Armas E. Leopold. Kuvat: Pasi Huttunen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on jälleen nauttinut Joensuun kenties tärkeimmästä festivaalista.
1
Sekoilu Armas E. Leopoldin keikkojen aikana on niin viihdyttävää ja harmitonta, että se voisi olla käsikirjoitettua. Mutta ei se taida olla. Taannoin kesken levynjulkkarikeikan laulaja, kanteleensoittaja, kitaristi ja säveltäjä Mammu Koskelon puhelin pirisi ja soittaja oli levylläkin soittava Mikko Vanhasalo. Koskelo totesi tälle varsin tyynesti, että palataan myöhemmin, soitan tämän keikan loppuun.
Popkatu-klubilla Pakkahuoneella ei tapahtunut mitään näin dramaattista, mutta erääseen biisiin piti kaivaa levyn kansivihkosta sanoitukset laulajan avuksi. Tämä ei onnistu peittämään sitä, että kolmikko Koskelo, Eve Pietarinen (lyömäsoittimet, laulu) ja Esko Vihava (kontrabasso, laulu, sävellykset) ovat loistavia muusikoita ja parkkiintuneita, heittäytyviä esiintyjiä.
Eino Leinon lyriikasta ammentava jazzahtava folk toimii hienosti niin livenä kuin levyllä. Erityisen hyvin se toimi hämärtyvässä illassa Joensuun Pakkahuoneella. Leinolle annetaan hänelle kuuluva arvo, mutta soitto ja laulu ovat tiukasti tässä ajassa kiinni. Aivan harvinaisen nautinnollinen konsertti.
Inariveljet.
2
Joose Keskitalon vaeltelu kansanmusiikin suuntaan ei ole yllättävää, ja Inariveljet onkin loistava, omalaatuinen kansanmusiikkia monenlaiseen yhdistelevä bändi. Bändihan ei mikään uusi ilmestys ole, joskin kokoonpano on muuttunut niistä ajoista, kun se vuonna 2015 julkaisi esikoislevynsä.
Esiintymislava Popkatu-klubilla, joen rannassa alkuillassa, oli omiaan loihtimaan esiin tunnelmaltaan juuri sopivan sekoitelman rokin iskevyyttä ja folkin polveilevaa juurevuutta.
Joku taisi tituleerata tätä suureen ääneen festarin parhaaksi keikaksi. Tiedä häntä, mutta todella hyvä se oli.
Joku Iiris.
3
Joku iiris on, kuten sanotaan, kasvanut artistina huomattavan paljon esikoisalbuminsa ajoista. Esikoisalbumikin oli todella hyvä, mutta sittemmin on karisteltu joitakin sitä vaivanneita lastentauteja. Myös ympärille muodostunut bändi on tehnyt joku iiriksen musiikille hyvää, ja keikka Popkatu-klubilla keskiviikkona olikin aivan mainio.
Jos nyt lyriikat eivät niin piristävät ja iloiset olleetkaan, niin jollain tapaa joensuulaisnuoruutta käsittelevä kappale Joensuu muodostui suunnattoman tunnelmalliseksi, lähes koskettavaksi: ”Olen 18 ja juuri siellä missä pitäis olla eli Joensuussa / Olen päättänyt lähteä bailaamaan / vaikka mul oli rahaa joskus viime kuussa.”
Arjen miehet ja pianon viimeiset päivät -performanssi kiersi keskustaa.
4
Arjen miehet ja pianon viimeiset päivät oli Ville Elonheimon ja Jaap Kleveringin performanssi, jossa kaksikko kuljetti vanhan pianon tönöttämään eri puolille kaupungin keskustaa. Klevering säesti laitteillaan ja äänellään Elonheimon runoja. Silloin kun he eivät esiintyneet, sai kuka tahansa soittaa pianoa. Tai kirjoittaa siihen esimerkiksi viestin.
Muun muassa joku iiriksen kappaletta Joensuu siteerattiin soittimen kylkeen. Se en ollut minä.
Opium Chalice.
5
Popkadun torstaissa oli valintoja tehtävänä, kun perinteikkäässä rokkibaarissa La Barressa tarjoiltiin kolmen bändin voimin tuomiota. Lavalla nähtiin Opium Chalice, Cruciwitch ja Morbific. Opium Chalice oli lavalla ensimmäistä kertaa, ja soitto möyri varsin mallikkaasti eteenpäin.
Niskaperseote.
Lyseon lukion entisiin tiloihin asettuneella Näyttämöllä puolestaan oli tarjolla kova kolmikko joensuulaisen uudelleensyntyneen punk-skenen bändejä. Näistä tunnetuin lienee Niskaperseote. Lisäksi esiintyivät Orgasmivaroitus, Erektiohäiriö, Charming Parade ja Möyhy-Veikot, joista kaksi viimeistä oli minulle aivan uusia nimiä. Kommelluksilta ei tietenkään vältytty, mutta hieno ilta siltä osin kuin ehdin paikalla olemaan.
Vihreä maa.
Bonus!
Vihreä maa paukahti lavalle suoraan takavuosilta ja kuulosti juuri siltä, miltä ne nostalgian sumuun vaipuneet vuodet kuulostivat toista vuosikymmentä sitten. Voimapopista ja 1960-lukuisesta klassisesta rockista ammentavaa kitarapoprockia soittava ja uudelleen aktivoitunut ryhmä yllätti. Setin parhaaksi kohosi kappale Helvetin kellot, joka on uutta tuotantoa. Eivätkä muutkaan uudet biisit huonoja ole.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (22.7.2026): The Rolling Stones, Helena Blomqvist, Yle Areena, Samppalinnan kesäteatteri, Neige Sinno
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elsa Lindström intoilee uudesta musiikista ja hyvistä taide-elämyksistä.
Parasta juuri nyt (21.7.2026): Vinhan kirjajuhlat ja kustantamo, Kuulotorvi, Mäntän Taidekaupunki
Marjatta Honkasalo on odotellut Ruoveden kirjakesän huipennusta, käynyt näyttelyissä ja lukenut Leonora Carringtonia.
Parasta juuri nyt (16.7.2026): Eggert Petursson, Maailma tarinoina, Elävä historia, Aika ennen meitä, Luontoilta
Jari Paavonheimo on katsonut italialaista sukudraamaa, kuunnellut Luontoiltaa ja tutustunut islantilaisen kukkamaalarin taiteeseen.
Parasta juuri nyt (15.7.2026): Talvikappeli, Kauko Röyhkä & Anneli Aunola, Kaikkien aikojen farssi
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Maija Kääntän listalta löytyy romaania, dekkaria ja kesäteatteria.