Jussi-palkittua äänisuunnittelijaa Juuso Oksalaa kiehtoo eniten se, miten kuva ja ääni toimivat yhdessä

Kuva: Juuso Oksala

Mikä ääni?

Juttusarjassa kurkistellaan äänten, äänitaiteen ja äänisuunnittelun maailmaan. Kirjoittaja on saanut juttusarjan tekemiseen Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kopiosto-apurahan. Lue kaikki sarjan jutut tästä.

* *

Kikka Holmberg, teksti

Äänisuunnittelijat Juuso Oksala ja Yngve Leidulv Sætre palkittiin viime keväänä Jussi-gaalassa Lauri-Matti Parppein ohjaaman Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan äänisuunnittelusta. Oksala oli projektissa mukana alusta asti ja äänitti myös kuvauksissa. Norja rahoitti elokuvaa osin ja kun jälkituotanto alkoi, se siirrettiin Norjaan. Elokuva leikattiin kokonaan Norjassa.

– Samassa tilassa Sætren kanssa työskentelin vain alle kaksi viikkoa. Jaoimme työpanoksen niin, että toimimme eri maissa ja sovimme, mistä kumpikin lähtee liikkeelle. Sitten hiljalleen lähestyimme toisiamme ja kommentoimme toistemme työtä. Olimme tiiviisti yhteyksissä koko ajan ja myös Lauri-Matti (Parppei) oli tiukasti läsnä prosessissa, Oksala kertoo äänisuunnittelun vaiheista.

– Elokuvan musiikki on toteutettu livenä. Se on aluksi sellaista kakofoniaa, joka muuttuukin sitten musiikiksi. Se oli ehkä pakkokin tehdä livenä, jotta se olisi uskottavaa, sillä sen piti toimia näyttelijöiden tekemänä. Biiseihin ei lisätty mitään, kaikki syntyi siinä tilanteessa. Myöhemmin ne miksattiin ja efektoitiin.

Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan miksausta Mainstream-studiossa Kööpenhaminassa huhtikuussa 2025. Kuva: Juuso Oksala

* *

Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen (TTVO) äänilinjalla opiskellut Oksala perusti valmistuttuaan oman firman ja on toiminut yrittäjänä vuodesta 2014 asti. Aalto-yliopiston maisteriopinnoista hän valmistui vuonna 2020.

– Tampereelta valmistumisen jälkeen olin kolmisen vuotta töissä ja olin taas oppimishaluinen, kun pääsin maisterikoulutukseen. Oli tullut lisää ymmärrystä ja näkemystä ja tavallaan tiesin, mitä tarvitsen lisää. Vasta maisterikoulutuksessa sain sen kaiken elokuva-ajattelun.

– Epävarmuutta pitää sietää, mutta olen ollut onnekas ja tullut koko ajan hyvin toimeen. Tänä vuonna oli pisin työttömyysjakso, suunnilleen neljä kuukautta ilman mitään projektia, Oksala kertoo.

– Monella kollegalla tämä vuosi on ollut ihan katastrofaalinen, ja siihen nähden olen kyllä saanut tehdä töitä. Keväällä äänitin yhtä tv-sarjaa, ja sen lisäksi olen tehnyt podcastia ja tv-dokkaria.

Oksalan työtilannetta on helpottanut kaksi yhteistuotantoa Ruotsiin. Peruskuluja auttaa pitämään hallinnassa studiotilan ja kaluston jakaminen kollegan kanssa.

Juuso Oksala ja Yngve Leidulv Sætre palkittiin viime keväänä Jussi-gaalassa. Kuva: Lucas Ekblad

Tällä hetkellä Oksalan työllistää ruotsalais-kroatialainen elokuva, jonka kuvauksiin pienelle kroatialaiselle saarelle hän lähtee lokakuun alussa.

– Suomen Elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvan äänisuunnittelun. Koska tykkään itse äänittää omia juttuja, ehdotin, että tulisin myös kuvauksiin, ja se nähtiin tässä tapauksessa hyödyllisenä. Aika paljon äänisuunnittelutyötä tapahtuu siellä kuvauksissa.

* *

– Työni jakautuu vahvasti kolmeen osaan. On suunnittelutyö, jossa istutaan palavereissa ja konseptoidaan ideoita. Työskentelen paljon myös äänittäjänä, ja olen silloin mukana kuvaustilanteessa yhden tai kahden assistentin kanssa äänittämässä elokuvaa tai tv-sarjaa. Ne ovat varsinkin fiktiotuotannoissa hirveän kiireisiä päiviä – on tosi tiukka suunnitelma eikä siitä voi yhtään poiketa. Viihdynkin ehkä enemmän dokumenttielokuvien kuvauksissa, joissa on enemmän tilaa yllätyksille.

– Jos projektia varten tarvitaan tietynlaisia ääniä, teen ne mieluummin itse kuin lähden niitä äänikirjastosta hakemaan. Silloin siinä on tietty autenttisuus. Olen paljon kuvauksissa mukana ja siellä on myös tilaisuuksia äänittää samalla.

– Kolmantena on äänisuunnittelu- ja studiotyöskentely. Silloin kävelen studiolle tuohon Leipätehtaalle, avaan tietokoneen ja alan editoida, nauraa Oksala ja kertoo pitävänsä työn itsenäisyydestä ja rytmittämisestä. – Editointi on yksinäistä ja välillä mekaanista, mutta on myös kivaa, että voi välillä tehdä töitä ilman, että pitää suorittaa. Siellä taustalla ideat kehittyvät.

Juuso Oksala äänittämässä moottoripyörän ääntä New Yorkissa. Kuva: Yahna Harris

* *

Oksala toivoisi elokuvan tuotantoprosessin mahdollistavan enemmän sitä, että äänisuunnittelija olisi läsnä jo ennakkotuotannossa.

– Äänisuunnittelija voisi osallistua käsikirjoituksen kommentointiin ja varsinkin kuvasuunnitteluun, jottei kävisi niin, että kaikki kerrotaan kuvalla ja äänellä vain elävöitetään kuvaa. Äänen pitäisi voida olla aktiivinen väline siinä, miten tarina tuodaan ilmi katsojalle, Oksala korostaa.

– Mielestäni valinnat pitäisi tehdä jo alkuvaiheessa ja yritän tehdä sitä enemmän, mutta se ei ole aina helppoa, koska sellaiseen työtapaan ei olla totuttu.

– Hyvin tyypillisesti ajatellaan, että äänisuunnittelu alkaa vasta kun leikkaus on kuvaan lukittu. Aika harvoin kokeillaan tehdä kaksi eri versiota erilaisilla äänillä ja vertailla niitä, mutta sellaista voisi olla enemmän. Kun sitten kuva on lukittuna, prosessi etenee niin, että kentältä äänitetty materiaali ensin työstetään ja se luo sen pohjan sille, mitä vasten voi rakentaa kaiken muun.

Miksaaminen on Oksalan mielestä paras vaihe.

– Se on niin ihanaa, hymyilee Oksala.

– Silloin kaikki työ on tehty ja pääsee nauttimaan niistä hedelmistä ja valitsemaan parhaat, tavallaan maksimoimaan oman työnsä tuloksen. Muistan, kun ekan kerran pääsin miksaamaan, niin olin vaan, että tää on niin siistii. Siinä saa tietyn etäisyyden kaikkeen tehtyyn työhön ja pääsee myös isolle kankaalle. Se on tosi palkitsevaa. Miksaamossa voi joskus tapahtua vielä isoja oivalluksia.

Äänisuunnittelijan pitää ottaa oma roolinsa ja tehdä oma työnsä tiettäväksi, huomauttaa Juuso Oksala. Kuva: Justiina Mäenpää

– Minua kiehtoo eniten se, miten kuva ja ääni toimivat yhdessä. Niiden välisessä vuorovaikutuksessa on jotain niin kiinnostavaa ja ennalta-arvaamatonta. Kuvassa voi olla joku ihan erikoinen rytmi tai joku pieni asia, ja kun sille antaa äänen, niin yhtäkkiä se kuva herää ihan eri tavalla. Molemmat saavat toisistaan paljon merkityksiä, ja siksi työssä pitää olla aikaa kokeilemiselle. Aluksi voi mennä ensimmäisellä idealla, joka on usein hyvin konventionaalinen, mutta sen jälkeen voi miettiä vaihtoehtoja. Silloin sieltä löytyvät hienovaraisuudet, mutta se vaatii aikaa. Elokuvassa on tähän paremmat ajalliset resurssit kuin esimerkiksi tv-sarjoissa.

* *

Oksalan mielestä on hirveän ärsyttävää, kun sanotaan, että jos kukaan ei kiinnitä huomiota elokuvan ääneen, niin silloin se on hyvin tehty.

– Se on vähän tylsä tapa ajatella ääntä. Ääni voi kiinnittää katsojan huomiota ja olla provosoiva siinä, missä joku näyttelijäsuoritus tai kuvaus. Huomiota pitäisi kiinnittää sellaisiin kerronnallisiin valintoihin, joissa myös ääni on aktiivinen.

– Äänisuunnittelijan pitää ottaa oma roolinsa ja tehdä oma työnsä tiettäväksi. On ohjaajan huonoutta, jos hän ei ymmärrä äänen tärkeyttä. Kuvaustilanteessa ääni jää vähän jalkoihin, koska siinä on niin isot paineet saada kuvalliset ratkaisut toteutettua ja se on myös kallista aikaa. Kokonaisuudessaan ääni on minusta arvostettu elementti.

* *

Musiikista puhuttaessa Oksala palaa Jossain on valo joka ei sammu -elokuvaan.

– Siinä on huomiollepantavaa se, että vaikka se on musiikkielokuva, niin siinä ei ole score-musiikkia ollenkaan, Oksala huomauttaa.

– Kaikki musiikki soi siinä elokuvan maailmassa. Se myös ehkä tekee siitä vahvan.

Jossain on valo joka ei sammu -elokuvaa kuvattiin lokakuussa 2024. Kuva: Juuso Oksala

– Score-musiikki liikkuu tavallaan omalla kerronnan tasollaan, kun taas äänisuunnittelu on enemmän kiinni elokuvan maailmassa ja tapahtumissa. Musiikki tuntuu välillä menevän oikopolkuja ja korostavan, että nyt katsojan pitää ymmärtää, että tässä tapahtuu tätä ja tätä, ja laitetaan semmoinen biisi, että katsoja ymmärtää. Pahimmillaan se on tunteiden tiristämistä, Oksala kuvailee, ja myöntää puhuvansa hieman provosoivasti.

– Jos saman pystyy kertomaan kuvilla ja äänillä, niin se on todennäköisesti kiinnostavampaa.

– Kun elokuvamaailmassa liikutaan enemmän subjektiiviseen kerrontaan, ääni asettuu vähän samalle kerronnantasolle kuin musiikki. Siellä ollaan aika lähellä sitä, missä musiikin ja äänen rajapinta häilyy. Omassa työssäni keskityn yhä enemmän siihen, miten tarinaa kerrotaan äänien ja kuvien avulla. Se voima ja mielenkiinto on siinä, mitä tarinassa tapahtuu ja miten on kiinnostavaa, että jos me emme näekään sitä, vaan kuulemme, Oksala tiivistää .

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua