Sydän halajaa mitä halajaa – arvioissa Elizabeth Stroutin Haluan kuulla kaiken

Kuvat: Jonne Räsänen / Tammi

Elizabeth Stroutin kirjat Lucy Bartonista ja Olive Kitteridgestä ovat olleet suomalaisten lukijoiden suosiossa. Alkujaan erilliset tarinat ovat jo aiemmin yhdistyneet Lucy Bartonin muutettua New Yorkista Maineen Crosbyn pikkukaupunkiin, ja niin tässäkin kirjassa esiintyvät sulassa sovussa kirjailija Lucy Barton, eläköitynyt opettaja Olive Kitteridge, Burgessin pojat eli lakimiesveljekset Bob ja Jim Burgess, ja vilahtavatpa tarinassa Stroutin esikoisromaanin Pikkukaupungin tyttö päähenkilöt Amy ja Isabellekin.

Tämä on kuitenkin tarina Bob Burgessista, kuten Strout kirjan ensimmäisessä lauseessa kertoo. ”Meidän muiden lailla hän ei tunne itseään niin hyvin kuin uskoo, eikä hän milloinkaan olisi voinut uskoa, että hänen elämässään olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta kyllä siinä on, meidän kaikkien elämässä on.”

Erilaisten ihmisten elämäntarinoistakin tässä on kyse; niitä kertovat toisilleen Olive ja Lucy. Olive, nimittäin, pyytää eräänä päivänä ystäväänsä Bobia kertomaan Lucy Bartonille, sille kirjailijalle, että hänellä olisi tarina kerrottavanaan tälle. Bob välittää viestin, Olive ja Lucy kohtaavat, ja vähän kömpelön alun jälkeen alkavat kertoa toisilleen erilaisten tuntemiensa ihmisten kiinnostavia elämäntarinoita.

Siinä sivussa Bob Burgess elää elämäänsä. Hän ottaa hoitaakseen oikeusjutun: Gloria Beach, joka tunnettiin harvinaislaatuisen ilkeänä naisihmisenä, on kadonnut. 86-vuotias Gloria asui poikansa kanssa. Glorian poika Matt asui äitinsä kanssa, ja harva olisi häntä varsinaisesti syyttänyt ilkeän äitinsä päästämisestä pois päiviltä. Mutta oikeuslaitos on tietysti eri mieltä ja Bob päätyy puolustamaan Mattia. Tapaus kantaa koko kirjan mitan ja on Bobille iso, elämää monin tavoin ravisteleva kokemus.

* *

Kirja rönsyilee moneen suuntaan; lukija saa kuulla monia pieniä elämäntarinoita. Isompia käänteitäkin on tarjolla. Bobin lähipiiristä sekä Jim-veljen että entisen vaimon Pamin elämät suistuvat täysin raiteiltaan. Bobilla on pohdiskelemista siinä, miten näihin käänteisiin suhtautua ja miten olla läheisilleen tukena. Bobin puolisolla Margaretilla on omat vaikeutensa työssään pastorina, eikä Bobin ja Margaretin avioliittokaan aivan mutkattomasti suju. Bob käy kävelyillä Lucy Bartonin kanssa ja nämä kävelyt ovat hänelle tärkeä voimavara. Mutta herättävätkö ne tunteita, jotka ovat liian raskaita kohdattaviksi?

”Rakkautta on monenlaista, mutta aina se on rakkautta.”

Haluan kuulla kaiken (Tammi, 2026) on kuvaus yhdestä vuodesta. Se soljuu kauniisti; Strout kirjoittaa helppolukuista ja viehättävää kieltä, jonka Kristiina Rikman kääntää luotettavasti suomeksi. Arvio on sinänsä hyvin helppo: jos olet lukenut kaikki Stroutin aikaisemmat suomennokset ja janoat kuulla lisää näistä mainelaisista, haluat kuulla kaiken,

Haluan kuulla kaiken on oivallinen kirja. Jos et tiedä, ketä Bob Burgess, Lucy Barton ja Olive Kitteridge ovat, tämä kirja ei kyllä mitenkään ole paras paikka aloittaa. Suosittelen aloittamaan kolmikosta Olive Kitteridge, Burgessin pojat ja Nimeni on Lucy Barton – niistä aloittamalla henkilöt tulevat parhaiten tutuiksi. Eteneminen julkaisujärjestyksessä on hyvä idea, vaikka kirjat eivät mikään suoraviivaisen jatkuvajuoninen sarja olekaan, sen verran ne kuitenkin rakentuvat toistensa päälle.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua