelmän viime kesän esityksissä lapsia näyttelivät Laura Malmivaara (Repekka), puujaloilla oleva Kuura Juntunen (Petteri) ja Jarkko Rautava (Antti). Petterin esittäjä vaihtuu tänä kesänä. Kuva: Kaisa Vuorinen
Kirjoittaja mukana henkilöhahmona
Koulun päätyttyä ja kesäloman alettua nuori Hanna muuttaa Vesilahdesta Amuriin aviottoman Antti-poikansa kanssa. He muuttavat osakyökkiin; asuntoon, jossa neljän kamarin asukkaat jakavat yhteisen piisikeittiön.
Amurin yhteiskeittiöt ovat maassamme hyvin tamperelainen ilmiö, jonka toivat kaupunkiin Finlaysonin tehtaan johtajat Venäjältä.
Samoihin aikoihin Hannan ja Antin kanssa Amuriin tulee Repekka kesätytöksi mummulleen. Repekka kantaa mukanaan vihkoa, johon hän kirjoittaa näkemäänsä ja kokemaansa.
Repekkaa ei löydy Aune Mäkisen vuonna 1999 ilmestyneestä, hänen kaikkiaan 30 vuoden ajan kirjoittamastaan Melkein ihmisiä -kirjasta. Repekan näytelmään kirjoittamalla dramaturgit ovat saaneet siihen mukaan hieman Aune Mäkistä itseään.
Kiikoisissa vuonna 1920 syntynyt Aune Mäkinen muutti Amuriin vuonna 1952. Hän liittyi saman tien Työväenopiston kynäilypiiriin ja alkoi kirjoittaa Aamulehteen pakinoita nimimerkillä Repekka. Hänen pääosin 1960-luvulla kirjoittamistaan pakinoista on koottu teos Aikansa kutakin.
Aune Mäkinen on läsnä myös siten, että näytelmässä on joitakin hänen vaatteitaan. Ne on saatu esityksessä mukana olevan, Mäkisen silloisen miniän kautta.
Amurilaista viestintää huushollista toiseen. Kuvassa viime kesän esityksestä vasemmalla Laina (Outi Kanerva) ja oikealla Pauliina (Johanna Mäkiranta). Hanuristina oli Saana Kastelli. Kuva: Kaisa Vuorinen
Kirjeet kertovat, mitä näyttämöllä ei nähdä
Keskeisiä pihapiirin henkilöitä esityksessä ovat myös Laina, Pauliina ja Jenny, joka alkaa opastaa Hannaa talon tavoille. Jennyn puoliso Hemmo on vankilassa, joten Jenny pitää tälle “tuuraajana” komeaa Eelistä, jolla on naisia Pispalaa myöten. Eeliksen ja Hannan kehittyvä suhde on Melkein ihmisiä -näytelmän keskiössä.
Näytelmä kuvaa Hannan asettumista ja asennoitumista kaupunkielämään. Hänen kirjeenvaihtonsa Vesilahdelle jääneen sisarensa kanssa luo aikajanaa ja ajankuvaa.
Kirjeissä tulevat esiin sellaiset Hannan ajatukset, toiveet ja ärtymykset, joita hän ei arjessaan päästä esiin. Tapahtumia ja tunnelmia kuljettaa eteenpäin myös live-hanuristi.
Näytelmän kuvaama aika on ankeaa, ja kuolemaakin korttelissa kohdataan, mutta esitys on komediallinen ja hieman romantisoi Aune Mäkisen paikoin surullistakin tekstiä. Katri Häti ja Mia-Annette Latvus halusivat tehdä draamakomediallista kesäteatteria, eikä esimerkiksi kirjassa kuvattuja sotavuosia ole tästä syystä näytelmässä mukana.
Melkein ihmisiä -kirjassa ihmisten persoonat piirtyvät pitkälti heidän puheistaan. Dialogia käydään rehevällä Tampereen murteella, ja Mia-Annette Latvus on yrittänyt ohjata näytelmänkin ”tampereeksi”.
– Muistuttelen aina näyttelijöitä erityisesti ärrästä. Se on niin tamperelaista, Latvus sanoo.
Pyykkiä pestään ja juttu kulkee. Jenny (Maria Mesimetsä) pyykkää, pyykkikoria pitelee Pauliina (Johanna Mäkiranta). Kolmantena kuvassa viime kesältä on Hanna (Mimmi Virtanen). Hannan esittäjä vaihtuu tänä vuonna. Kuva: Kaisa Vuorinen
”Jos joskus saisit sen lavalle”
Mia-Annette Latvus tunsi Aune Mäkisen. Tämä esitteli joskus hänelle tekstiään, jonka Tampereen Työväen Teatteri oli kerran jo ottanut työstettäväksi ohjelmistoonsa. Kun Lasse Pöysti tuli TTT:n taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1974, hän halusikin aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Silloin Mäkisen teksti pyyhkiytyi siltä pois.
– Se oli Aunelle suuri harmituksen aihe. Hän sanoi minulle, että jos sinä joskus saisit sen lavalle, Mia-Annette Latvus kertoo.
Se joskus tuli kesällä 2025, mutta sitä vuonna 2011 kuollut Aune Mäkinen ei enää ollut näkemässä.
Tukkateatterin yhteistyö Amurin museokorttelin kanssa alkoi vuonna 2024, kun Katri Häti ohjasi sinne Savu-uhrin. Kun Amurin museokortteli viime vuonna täytti 50 vuotta, oli yhteistyölle jo hyvä pohja, ja käsillä juuri oikea teksti.
– Teatterin jumalat olivat puolellamme. Saimme Melkein ihmisiä esitettäväksi autenttiseen miljööseen, Mia-Annette Latvus sanoo. – Yleisöhän voi halutessaan yhdistää esitykseen museokäynninkin.
Pisteeksi iin päälle Häti ja Latvus saivat Suomen Kulttuurirahastolta apurahan esityksen käsikirjoittamiseen.
Katri Häti ja Mia-Annette Latvus saivat Suomen Kulttuurirahaston Yleisrahastosta apurahan Melkein ihmisiä -näytelmän käsikirjoittamiseen.
Lyhytelokuvia korttelin asunnoista
Melkein ihmisiä -näytelmän kantaesitys oli niin suuri menestys, että sen toivottiin jatkavan myös tulevana kesänä. Katri Häti ja Mia-Annette Latvus arvelevat suosioon vaikuttaneen etenkin sen, että vanha Amuri ja tehdastyöläisyys Pumpulitehtaalla ovat 1940- ja 1950-luvulla syntyneille ainakin jotakin tai jonkun kautta tuttuja. Pääosa katsojista oli ikäihmisiä.
Esiintyjille toinen kesä saman esityksen parissa tarjoaa hieman helpotusta, mutta antaa samalla mahdollisuuden syventyä ja syventää tekstiä.
– Viime vuoden esitykseen on tehty tarkennuksia ja sävyeroja. Silläkin on vaikutusta, että neljä näyttelijää on vaihtunut työ- ja perhesyistä. Myös teknisiä juttuja on korjattu, Mia-Annette Latvus kertoo.
Museoon haluttiin myös lyhytelokuvia, jotka kertoisivat asumisesta museokorttelin asunnoissa. Katri Häti teki dramatisoinnit tutkija Tuomo Salosen kirjoitusten pohjalta, Tukkateatterin näyttelijät näyttelivät ja Tampereen Työväen Teatterista saatiin ajanmukainen puvustus. Nyt 11 lyhytelokuvaa on valmiina, ja museokorttelin huoneet syttyvät niissä elämään.
Eeliksen ja Hannan suhde kehittyy, mutta minkäs teet, kun vientiä on muuallekin… Elsa (Emilia Lillsunde) ja Eelis (Jaakko Mela). Kuva: Kaisa Vuorinen
Kymmenkunta teosta taas tarjolle
Tampereella toimii useita harrastajateattereita, joilla on kaikilla omat vahvuutensa. Tukkateatterille on Hätin ja Latvuksen mielestä ominaista erityisesti moninaisuus; ei tehdä vain yhdenlaista, vaan jokaisella esityskaudella todella monenlaista.
Pääpaino tuotannoissa on uusilla, itsekirjoitetuilla tai dramatisoiduilla teksteillä, mutta Tukkateatteri tarttuu myös klassikoihin, kuten tänä vuonna Shakespearen Rikhard III -draamaan.
Vuodesta 1999 toimitnut Tukkateatteri on esittänyt fantasiaa, lastennäytelmiä ja antiikin tragedioita, mutta se käsittelee myös päivänpolttavia kysymyksiä – näin esimerkiksi Haittaako jos kysyn? -esityksessä (lue Anne Välinoron arvio) viime talvena.
– Vahvuuksiamme on myös se, että olemme hyvin laajasti eri-ikäisiä. Se on erittäin arvokasta. Konkarit voivat opettaa nuorempia, ja nuoret puolestaan tuovat vanhemmille energiaa ja tämän ajan elämänmenoa, Mia-Annette Latvus sanoo.
– Ja meillä taitaa olla eniten tuotantoa ja kurssitusta ja työpajatoimintaa, lisää Katri Häti. – Pyrimme aktiivisesti yhä monikulttuurisemmaksi ja monimuotoisemmaksi.
Tuotantoja on 5–7 vuodessa, ja improteatterit päälle. Joka vuosi on ohjelmistohaku, jossa voi tarjota tekstiään näyttämölle. Hiljattain päättyneessä haussa tarjolle tuli kymmenkunta teosta.
Mitähän mielessä Aatulla (Samu Palo) ja Eeliksellä (Jaakko Mela)? Kuva: Kaisa Vuorinen
Hienossa yhteisössä on hyvä temmeltää
Katri Häti ja Mia-Annette Latvus ovat teatteritaiteen moniottelijoita, joiden töistä ja kouluttautumisista kertyy hengästyttävän pitkä lista.
Katri Häti on muun muassa opiskellut Komediateatterin oppilaskoulussa, valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta teatterin ja draaman tutkimus pääaineena ja opiskellut näyttelijäntyötä Tanskassa. Hän opettaa teatteriryhmiä Kankaanpäässä, Ylöjärvellä ja Punkalaitumella ja tekee erilaisia omia produktioitaan. Tämä kaikki siis Tukkateatterin lisäksi.
Katri Häti halusi Tukkateatterin puheenjohtajaksi vuonna 2015 tullessaan ammatillistaa harrastajateatteria. Ihan sormia napsauttamalla se ei tapahtunut, mutta vuodesta 2019 ohjaajat ovat saaneet työstään palkkaa, ja tekstien tekijänoikeuksista maksetaan niin ikään korvausta.
Mia-Annette Latvuksella on yli 30 vuoden kokemus teatterityöstä ja näyttelijäntyön koulutuksia ja kursseja käytynä koko joukko, esimerkiksi Teatterikorkeakoulun draamanopettaja ja -ohjaajakoulutus. Hänelle on tuttua myös monikameranäytteleminen ja työskentely Ylellä kamerapuolella.
Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että Latvus näytteli 1990-luvulla TV2:n Taikapeili-sarjassa laulavaa siivoojaa. Laulut sanoitti Aune Mäkisen poika Ilpo Mäkinen.
Laina (Outi Kanerva) ja Pauliina (Johanna Mäkiranta) ovat selvästi havainneet jotakin mielenkiintoista. Kuva: Kaisa Vuorinen
Tukkateatteri on Hätille ja Latvukselle selvästi läheinen.
– Voit tarjota omia mielenkiinnon kohteitasi, ja tänne kun tulet, niin sulla on välineet ja yhteisö. Sen kuin vaan alat temmeltää. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä tatsi pääse hiipumaan, Katri Häti kiteyttää intohimon liekin loimuamisen kirkkaana.
Mia-Annette Latvus komppaa Hätiä. Viisi ohjausta Tukkateatterille tehneenä hän sanoo, että uusi produktio ja uusi ryhmä tempaavat mukaansa kerta toisensa jälkeen.
– Se on se tarinankerronta, Katri Häti sanoo. – Ja hieno yhteisö. Olen päässyt tekemään muutakin työtä ja tiedän senkin, millaista on puurtaminen ilman intohimoa.
Intohimolla tehtävästä työstä kertoo jotain jo se, kuinka ahkerasti Mia-Annette Latvus on yleisönä Tukkateatterin esityksissä. Hän kun ei jätä ainuttakaan ohjaamaansa esitystä väliin, vaan tukee työryhmää koko esityskauden.
Tukkateatteri: Melkein ihmisiä. Ensi-iltansa Amurin museokorttelissa Tampereella 3.6.2026. Esityksiä 17.6. asti ja 28.7.–15.8. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elämän salaisuus paljastuu Pispalan kattojen yllä – teatterimies Jotaarkka Pennanen täyttää 80 vuotta
HENKILÖ | Jotaarkka Pennanen on uransa aikana johtanut useita isoja teattereita ja ohjannut yli 70 näytelmää. Mutta hienointa mitä ihminen voi saada aikaan on runous.
Natalil Lintala esittää Katri Helenaa ensi kesänä Valkeakosken Apianniemessä – ”Musikaaleja ei ole tarpeeksi”
HENKILÖ | Natalil Lintala toivoo, että Suomessa tehtäisiin enemmän isoja musikaaleja suuren orkesterin kanssa. Näitä ei ole lähellekään tarpeeksi.
Mansi Styczin tuikkiva perintö – teatterivaikuttaja täytti 80 vuotta
KOLUMNI | ”Olet tehnyt elämäntyölläsi Tampereesta monipuolisemman teatterikaupungin kuin ehkä itse tajuatkaan”, Anne Välinoro kiittää Mukamaksen teatterinjohtajaa.
”Päässä ja sielussa tapahtuu valtavasti” – Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmisto on julkistettu
TEATTERI | Taiteellinen johtoryhmä lupaa Teatterikesään puheen ja ajattelun voimaa, monenlaisia ruumiillisia lähestymistapoja ja erityisen hienoa esiintyjien läsnäoloa.