Vanessa Scalera on Imma Tataranni. Kuva: Adriano Giardonella / Rai Com S.P.A.

1

Italialaisen elokuvaohjaajan Paolo Sorrentinon viimeisin, eli La Grazia, ”Armahdus”, ei ole vielä ennättänyt suomalaisiin suoratoistopalveluihin. Minä asun Sorrentinon valtakunnassa eli Italiassa ja näin elokuvan teatterissa heti kun se sai ensi-iltansa tammikuussa. Nyt katsoin sen uudelleen Italian Netflixistä.

Sorrentinon käsikirjoittama, ohjaama ja osittain tuottama La Grazia on hidastempoinen – on avuksi, jos katsoja ymmärtää hieman italialaisuutta – mutta silti erittäin onnistunut. Jos vertaa La Graziaa Sorrentinon edelliseen elokuvaan Parthenopeen, on elokuva ja sen sanoma selkeämpi.

Päähenkilö on väistyvä presidentti Mariano de Santis (Toni Servillo), jonka elämä on muuttunut merkityksettömäksi. Hänen vaimonsa kuoli vuosia sitten ja elämänilo katosi sen myötä. Ehkä sitä ei koskaan ollutkaan, vai minkä vuoksi presidenttiä kutsutaan hänen selkänsä takana ”teräsbetoniksi” ja suhde omiin lapsiin on etäinen, vaikkakin rakastava.

Presidentin viimeiset työtehtävät ovat hyväksyä tai hylätä uusi laki eutanasiasta sekä päättää myöntääkö armahdus kahdelle elinkautisvangille. Kaikki kiertyy omituisella tavalla yhteen. Toinen armahdettava on surmannut vaimonsa, joka sairasti vuosia Alzheimeria. Toinen taas puukotti väkivaltaisen aviomiehensä tämän nukkuessa. Kumpikin vangeista näkee tehneensä teon rakkaudesta. Toinen vapautti vaimonsa muistisairauden kurjalta lopulta, toinen miehensä mielen sairaudelta. ”Hän oli sisältä rikki. Se oli eutanasia.”

Tarinassa on myös hevonen, joka tarvitsisi armahduksen: presidentin upea musta ratsu nimeltä Elvis. Eräänä päivänä Elvis kaatuu suorilta jaloilta maneesin hiekalle, eikä enää nouse. Se täytyy lopettaa, se kärsii, sanovat adjutantit, mutta presidentti ei suostu. Ei, vaikka koriseva eläin on surkea näky. Tapahtuma voisi olla totta, sillä sellaia on Italia. Heikäläisille on äärimmäisen vaikea lopettaa lemmikkejä tai hevosia.

Presidentti on harras katolinen, vaikka sanookin rukoilun vain unettavan häntä. Uskonsa vuoksi hän ei halua allekirjoittaa lakia eutanasiasta, enkä tässä paljasta, kuinka sen tai armahdusten käy.

Presidentin oma tragedia on, että hän ei osaa päästää irti vaimonsa 40 vuoden takaisesta syrjähypystä. Kuka se oli, kenen kanssa. Älykkään miehen ajattelu kapeutuu, syntymässä on sapekas vanhus. Salaisuutta varjelee vaimon paras ystävä Coco Valori (Milvia Marigliano) ja vastaus on jotain ihan muuta kuin mitä presidentti odotti. Onko tämä Marianon oma armahdus.

Elokuva on täynnä sorrentinomaisia riemastuttavia yllätyksiä, kuten itkevä astronautti, jälleen erikoinen paavi sekä musiikki – ja täytyyhän elokuvassa ainakin kerran tanssia.

2

Syyttäjä Imma Tataranni ratkoo Italiassa jo viidettä kauttaan. Suomessa Yle Areenassa palvelussa on katsottavissa Materan värikkään syyttäjän neljäs kausi.

Valmistautukaa heittämään Immalle jäähyväiset. Sekä Tatarannia näyttelevä Vanessa Scalera että Pietro eli Massimilio Gallo ovat ilmoittaneet siirtyvänsä muihin töihin. Huipulla on hyvä lopettaa. Rain tuotanto sostituto procuratore Imma Tatarannista on yhä huikean suosittu.

Neljäs kausi oli aavistuksen väsähtänyt, mutta viidennessä tarina virkistyy. Imma ja Pietro ovat eronneet ja se tuo henkilöhahmoihin särmää. Yhteisen kodin myyminen on tuskaa, eikä tytärkään selviä muutoksesta niin sutjakkaasti kuin esittää.

Immalla on myös uusi esimies, joka ei ehkä olekaan niin ärsyttävä kuin ensi alkuun vaikuttaa. Entiseen tapaan joka jaksossa selvitetään rikos ja entistä on myös Imman villi pukeutuminen. Yhä ihmettelen, kuinka suuri vaatekaappi Immalla onkaan.

Syyttäjä Imma Tataranni Yle Areenassa.

3

Suomalainen Yle Areena on yksi lempisuoratoistokanaviani, koska sen tarjonnassa on myös laadukkaita skandinaavisia sarjoja. Jos et ole vielä katsonut sieltä norjalaisen NRK:n tuotantoa Heajastallan – Saamelaishäät, niin otapa ja katso tämä kahdeksanosainen sarja.

Idea on, että Garenin (Sara Margrethe Oskal) poika Ailo menee naimisiin, eikä kenen tahansa kanssa, vaan Garenin pahimman vihamiehen Beritin tyttären kanssa. Garenin suku on kyläläisten keskuudessa vähän toistaitoiseksi todettu ja Garen haluaa häillä osoittaa, että he pystyvät täyttämään saamelaisen tradition kaikki kiemurat. Hän pakottaa sisaruksensa yhteistyöhön vanhimman siskon auktoriteetilla ja pienellä huijauksellakin.

Häiden järjestelystä saadaan komiikkaa, mutta alla on myös vakavia asioita. Seksuaalista väkivaltaa ja homoseksuaalisuutta, sitoutumiskammoa ja alkoholinkäyttöä, mutta kaikki ei ole silti sitä miltä ensin näyttää, eikä yhteisö niin ahdasmielinen kuin odottaisi.

Heajastallan – Saamelaishäät Yle Areenassa. Lue Leena Reikon Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio sarjasta täältä.

4

Kun aloitin Yle Areenan ja norjalaisten kehumista, siitä on hyvä jatkaa samaa virttä. Hotkaisin Nepobaby – rikkaaksi yhdessä yössä -sarjan ensimmäisen kauden kuusi jaksoa kerralla ja googlasin toiveikkaana, että tuleehan sille jatkoa. Ilmeisesti tulee.

Emma (Vivild Falk Berg) on yksinhuoltajan ainoa tytär. Äiti ei ole kertonut isästä mitään ja siihen Emma on tyytynyt. Elämä on ilmankin ollut hyvää ja nyt on löytynyt unelmien mies. Järjestelyssä ovat pienen budjetin häät, joita hyvän alun jälkeen tulevat appivanhemmat sotkemaan sillä varjolla, että he maksavat viulut.

Sitten paljastuu, että isä on kuin onkin olemassa ja on ennen kuolemaansa etsinyt Emman käsiinsä. Jopa tavannut tämän, tosin ilman esittelyjä, eli hankkiutunut Emman asiakkaaksi. Tämä kun on fysioterapeutti.

Isä on satumaisen rikas ja ilmeisesti satumaisen itsekäs. Itsekkyydestään huolimatta tai sen vuoksi hän on lisännyt Emman testamenttiinsa tasavertaisena perijänä. Tästä päästään herkullisesti luokkaeroihin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Millaista on olla niin rikas, ettei tarvitse tehdä töitä. Millaista on olla liiallisten odotusten prässäämä manttelinperijä. Seuraa bulimiaa ja Metoo-liikettä hieman toisesta kulmasta kuin olemme tottuneet kuulemaan.

Voi olla, että jos jatkoa seuraa, on vaikea päästä samaan yllätyksellisyyteen ja maanläheisyyteen kuin ensimmäisellä kaudella. Sanottava kuitenkin on, että norjalaiset osaavat.

Nepobaby – rikkaaksi yhdessä yössä Yle Areenassa.

5

Italiassa sekä Netflixin englanninkielisessä tarjonnassa on ranskalainen sarja nimeltä Bandi. Se kertoo Lafleurin perheestä Martiniquen saarella. Martinique sijaitsee Karibianmerellä ja on Ranskan hallintoalue, eli kuuluu Ranskaan ja Euroopan Unioniin. Saarella on kovin vähän työtä ja ylipäätään keinoja tulla toimeen ja niinpä huumeteollisuus on yksi nuoria houkuttava uravalinta.

Perheen äiti Marilyn Lafleur koettaa pitää yli kymmenhenkisen perheensä kaidalla tiellä. Riittää, että isä on vankilassa ja vanhin veli ajettu kotoa pois. Elanto hankitaan pienistä puroista, pääasiassa myymällä puutarhan antimia torilla. Kaksi lapsista on edennyt kouluun ja heihin äiti asettaa toivonsa. Äidin tietämättä toinen heistä aikoo huumekuninkaaksi ja onkin rakentanut pienen kuningaskunnan.

Marilyn Lafleur saa surmansa mopo-onnettomuudessa. Äiti oli liima, ja kun hän on poissa, alkaa pakka hajota. Se, mikä lopulta tuhoaa kaiken, on perheen veljesten välinen kilpailu. He eivät kykene yhteistyöhön. Loppu on julma ja toivoton. Se on niin toivoton, että miettii voiko niin surullisesti lopettaa kukaan muu kuin ranskalainen.

Bandi Netflixissä.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua