Esko Roine ja Puntti Valtonen Kuvat: Arto Ilkka Jalonen
HENKILÖ | Esko Roine juhlii merkkipäivänsä aattoiltaa Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä. Samalla julkaistiin elämäkertakirja Pääroolissa Esko Roine.
”Aivot kuluttavat valtavasti energiaa muistellessaan. Onneksi siitä selvittiin!”
Aila-Liisa Laurila, teksti
Hiukan kumaraan painunut mies astelee verkkaisesti tuttuakin tutummalle Eino Salmelaisen näyttämölle vaaleansinisessä takissa kävelykepistä tukea ottaen.
Hänellä on syytä juhlaan, mutta hän ei ota sitä liian vakavasti.
Syyskuun viidentenä päivänä 82 vuotta täyttävä teatterilegenda Esko Roine juhlii merkkipäivänsä aattoiltaa julkaisemalla elämäkertakirjansa Pääroolissa Esko Roine (Otava, 2026). Ensimmäinen repliikki on vitsikäs.
– Joo, ylläni on sama pikkutakki kuin kirjan kannessa. Kotona minulla on toinen! Ajattelin tällä tavalla vauhdittaa tuon kirjan markkinointia, hän lohkaisee.
Esko Roine pukeutui samaan pikkutakkiin, joka hänellä on kirjan kansikuvassa.
Teatterisali naurahtaa. Se on täyttynyt parvea myöten ihmisistä, jotka haluavat kuulla, mitä Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Mari Mikkola kyselee Roineelta ja kirjailija Antti Heikkiseltä. Eturiveillä istuvat kutsuvieraina läheiset, puoliso Ritva Jalonen, sisar Liisa Roine, lankomies Seppo Mäki, Auvisen perhettä sekä joukko kollegoita, kuten Tuija Vuolle, Panu Raipia ja Ola Tuominen.
Aluksi Roine kuitenkin kutsuu lavalle Puntti Valtosen, jolle on annettu kaksi tehtävää. Hän laulaa Tampereen Työväen Teatterin kapellismestarin Marko Hilpon säestyksellä kaksi laulua ja lukee kirjailija Antti Heikkisen pitkän vuodatustekstin omasta elämästään.
– Olen kotoisin Jumalan selän takaa eikä siellä ollut leikkikavereita. Päällimmäisenä oli työ. Ihailin nuorena Kalle Päätaloa ja luin hänen tuotantonsa ja halusin kirjoittaa ja näytellä. Nyt olen päässyt tekemään niitä töitä, joista penskana haaveilin, Heikkinen muun muassa purkaa.
Nilsiäläissyntyinen Heikkinen on kirjoittanut romaaniensa ohessa kymmenkunta elämäkertaa, mutta Esko Roineesta kertovan teoksen yhteydessä kannattaa muistaa erityisesti kaksi. Ne ovat Eila Roine (Otava, 2023; lue arvio) ja Sellasta: Seela Sellan tarina (Otava, 2025; lue arvio). Heikkinen pitää suurena kunniana sitä, että on saanut kirjoittaa näistä kolmesta teatterilegendasta.
Kustannuspäällikkö Mari Mikkola haastattelee Antti Heikkistä (vas.) ja Esko Roinetta.
* *
Seitsemällä vuosikymmenellä 60 vuoden mittaisen teatteriuran tehnyt Esko Roine kertoo alkaneensa rakentaa elämäkertaansa vuosikymmeniä muistellen. Haastattelija kysyy, tuntuiko Roineesta, että saa ilmaista terapiaa Heikkiselle jutellessaan.
– Se oli mukavaa, mutta joutui siinä muistia pinnistelemään. Aivot kuluttavat valtavasti energiaa muistellessaan. Onneksi siitä selvittiin!
Heti perään pulpahtaa mieleen Kansallisteatterin lavalta vanha tapaus, joka saa Salmelaisen salin rämähtämään nauruun. Tarinan sankareita ovat legendat Ella Eronen, Joel Rinne ja Tea Ista.
– Jopi oli paha suustaan. Tea Ista sanoi Ellalle, että ei sinun tarvitse kuunnella tuollaista. Siihen Ella, että ei viitsi sanoa Jopille vastaan, kun Jopi on niin vanha, että se voi kuolla!
Näyttelijä Puntti Valtonen laulaa ja kapellimestari Marko Hilpo säestää.
Antti Heikkiselle tärkein syy tällaisten elämäkertojen kirjoittamiseen on tarinoiden tallentaminen. Hän haluaa ottaa ne talteen niin kauan kuin ne ovat otettavissa talteen. Hän kertoo hakeneensa tietoa muun muassa Aku Korhosesta ja huomanneensa harmikseen, että sitä ei oikein löydy.
Esko Roineelle tutut Eino Salmelainen ja Olavi Veistäjä kiehtovat myös Heikkisen mieltä. Heikkinen arvelee, etteivät he varmaan olleet aivan sellaisia, mitä heistä puhutaan. Roine kertoo Salmelaisen olleen töksäyttelijä, mutta nerokas teatteriohjaaja. Itketti Sylvi Salostakin.
Urallaan myös tv-töitä tehnyt Esko Roine muistelee, että niitä väsäiltiin kovin alkeellisin metodein joskus 1960-luvulla, jolloin hän aloitteli niitä sivuhomminaan. Antti Heikkinen kertoo yllättyneensä, miten paljon töitä Roine on kaiken kaikkiaan tehnyt. Toinen hämmästyksen aihe on, että Roine on ollut jopa teatterinjohtajana erittäin pidetty.
Kynää pitelevälle kädelle luvassa kova ilta.
Erittäin pidettynä Esko Roinetta voi pitää myös siitä päätellen, miten nopeasti lämpiön puolelle kertyi yli kymmenmetrinen jono kirjan signeerauspöytää kohti. Letka kasvoi sitä mukaa, kun yleisö pääsi purkautumaan katsomosta pois.
Kynää pitelevälle kädelle signeeraus toi kovan homman, mutta huumorilla siitäkin selvittiin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Seela Sella ja Esko Roine esittivät Rakkauskirjeitä kolme päivää putkeen – kamera tallensi ikimuistoisia kohtaamisia
VIDEODOKUMENTTI | Kulttuuritoimituksen videoryhmä seurasi tiiviisti kahden näyttelijälegendan esitysputkea. Minidokumentti julkaistaan nyt Seela Sellan muistolle kaikkien katsottavaksi.
Valmis lavalle ja kuolemaan – Seela Sella 1936–2026
MUISTOKIRJOITUS | Näyttelijä Seela Sellan elämään päti juutalaisuuden yksi suurista opetuksista: jos et sinä sitä tee, kuka sen sitten tekee?
Jussi-palkittua äänisuunnittelijaa Juuso Oksalaa kiehtoo eniten se, miten kuva ja ääni toimivat yhdessä
MIKÄ ÄÄNI | ”On hirveän ärsyttävää, kun sanotaan, että jos kukaan ei kiinnitä huomiota elokuvan ääneen, niin silloin se on hyvin tehty”, puuskahtaa äänisuunnittelija Juuso Oksala.
Aapeli Hämäläinen ja Mariia Rauramo auttavat klovnerian avulla eroon huolista
HENKILÖT | Klovniduo tutustui fyysisen komiikan opinnoissa ja teki ensimmäisen koko illan esityksensä. Aimo ja Hugo – Huoli pois esitettiin Helsingin ylioppilasteatterilla elokuussa.