Oppenheimer lähti Oscar-kisaan ennakkosuosikkina, vaikka ehdolla oli parempiakin elokuvia

Cillian Murphy elokuvan Oppenheimer nimiroolissa. Kuva: Universal Pictures

Oscar-palkinnot jaetaan Yhdysvalloissa sunnuntaina 10. maaliskuuta, Suomen aikaa varhain maanantaiaamuna 11. maaliskuuta. Ehdolla parhaan elokuvan Oscariin on yhdeksän elokuvaa, joista ennakkosuosikkina kisaan lähtee Christopher Nolanin ohjaama Oppenheimer – onhan elokuva jo voittanut parhaan elokuvan Bafta- ja Golden Globe -palkinnot.

Vaikka Oppenheimer keikkuu kriitikoiden arvioissa ja vedonlyöntitilastoissa kärkipäässä, Oscar-gaalaa ei silti voi pitää valmiiksi taputeltuna, sillä ehdolla on liuta hyviä elokuvia – parempiakin kuin Oppenheimer.

Mitä mahdollisuuksia Oscar-karkeloissa on muilla elokuvilla, kuka ansaitsisi palkinnon ja miten kisassa lopulta mahtaa käydä? Kisan yhdeksän ehdokasta ja niiden mahdollisuudet Oscar-pysteihin arvioidaan tässä jutussa mielivaltaisessa järjestyksessä.

* *

Barbie

Ehdokkuudet: paras elokuva, sovitettu käsikirjoitus, naissivuosa, miessivuosa, laulu (2 ehdokkuutta), tuotantosuunnittelu, puvustus

Maailman kuuluisimman nuken eksistentiaalisesta kriisistä kertova Barbie on enemmän ilmiö kuin hyvä elokuva. Elokuvan on kuitenkin pakko olla ehdolla, koska vuoden 2023 suurmenestys tuotti maailmanlaajuisesti 1,4 miljardia dollaria – ja koska elokuvan sadat miljoonat fanit muuten suuttuisivat.

Parhaan ohjauksen ehdokkuutta elokuva ei saanut, eikä elokuvalla ole juurikaan mahdollisuuksia parhaan elokuvan palkintoon. Käsikirjoituksen ehdokkuus puolestaan on herättänyt hämmennystä. Barbie on ehdolla sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkintoon, vaikka kenellekään ei tunnu olevan selvää, mistä alkuteoksesta käsikirjoitus on sovitettu. Leluyhtiö Mattelin markkinointimateriaaleistako?

Laulut ja tanssit ovat Barbien parasta antia, joten Barbie kilpailee parhaan laulun Oscarista itsensä kanssa. I’m Just Ken on jo klassikko ja voittaja, vaikka ei voittaisikaan. Oscar-gaalan huippuhetki tulee olemaan laulun esitys koko maailman edessä.

Oscarit eivät jää pelkkään lauluun, sillä elokuvan vaaleanpunainen unelmahöttömaisema kilpailee vakavasti parhaan tuotantosuunnittelun palkinnosta Poor Things -elokuvan huikeiden visioiden kanssa.

Kaikkein todennäköisin Oscar kuitenkin lienee selvä tapaus: paras puvustus, kuinkas muuten.

Pinkistä unelmasta harmaaseen todellisuuteen – arviossa Greta Gerwigin Barbie

* *

Poor Things

Emma Stone räjäyttää Bella Baxterina kaikki mahdolliset ja mahdottomat rajat elokuvassa Poor Things. Vieressä rakastajana liehakoi sivuosaehdokas Mark Ruffalo. Kuva: Atsushi Nishijima / 20th Century Fox

Ehdokkuudet: Paras elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus, naispääosa, miessivuosa, kuvaus, musiikki, leikkaus, tuotantosuunnittelu, puvustus, maskeeraus

Jos Barbie-elokuvassa leikitään feminismiä, Poor Things vie isminsä aika monta pykälää aikuisemmalle tasolle. Tämä on se elokuva, joka Barbien olisi pitänyt olla – mutta ei tietenkään voinut.

Elokuvan päähenkilö Bella Baxter on kuolleista herätetty ihmiskoe, joka löytää oman seksuaalisuutensa ja oman tahtonsa. Roolin näyttelee elokuvassa kaikki mahdolliset ja mahdottomat rajat räjäyttävä Emma Stone. Hänelle kuuluisi naispääosan Oscar, mutta elokuva-akatemian jäsenet saattavat pitää roolia liiankin hurjana.

Satiirinen body horror -komedia kuuluu selkeästi vuoden 2023 parhaiden elokuvien joukkoon. Elokuva on oivaltava ja visuaalisesti näyttävä, Yorgos Lanthimos ohjaa taitavasti, ja Tony McNamaran käsikirjoitus pysyy lähes loppuun asti kasassa. Brutaalin suorasukaisen elokuvan Oscar-voitto parhaan elokuvan, ohjauksen tai käsikirjoituksen kategoriassa olisi silti suuri yllätys.

Elokuvan steampunk-miljöön visuaaliset ihmeet ovat sitä luokkaa, että elokuva todennäköisesti saa joko kuvauksen, tuotantosuunnittelun, puvustuksen tai maskeerauksen Oscarin – tai jopa nämä kaikki.

Hullun tohtorin luomuksesta vapauden ja tasa-arvon esitaistelijaksi – arviossa Poor Things

* *

Maestro

Ehdokkuudet: Paras elokuva, alkuperäiskäsikirjoitus, miespääosa, naispääosa, kuvaus, äänisuunnittelu, maskeeraus

Säveltäjä-kapellimestari Leonard Bernsteinista kertova elokuva on kiusallista katsottavaa. Elokuvaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, että elokuva on tehty, jotta nimiroolia näyttelevä elokuvan ohjaaja Bradley Cooper pääsee imitoimaan Bernsteinia mahdollisimman tarkasti. Lopputulos vaikuttaa karikatyyriltä, jota liian vahva maskeeraus vieläpä korostaa.

Elokuvassa on kieltämättä joitakin onnistuneitakin kohtauksia, mutta enimmäkseen katsojalle on tarjolla tylsiä ja mitättömiä hetkiä ja tylsää ja mitätöntä jorinaa Bernsteinin elämän eri vuosikymmeniltä.

Ajan kulumista elokuvassa ilmennetään vaihtamalla kuvaustyyliä kunkin aikakauden elokuvallisen tyylin mukaiseksi. Sietämätöntä kikkailua, mutta taitavasti toteutettuna, joten kuvaaja Matthew Libatiquen ehdokkuus on hyvinkin perusteltu.

Elokuvassa onnistuneinta on Carey Mulliganin näyttelijätyö puolison, Felicia Montealegren, roolissa. Mahdollisuudet palkintoon ovat kuitenkin olemattomat, sillä naisnäyttelijöiden kategoria on tänä vuonna poikkeuksellisen kovatasoinen.

Veikkaus: ei yhtään Oscaria.

* *

The Holdovers

Paul Giamatti on ehdolla miespääosasta elokuvassa The Holdovers. Da’Vine Joy Randolphin sivuosa-Oscaria samasta elokuvasta pidetään täysin varmana. Kuva: Universal Pictures

Ehdokkuudet: Paras elokuva, alkuperäiskäsikirjoitus, miespääosa, naissivuosa, leikkaus

Alexander Paynen ohjaama ja David Hemingsonin käsikirjoittama elokuva on juuri sellainen, joka olisi voittanut parhaan elokuvan Oscarin 1980-luvun lopulla. Elokuva, jossa sekä elokuvan henkilöt että elokuvan katsojat oppivat elokuvan parituntisen keston aikana jotakin elämästä, toisista ihmisistä ja itsestään.

Elokuva sijoittuu vuoden 1970 jouluun, amerikkalaiseen sisäoppilaitokseen. Osa oppilaista joutuu viettämään joulua kampuksella ankaran opettajan valvonnassa, koska heillä ei ole paikkaa, minne lomalla mennä.

Elokuvan käsikirjoitus on kuin Oscar-käsikirjasta peräisin, mutta se toimii. Tällä sympaattisella ja inhimillisellä elokuvalla saattaa olla mahdollisuus yllätykseen, jos akatemian jäsenet pitävät muita elokuvia aiheiltaan joko liian raskaina tai keveinä.

Elokuva voittaa sataprosenttisen varmasti ainakin yhden Oscarin, ja sen saa Da’Vine Joy Randolph naissivuosasta. Hän on koulun ruokalan sanavalmis emäntä, opettajaa ja oppilaita viisaampi nainen, joka on kokenut elämässään suuren menetyksen. Täydellinen Oscar-rooli.

Miespääroolissa jääräpäisenä opettajana nähdään Paul Giamatti, jonka olisi aika jo saada Oscar-palkinto. Sillä voitaisiin korjata se kaamea virhe, että hän ei ollut Sideways-elokuvasta (2004) edes ehdolla.

Joulu sisäoppilaitoksessa on kolmen yksinäisen raivoa ja totuuteen törmäilyä – arviossa The Holdovers

* *

American Fiction

Ehdokkuudet: Paras elokuva, sovitettu käsikirjoitus, miespääosa, miessivuosa, musiikki

Cord Jeffersonin ohjaama ja käsikirjoittama American Fiction on yhtä humaani ja sympaattinen kuin The Holdovers, mutta myös hivenen pirullisempi. Elokuva kertoo mustasta keskiluokkaisesta amerikkalaiskirjailijasta, jonka kirjat eivät ole riittävän ”mustia”. Niinpä hän läpällä päättää kirjoittaa ”mustan” romaanin.

Satiirisen elokuvan ehdokkuuskimara taisi yllättää elokuvan tekijätkin, sillä levitys elokuvateattereihin ei ole sujunut ihan mallikelpoisesti. Elokuva on meillä Suomessa tällä hetkellä katsottavissa Prime-suoratoistopalvelussa. Toivottavasti vielä joskus elokuvateattereissakin, sillä elokuvan ehdokkuudet eivät todellakaan ole tuulesta temmattuja.

American Fiction ei ole tarpeeksi ”suuri” voittamaan parhaan elokuvan Oscaria, mutta se on erittäin vahva sovitetun käsikirjoituksen ehdokas. Vahvuus ei silti välttämättä riitä, sillä The Zone of Interest -elokuvaa on vaikea tässä kategoriassa ohittaa.

Jos Paul Giamatti ei voita miespääosan Oscar-palkintoa, soisi palkinnon menevän kirjailijan roolissa nähtävälle Jeffrey Wrightille.

Tällä elokuvalla on myös mahdollisuus yllätys-Oscariin. Vaikka miesten sivuosapalkinnosta kisaavat niinkin kovat nimet kuin Robert De Niro, Mark Ruffalo, Robert Downey Jr. ja Ryan Gosling, kannattaa pitää mielessä myös nimi Sterling K. Brown. Hän näyttelee American Fiction -elokuvassa kirjailijan veljeä, juuri kaapista tullutta miestä, joka holtittomasti heittäytyy päin elämää. Brown varastaa vastustamattomasti huomion jokaisessa kohtauksessaan.

* *

Putoamisen anatomia (Anatomy of a Fall)

Ehdokkuudet: Paras elokuva, ohjaus, alkuperäiskäsikirjoitus, naispääosa, leikkaus

Justine Trietin ohjaama elokuva kertoo yhden pienen perheen tragediasta, kuolemantapauksesta, joka tuodaan tutkittavaksi oikeussaliin. Samalla elokuva leikkaa syvälle perheen sisäiseen anatomiaan, tunkeutuu analyyttisesti perheessä vuosia kasvaneen tunnekuorman ja syyllisyyden ytimeen.

Parasta elokuvassa onkin oivaltava, suorastaan pelottavan tarkkanäköinen käsikirjoitus. Luvassa onkin jokseenkin varma alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar, mutta kaikki muut palkinnot olisivat yllätyksiä.

Perheen ongelmat johtavat rikokseen, jossa totuudesta on monta versiota – arviossa Putoamisen anatomia

* *

Past Lives

Ehdokkuudet: Paras elokuva, alkuperäiskäsikirjoitus

Celine Song on ohjannut ja käsikirjoittanut itkettävän ihanan elokuvan ensirakkaudesta, joka ei suostu sammumaan edes vuosien, vuosikymmenten ja tuhansien kilometrien jälkeen.

Elokuva on kertomus jo lapsina toisiinsa ihastuneista kahdesta ihmisestä. Orastava varhaisteinien romanssi murenee, kun toinen heistä muuttaa Etelä-Koreasta Kanadaan. Parin kohtaaminen vuosikymmenten jälkeen on riipaisevan kauniisti ja herkästi kuvattu.

Ihmissuhde-elokuvat harvoin voittavat parhaan elokuvan Oscar-palkintoja, vaikka rakkautta isompaa aihetta on vaikea keksiä. Elokuva ei siis ehkä voita mitään. Past Lives on kuitenkin ainoa elokuva, jolla on edes pieni mahdollisuus kisata alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarista Putoamisen anatomian kanssa.

Elokuva on Celine Songin esikoisohjaus, joten kyseessä on aika huikea läpimurto ilman palkintojakin.

Kohtalo tuo ihmiset yhteen Celine Songin vahvassa esikoiselokuvassa Past Lives

* *

Killers of the Flower Moon

Killers of the Flower Moon kuuluu Martin Scorsesen parhaimpien elokuvien joukkoon. Oscar-palkintoa veikataan Lily Gladstonelle, Leonardo DiCaprio ei ole tällä kertaa ehdolla. Kuva: Melinda Sue Gordon / Apple TV+

Ehdokkuudet: Paras elokuva, ohjaus, naispääosa, miessivuosa, kuvaus, leikkaus, tuotantosuunnittelu, musiikki, laulu, puvustus

Ai-jai. Jo etukäteen ottaa Scorsese-fanin sydämestä. Nyt olisi vielä kaikki mahdollisuudet palkita Martin Scorsese, 81, parhaasta ohjauksesta, ja hänen oikea kätensä, Thelma Schoonmaker, 84, parhaasta leikkauksesta.

Killers of the Flower Moon kertoo sadan vuoden takaisista tapahtumista Oklahomassa Yhdysvalloissa, öljyllä rikastuneiden osage-heimon jäsenten väkivaltaisista kuolemantapauksista.

Elokuva kuuluu selkeästi Scorsesen huipputöiden joukkoon, mutta sehän ei Oscar-mittelöissä takaa vielä mitään. Elokuva jäi pahaenteisesti vaille sovitetun käsikirjoituksen ehdokkuutta.

Jostakin täysin käsittämättömästä syystä aikamme paras elokuvaohjaaja ei ole voittanut ohjaustyöstään kuin yhden Oscarin, vieläpä elokuvasta The Departed, joka ei kuulu hänen parhaimpiinsa.

Kenties syynä on se, että Scorsese tekee elokuvia epämiellyttävistä ihmisistä, gangstereista ja murhamiehistä. Ehkä akatemian jäsenten mielestä tällaisia elokuvia olisi ikävä palkita.

Vai onko kenties syynä Scorsesen tyyli: hänen elokuvissaan kuvat kulkevat niin vaivattomasti, että ne vaikuttavat kepeiltä silloinkin, kun valkokankaalla nähdään hirmutekoja. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö moraali voisi olla katsojan silmässä.

Vai pidetäänkö Scorsesea niin ylivertaisena, että häntä ei edes tarvitse palkita?

Joka tapauksessa: Scorsese-fanit voivat jälleen kerran varautua pettymykseen ja kaivaa jo valmiiksi nenäliinat esiin. Vaikka parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen palkinto kuuluisi Killers of the Flower Moon -elokuvalle, kumpikaan palkinto ei varmaankaan tule toteutumaan.

Parhaan naispääosan kategoriassa elokuva on vahvoilla. Vaikka Poor Thingsin Emma Stone on kova kilpailija, todennäköisempi voittaja on Lily Gladstone. Rooli on pienempi kuin Stonella, mutta kärsimyksellä mitattuna suurempi.

Mielellään Oscarilla muistaisi myös leikkaaja Thelma Schoonmakeria. Hän on voittanut jo kolme Oscaria, mutta on vahva ehdokas jälleen kerran. Kuvaaja Rodrigo Prieto puolestaan on ollut muutamasta elokuvasta ehdolla, mutta nyt olisi mahdollisuus voittoon.

Scorsese ohjasi huikean elokuvan ahneudesta ja rasismista – Killers of the Flower Moon onnistuu täydellisesti

* *

The Zone of Interest

Hyytävän hyvä The Zone of Interest voittaa ainakin parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon. Kuva: Academy Films

Ehdokkuudet: Paras elokuva, kansainvälinen elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus, äänisuunnittelu

Vaikka Killers of the Flower Moon on vahvaa tekoa, on Jonathan Glazerin ohjaama ja käsikirjoittama The Zone of Interest ehdokaselokuvista vaikuttavin.

Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, Auschwitzin keskitysleirin kylkeen. Mitään kauheuksia ei nähdä, vaan elokuva seurailee leirin johtajan Rudolf Hössin perheen seesteistä arkielämää. Muurin takaa kuuluu ääniä, mutta ne häiritsevät vain katsojaa.

Elokuva on poikkeuksellinen, tyrmistyttävä.

On täysin selvää, että elokuva voittaa parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon ja parhaan äänisuunnittelun Oscarin. Parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinto on myös mahdollinen.

Mutta onko elokuva liian ahdistava voittaakseen myös parhaan elokuvan Oscarin?

Cannesin pääpalkinnon saanut The Zone of Interest esittää pastoraali-idyllin Auschwitzin varjossa

* *

Oppenheimer

Ehdokkuudet: Paras elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus, miespääosa, naissivuosa, miessivuosa, kuvaus, tuotantosuunnittelu, leikkaus, musiikki, äänisuunnittelu, puvustus, maskeeraus

Christopher Nolanin ohjaama elokuva kertoo J. Robert Oppenheimerista, joka tuli tunnetuksi ensimmäisen atomipommin keksineen tiedemiesryhmän johtajana. Elokuvalla on kaikkiaan 13 ehdokkuutta, joten sitä pidetään kaikissa ennakkoarvioinneissa myös todennäköisimpänä voittajana.

Kyllä Nolan ohjata osaa. Elokuvassa on jonkin verran pakotettua taiteellisuuden tavoittelua, mutta tällä kertaa Nolan on pitänyt hallinnassa taipumuksensa mahtipontiseen liioitteluun.

Suurimmat ongelmat ovat elokuvan käsikirjoituksessa. Elokuva olisi voinut olla kertomus tiedemiehen hybriksestä ja nemesiksestä, ja siihen varmaan on pyrittykin. Silti elokuva tuntuu väistelevän omaa aihettaan viemällä kerrontaa tarpeettomasti kohti sivuhenkilöä. Niin hienosti kuin Robert Downey Jr. näytteleekin, elokuvalle olisi tehnyt hyvää, jos hänen näyttelemänsä atomienergiakomission jäsen Lewis Strauss olisi pudotettu kokonaan pois elokuvasta.

Oppenheimer ei missään nimessä ole huono elokuva. Mutta Killers of the Flower Moon ja The Zone of Interest ovat aivan selkeästi parempia. Muutama muukin ehdokkaista on vähintäänkin samalla tasolla kuin Oppenheimer.

Silti Oppenheimer tulee todennäköisesti voittamaan sekä parhaan elokuvan että parhaan ohjauksen palkinnot ja tukun muitakin Oscareita, sillä palkinnoilla on taipumus kasautua.

Miksi näin?

Oppenheimer ei voita siksi, että se olisi paras elokuva, Oppenheimer voittaa siksi, koska se on ajankohtaisin. Vaikka Oscar-palkinnoissa on kyse ”vain” elokuvista, juuri Oppenheimer osuu kipeimmin ajan hermoon.

Sodan uhka ehkä hetkeksi unohdetaan kiiltäviä kultapatsaita jaettaessa, mutta Oppenheimerin aloittaman atomiajan perintö ei jätä meitä rauhaan. Ei edes Oscar-gaalan humussa.

Christopher Nolanin Oppenheimer kertoo vaikuttavasti ydinpommin keksijän kunniaa seuranneesta tuhosta

Kaarina Lehtisalo

Oscar-gaala Yle Teemalla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 11.3. klo 00.30 alkaen. Kooste gaalsta Yle Teemalla ma klo 21 alkaen. Oscar-gaala myös Yle Areenassa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua