Elizabeth Strout. Kuva: Jonne Räsänen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Maija Kääntä on katsonut brittisarjaa, käynyt teatterissa ja lukenut Elizabeth Stroutia.
1
Amerikkalaiselta kirjailijalta Elizabeth Stroutilta on suomennettu yhdeksän kirjaa. Näistä kirjoista on tehty useita elokuvia ja tv-sarjoja.
Stroutin luomista hahmoista Olive Kitteridge ja Lucy Barton ovat ne ”kuuluisimmat”. Haluan kuulla kaiken -romaanissa (suom. Kristiina Rikman; Tammi, 2026) tavataan heidät molemmat.
Bob Burgess on entinen juristi, joka on palannut kotikaupunkiinsa Maineen rakastuttuaan ja naituaan Margaretin, joka on pappi. Oliver Kitteridge on jo 90-vuotias ja asuu eläkeläisyhteisössä. Lucy Barton on muuttanut New Yorkista samaan kaupunkiin.
Lucy, 66, oli kirjailija, josta pidetään tai sitten ei. Olive kutsuu Lucyn luoksensa. Olive haluaa kertoa tarinansa kirjailijalle. Sitä ei ole helppo kertoa eikä helppo kirjoittaa tai lukea. Samalla Bob Burgess kertoo omaa tarinaansa ja mahdollisen rikoksen, johon törmäsi nuorempana.
Stroutin kirjojen hahmot ikääntyvät tyylillä tai tyylittömästi, mutta jaksavat kiinnostaa aina uusien tapahtumien yhteydessä.
Lue Mikko Saaren romaanista kirjoittama arvio täältä.
2
BBC:n Vakooja joukossamme -sarja (2022) kertoo todellisten henkilöiden Nicholas Elliottin ja Kim Philbyn elämästä. Päärooleissa nähdään Damian Lewis ja Guy Pearce.
Dokumentin tyyliin tehty televisiosarja on ties monesko versio samasta aiheesta, mutta loistavien näyttelijöiden ja asiallisen toteutuksen ansiosta mielenkiintoinen.
Tummanpuhuvien tapaamisten ja salakuunteluiden perusteella Philby ja Elliott eivät tienneet toisistaan kaikkea edes ystävyytensä alkuaikoina. Myöhemmin kaikki on jo myöhäistä; ystävyys alkaa rakoilla tietämättömyyteen ja erityisesti suuriin epäilyihin.
On nautinto katsoa taitavien näyttelijöiden kohtaamisia. Vakoojatarinaan liitetyn fiktiivisen salakuuntelijan Lily Thomasin roolissa nähdään tuttu kasvo, brittinäyttelijä Anna Maxwell Martin.
Vakooja joukossamme Yle Areenassa. Lue Eija Niskasen sarjasta kirjoittama arvio täältä.
3
Jos on sattunut unohtamaan kuka ja ketkä tekivät meillekin 1950-luvulla syntyneille mahdolliseksi elää kohtuullisen rauhallisessa yhteiskunnassa ja saada kaikki koulutuksesta terveydenhoitoon, tekee hyvää nähdä Esa Leskisen Kansallisteatterille käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Toinen tasavalta. Välillä vapauden säilyttäminen – ja erityisen herkän veljeyden ”naapureiden” kesken – on ollut vaikeaa.
Päärooleissa nähdään Paasikivenä Jukka Puotila ja Kekkosena sekä Janne Reinikainen että Vesa Vierikko, joiden taitavaa puheenpartta ja tapaamisissa on kiehtovaa seurata. He pitivät Suomen itsenäisenä.
Lavalla on suomalaisen teatterin parhaimmisto, joka osaa tekstinsä. Vaikeasta aiheesta on syntynyt hauska ja monipuolinen esitys, joka on nautinto niin meille nuo ajat muistaville kuin niillekin, joita näytelmä niistä antoisasti muistuttaa.
Lue Jussi Kareisen näytelmästä kirjoittama arvio täältä.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (6.9.2026): Pekka Pohjola Tribute, Apulanta, Pushwagnergruppen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Kevään ja kesän keikkaelämykset ovat lämmittäneet Yrjö Lehtosen alkavaa syksyä.
Parasta juuri nyt (2.9.2026): Espoo Ciné, Didier Eribon, Lauri Rikala
Juho Narsakka on nauttinut elokuvajuhlista, fiilistellyt Didier Eribonia ja syventynyt Lauri Rikalan aforismeihin.
Parasta juuri nyt (31.8.2026): Kirjamessut, Jörn Donner, Konklaavi, Isänmaan kätyrit, Venetsian kauppias
Antti Selkokari on innostunut Kari Hotakaisen näytelmästä, Kai Ekholmin Donner-kirjasta sekä vatikaanielokuvasta.
Parasta juuri nyt (28.8.2026): Crossing, Katseiden alla, Provencen polttava valo, Hilma Granqvistin arkisto, kylmäuintikausi
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Leena Reikko katsoi elokuvia sekä valokuvia ja odottaa kylmiä vesiä.