Emäntä vapautuu Sofia Liukosen elokuvassa Naisväki.
ELOKUVA | 22-vuotiaan ohjaajan kilpailuelokuvassa emäntä elää sukupuoliroolien vankina talossaan, joka lopulta syttyy palamaan.
”Olen kiinnostunut hengellisyydestä sen monissa muodoissa ja olen myös feministi.”
Hiljattain päättyneillä 56. Tampereen elokuvajuhlilla (4.–8.3.2026) oli kymmeniä, ellei satoja kiinnostavia elokuvantekijöitä. Yksi heistä on Sofia Liukonen. Hän on 22-vuotias elokuvaohjaaja, jonka elokuva Naisväki (2025) oli valittu festivaalin Kotimaiseen kilpailusarjaan.
Naisväki (Womenfolk) on Liukosen ensimmäinen elokuva. Hän opiskelee Turun AMKissa ja valmistuu sieltä tänä vuonna.
Mikä sopisikaan paremmin Kansainvälisen naistenpäivän jälkilöylyihin ja keskusteluihin kuin Naisväki. Se on kuuden minuutin mittainen animaatio, jossa ”loppuun palanut Emäntä löytää itsensä ja elämänilonsa uudelleen, kun yöllinen kohtaaminen vie hänet koko kyläyhteisöä muuttavaan villiin tanssiin”.
Liukosen lyhytelokuvaan on saatu tiivistettyä kaikki esittelyssä mainittu. Tarina on yhtä aikaa hauska ja tosi. Se on hatunnosto ja kunnianosoitus naisten sisällä palavalle energialle.
Emäntä työn touhussa.
* *
Tapasin Sofia Liukosen elokuvanäytösten välissä Tampereen Cine Atlaksessa. Kysyin, mistä ”naisväki” tuli hänelle mieleen elokuvan aiheeksi
– Olen kiinnostunut hengellisyydestä sen monissa muodoissa ja olen myös feministi. Koen, että Naisväki syntyi luontevasti näiden kahden piirteen yhdistelmänä, Liukonen kertoo.
– Nimen moniulotteisuus konkretisoi hyvin sitä mistä elokuvassa on kyse: naisten yhteisöstä ja naisten voimasta yhteisössä. Minua on ollut kasvattamassa hengellisiä keski-ikäisiä naisia, mikä inspiroi elokuvaa myös oleellisesti.
Kun Naisväki-elokuvan lopussa kylän talot syttyvät palamaan, mietin onko kyse allegoriasta vai pyromaniasta.
– Sanoisin että talojen palaminen lopussa kuvastaa systeemin rikkomista ja siitä vapautumista. Emännän talossa eletään sukupuoliroolien vankeina, ja lopussa tätä ”vankilaa” ei enää ole. Se, hyväksyykö muu perhe tämän muutoksen, jää avoimeksi, mutta emäntä on joka tapauksessa vapaa.
Sofia Liukonen elokuvansa Awooga (2025) kuvauksissa. Kuva: Pinja Peltonen
* *
Liukosen toisen elokuvan, nimeltään Awooga! (2025), voi nähdä samankaltaisena tarinana vapaudesta ja voimaantumisesta, enemmän kuitenkin seksuaalisesta näkökulmasta.
– Tai sen voi nähdä tarinana, jossa ”riistävälle systeemille” antaudutaan, Liukonen sanoo.
– Vaihtoehtoisesti sen voi tulkita myös ihan muista näkökulmista, jotka eivät välttämättä lainkaan liity sukupuoleen tai tasa-arvoon, esimerkiksi tarinana itseilmaisusta!
Tällä hetkellä Liukonen on tekemässä opinnäytetyöelokuvaansa Iconic, joka voitti viime keväänä Yleisradion parhaan pitchin palkinnon PITCH25-kilpailussa. Iconic käsittelee uskonnon ja fanikulttuurin yhtäläisyyksiä kollaasimaisen pala-animaation keinoin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #44: Naisen parhaat vuodet (1974)
ELOKUVA | Tällä kertaa Kuin kuvastimessa -sarjassa esitellään laajalti arvostettu mielenterveysongelmia käsittelevä elokuva, joka useamman leffafanin tulisi silti nähdä.
Kuin kuvastimessa #43: Dyketactics (1974)
ELOKUVA | Mahdollisesti maailman ensimmäinen lesbon ohjaama eroottinen elokuva on neljä minuuttia pitkä romanttinen ylistys naisvartalolle.
Hercule Poirot’n monet kasvot – Kolme Idän pikajunan arvoituksen päähenkilön tulkintaa
ESSEE | ”Monelle juuri filmatisoinnit ovat näkemyksiä, joiden mukaan Hercule Poirot’n hahmo mielletään. Toisaalta elokuvaversiot ovat saaneet kritiikkiä siitä, miten ne ovat muokanneet hahmoa.”
Kuin kuvastimessa #42: Blue Blood (1914)
ELOKUVA | Niin sanotut diivaelokuvat hallitsivat 1910-luvun italialaista elokuvaa. Blue Blood on niistä muistettavimmasta päästä.