Kari Cavén. Kuva: Elisabet Cavén

1

Taide voi olla hauskaa menettämättä yhtään vaikuttavuudestaan tai syvällisyydestään. Ehkei paras mutta hyvä esimerkki siitä on parhaillaan esillä Aboa Vetus Ars Nova -museossa keskellä Turkua.

Kari Cavén on jo vanha tekijä, mutta ennakkoluuloton iloittelu ja leikittely on niin vahva säie hänen nyt esille asetettua tuotantoaan, että se voi jopa vallata etusijan katsojan silmässä ja mielessä. Vaikka iloittelu liittyy kuvataiteeseen ja kuvanveistoon, se on Cavénin töissä etusijaisesti semanttista: teosten nimensisäisiä sanaleikkejä ja niiden synnyttämiä oivalluksia ja mielleyhtymiä; nimien ja yleisesti sanojen konkreettisten ja abstraktien merkitysten ristivetoa. Näyttelystä poistuu, ainakin minä poistuin, hyvillä mielin, eikä vain koetun kuvallisverbaalisen irroittelun vuoksi. Taiteilija onnistuu esittelemään tuttua maailmaamme uudessa valossa uusista näkökulmista. Virkistävää ja tärkeää.

Mikäli sitten Syteen/Cavén -näyttelyn ja kahvikupillisen jälkeen kaipaat jotain aivan muuta, on apu lähellä. Muutaman harppauksen päästä löytyy nimittäin Taiteen talo ja sieltä Kaj Stenvallin Sodan kasvot -näyttely, joka kulkee kansan suussa myös nimellä ”Putin-näyttely”. Jälkimmäistäkin nimeä voi pitää varsin oikeutettuna, sillä kyse on juuri ja nimenomaan parhaillaan raivoavasta Ukrainan sodasta, ja valtaosassa esillä olevia teoksia esiintyy myös tai vain sodan ilmeinen pääarkkitehti Vladimir Putin. Taiteilijan itsensä julkisuuteen antamien lausuntojen mukaan näyttelyn teoksien maalaamisessa on ensisijaisesti ollut kyse kutsumuksesta ja velvollisuudesta. Hänestä myös taiteilija(i)n on tehtävä tilanteessa jotain.

Syteen/Cavén Aboa Vetus Ars Novassa 19.11.2023 asti. Sodan kasvot Taiteen talossa 6.8. asti.

2

Myös kirjojen hankkiminen, eikä vain niiden lukeminen, voi olla elämys ja erityisesti juuri nyt eli kesällä. Potentiaalia kirjahankinnan elämyksellisyyteen tarjoavat tunnetusti muun muassa (kivijalka-)antikvariaatit, mutta onneksi myös jotkut uuteen kirjallisuuteen keskittyvät kirjakaupat. Yksi sympaattinen ja uskoa kirjan tulevaisuuteen buustaava kauppa on Sammakon Kirjakauppa, ja tarkoitan tietenkin nimenomaan sen kivijalkaversiota Yliopistonkadun ja Humalistonkadun risteyksessä Turussa. Putiikin kotoisuutta ja viihtyisyyttä lisää sen kahviotila ja se, että kyse on nimenomaan kirja-, eikä rihkamakaupasta. Tarjolla on luonnollisesti koko Sammakon tuotanto mutta lisäksi paljon muutakin laatukirjallisuutta.

Ja onhan näitä toki muitakin. Ainakin pirkanmaalaisille tuttuja lienevät vähintään lehtijuttujen kautta sastamalalainen kirjakulttuurikeskittymä kustantamoineen, kauppoineen, museoineen ja tapahtumineen sekä Vinhan kirjakauppa lisäulottuvuuksineen Ruovedellä. Tulevana viikonloppuna (28.–30.7.2023) Ruovedellä vietetään Vinhan mobilisoimia kirjajuhlia eri genren kirjailijoineen su muine ohjelmineen.

3

Kaltaiselleni vanhojen puumiljöiden ystävälle yhden juuri nyt ja aina muulloinkin parhaista kulttuurielämyksistä tarjoavat suomalaiset pienet ja keskisuuret rannikkokaupungit. Asiasta innostuvaa voin suositella aloittamaan ylhäältä Oulusta ja jatkamaan ainakin alas Naantaliin ja Turkuun, josta toki voi lisäksi kääntyä itään kohti Haminaa. Erinomaiseksi oppaaksi mukaan tyrkytän edelleen Hannu Rinteen täysin pätevää Perinnemestarin matkaopasta rannikon puukaupunkeihin (WSOY, 2012).

Rinteen teoksessa esitellään 20 puukaupunkia kahviloineen, majoituspalveluineen. Muitakin niitä kyllä on, ja muuallakin kuin rannikolla, mutta Rinteen kaupunkeja voisi kuvailla vaikkapa takuulla vierailemisen arvoisiksi. Niissä on edelleen tai taas elämää, niitä on huollettu ja entisöity, ne on suojeltu ja niitä arvostetaan. Asun itse satamakaupunki Porissa, jossa myös on laajahkoja puukaupunginosia, mutta se ei minulle riitä. Koen pakkoa vierailla kerrasta toiseen noissa pienissä naapureissamme. Viikko sitten kävin jälleen kerran hortoilemassa pitkin Kristiinankaupungin kujia ja krännejä ja totta kai kahvilla Lebellillä. Paikka on museo, joka ylpeilee myös mainiolla kahvilallaan. Niin Kristiinankaupunkiin kuin moneen muuhun Perämeren ja Suomenlahden pikkukaupunkiin tuo lisäväriä myös niiden kaksikielisyys. Osassa kaupungeista ruotsi on vielä säilynyt jopa ykköskielenä. Skål på det!

Kissanpiiskaajankuja Kristiinankaupungissa. Kuva: Kari Heino

4

Väsyttävätkö kesätapahtumat ja festivaalirumba? Poliitikkojen kinastelu? Somen älämölö? Ei hätää. Kaiva jostain käsiisi Tõnu Õnnepalun Paratiisi (Kirjokansi, 2018), ja muistat – ehkä jopa tunnet – mitä seesteisyys tarkoittaa. Õnnepalun kertomuksen tapahtumat sijoittuvat Hiidenmaalle Viroon, niin kertojan nuoruudenaikaan kuin myös nykypäivään. Tapahtumien  keskus, Paratiisi, on pieni kylä, mutta teksti yltää yleispätevään, tarkkasilmäiseen ihmiselon pohdintaan.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka yleinen kirjojen ja muiden hengentuotteiden nimi ”Paratiisi” on? Aloin sitä taannoin selvittää, ja törmäsin juuri siinä yhteydessä Õnnepaluun. Hänen paratiisistaan myös tuli yksi suosikeistani kaikkien noiden mahdollisten ja mahdottomien versioiden joukossa. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

Kokeile Õnnepalua, jos et ole vielä sitä tehnyt, ja korkkaa ylipäätään Viron mielenkiintoinen nykykirjallisuus, mikäli se on jäänyt sinulta sivuun. Tokkopa kadut.

Ja mitä tulee vielä paratiiseihin, suosittelen myös nobelisti Abdulrazak Gurnahin versiota (Tammi, 2023). Sekin on paikoitellen seesteinen, mutta samalla se on ravisteleva analyysi ihmisten ja kansojen suhteista, toinen totuus Afrikasta (post)kolonialismin aikaan.

5

Kovin usein päivän parasta on HS:n Lasten tiedekysymykset -palsta.

Perjantaina 21.7. mukana oli taas kerran nippu mitä mehevimpiä oivalluksia ja näkökulmia, kuten Aapon, 12, kysymys josko hyttyset nukkuvat öisin ja Auran, 9, ihmetys onko mahdollista oppia lukemaan ennen kuin oppii puhumaan. Luin molemmat.

Tyrmäävin oli kuitenkin Taavin, 6, kysymys: ”Miksi elämä on niin ihmeellistä?”

Sanopas se!

Vastausta Taaville hapuilee filosofi Frank Martela, mutta hän kirjoittaa ehkä enemmänkin siitä, miten moniin ihmeellisiin asioihin maailmassa voi törmätä, eikä niinkään itse elämän ihmeellisyydestä. Filosofille kysymykseen kyllä vastata kuuluu, ja hieman Taavia varttuneemmille suosittelen Sami Pihlströmiä ja erityisesti hänen teostaan Elämän ongelma (niin & näin, 2010). Eihän Pihlströmkään suoraa ja helppoa vastausta meille elämän ihmettelijöille anna mutta antaapa kuitenkin välineitä ja rohkaisua jatkaa eteenpäin.

* *

Bonus!

Sen sist men inte minst:

”Sommaren är kort
Det mesta regnar bort
Men nu är den här, så ta för dig”
(Tomas Ledin)

Kari Heino

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua