Inkeri Kurkilahti tanssi butohia Ruissalon metsässä. Kuvat: Anne Kalliola

1

Olin ensimmäistä kertaa Punkaharjulla ja Aseman taidelaiturilla ihmettelemässä, miksi en ollut siellä aiemmin. Harjun kansallismaisema oli tuttu useista Suomea kansainvälisesti esittelevistä valokuvista ja valittiin juuri Suomen kauneimmaksi reitiksi, mutta eihän maisemaa voi kuvata kattavasti, Punkaharju pitää kokea.

Ajelimme harjun lakea, pysähdyimme kioskille ja kävimme uimassa kirkkaassa vedessä. Korppi lähti raakkuen lentoon lähipuusta. Jatkoimme Aseman Taidelaiturille, jossa Miina Äkkijyrkän lehmäpatsaat laidunsivat pihalla. Kesän 2026 näyttelykokonaisuus juhlistaa Aseman Taidelaiturin 10-vuotista taivalta. Pihan patsaskokoelma, tsasouna, lehmuskuja ja rakennuksen upea sisustus ovat jo itsessään elämys.

Jaana Bombinin Maan ja Taivaan Väentupa on pieni, kauniisti rakennettu piharakennus, jossa vallitsi pyhä tunnelma.

Jaana Bombinin Maan ja Taivaan Väentupa on pieni piharakennus, jossa oli monella tapaa pyhä tunnelma. Tilan korkeus ja kivipatsaat, joissa karjalaista käspaikkamaisia kuvioita kasvaa naisfiguurien sisältä. Graniittihahmot ovat pelkistetyn pulleita, esiäitimäisiä ja lähestyvät kädet levällään kuin sulkeakseen katsojan halaukseen. Muamo Suojelija I, gabro -teoksessa (2025) hameen kohdalta avautuu kiveen uurrettu portti, johon on kaiverrettu Elämänpuu käspaikkakuvion yksityiskohdan mukaan. Bombin puhuu näkymättömästä siteestä ja jatkumosta esiäitiensä ketjussa, joka on yhtä aikaa aineeton, mutta konkreettinen. Kun esiäidit kirjoivat sen käspaikkaan, hän uurtaa sen graniittiin.

Ympyrät toistuvat myös uusien lintufiguurien rinnoissa. Bombinin mukaan, ne ovat ikkunoita sisäiseen, mutta yhdistyvät samalla kaikkeuteen. Yksinkertaiset muodot, kiven pinnan elävyys ja erilaisilla hiontatekniikoilla tehdyt pinnat luovat tilaan myyttisiä hahmoja, joihin luonnonvalo osuu kauniisti yläviistosta.

Jaana Bombinin kiviveistoksia osana Punkaharjun Aseman taidelaiturin Elämä on juhlaa -näyttelyä 30.8.2026 asti.

Ympyrät toistuvat myös uusien lintufiguurien rinnoissa.

2

”Yhtehsulavundu – livvinkarjalaksi ’yhteensulautuminen’ – kuvastaa hetkeä, kun eroavaisuus sulaa pois. Ihminen ja puu ovat samaa, hevonen ja ratsastaja laukkaavat yhtenä valona, kasvin lehti on mehiläisen jalat.”

Juulia Kääriä on Turun taideakatemian käynyt ja Jyväskylään paluumuuttanut animaatiotaiteilija, joka tekee liikkuvan kuvan lisäksi maalattua kuvaa ja nyt näyttelyssä esillä on ensikertaa myös keramiikkaa. Kääriä on tuonut perinteisten karjalaisten käsitöiden kuvioita taiteeseensa. Hänen kädenjälkensä on elävää, ja myös digitaalisissa lopputuloksissa kulkee mukana materiaalin ja käsillä tekemisen tuntu.

Kääriä piti näyttelyn avajaispuheen nuorimmaisensa Usva (7 kk) sylissään. Neljän lapsen äitinä turvallisuus myös kemikaalien suhteen on tärkeää, ja siksi hän on valmistanut maalit itse luonnonmukaisista myrkyttömistä aineista. Sukupolvien ketju on osa taiteen tekemistä ja se näkyy kaikessa tekemisessä.

Sirpalemaisiin keramiikkateoksiin on upotettu karjalaisia käspaikkakuvioita.

Hologramminäytöllä hengittää lintu, jonka sisällä on muna. Se on ihmeellisen elävän oloinen.

Keramiikkateoksissa kädenjälki näkyy myös rosoisuudessa, johon on upotettu karjalaisia kuvioita. Niistä tulevat mieleen vanhat ruukunsirpaleet, joita pitää katsoa vähän lähempää, jotta kuvio hahmottuu. Interaktiivinen projisointi kutsuu osallistumaan karjalaisen kuvion muodostumiseen seinälle. Kättä liikauttamalla kuva piirtyy seinälle ja hetken päästä katoaa, kasvaa ja kuihtuu, herätäkseen taas uudelleen loistoonsa. Hologramminäytöllä hengittää lintu, jonka sisällä on muna. Se on ihmeellisen elävän oloinen. Pienessä munaa kuvaavassa maalauksessa käspaikkakuviot alkavat versoa.

Yhtehsulavundu-näyttelyssä on esillä laajasti erilaisia tekniikoita, joilla Kääriä osoittaa monipuolisen osaamisensa, ja että tekniikka ei ole itseisarvo. Kaikissa teoksissa on elämän ja kulttuurin versomisen tunnelma leikillisen ilon kautta.

Juulia Kääriä Yhtehsulavundu Galleria Beckerillä Jyväskylässä 15.7.2026 asti.

Interaktiivinen projisointi kutsuu osallistumaan karjalaisen kuvion muodostumiseen seinälle. Kättä liikauttamalla kuva piirtyy seinälle ja hetken päästä katoaa, kasvaa ja kuihtuu, herätäkseen taas uudelleen loistoonsa.

3

Inkeri Kurkilahti kertoo opiskelleensa butoh-tanssia vajaat kymmenen vuotta japanilaisten ja eurooppalaisten opettajien kanssa. Usein tanssissa on koreografia, joka tulee toistaa tietyllä tavalla, mutta butohissa estetiikka on hyvin erilainen, sisäinen kokemus. Koreografia voi olla vaikka se, että koko keho peittyy hyönteisiin ja sen tuntemuksen käsittely on itse koreografia. Se tunne, kuin joku muu liikuttaisi kehoa kuin sinä itse. Tanssissa avaudutaan jollekin mielikuvalle tai impulssille, jolle tullaan liikutetuksi. Tunne voi olla syvästi ravitsevaa ja mystistä.

Kurkilahti on pohtinut myös, miten liikutetuksi tuleminen linkittyy karjalaiseen perinteeseen. Ajatus lähti siitä, kun hän luki Laura Stark-Arolan artikkelin, joka käsitteli väkeä dynamismisena voimana, joka vaikuttaa kehoon. Karjalainen kehokäsitys ei ole niin kaksijakoinen, että olisi vain mieli ja keho. Ei ole tarkkarajaista ihmisyksilöä, vaan ympäristöön ja väkeen ollaan jatkuvassa huokoisessa vuorovaikutuksessa. Ja yllättäen se kuulosti ihan butohlta! Hyvin eri puolilta maailmaa tulevat asiat yhdistyivät, ja sitä Kurkilahti on lähtenyt työssään tutkimaan.

Ei ole tarkkarajaista ihmisyksilöä, vaan ympäristöön ja väkeen ollaan jatkuvassa huokoisessa vuorovaikutuksessa.

Luonnon elementtien tutkiminen kehollisesti sopii kaikkiin vuodenaikoihin. Kurkilahti asuu vanhan metsän vieressä Ruissalossa, ja on tutkinut, mitä tarkoittaa, kun ihmisenä menee metsään. Kulkenut tiettyä reittiä, herkistynyt sen kasveille ja puille, jotka ovat joka päivä erilaisia. Miten esimerkiksi linnut ja mäyrä reagoivat ihmiseen ja kuinka hän on vähitellen alkanut voittamaan niiden luottamuksen.

Pääsin seuraamaan yksityistä tanssihetkeä Ruissalon metsässä. Itse tanssia katsoessani koin myös miltä tuntuu, kun keho peittyy hyönteisillä. Reissun jälkeen tunsin kehollisesti hyönteisten määrän ja sain poistaa itsestäni parikymmentä punkkia.

Anne Kalliola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua