Aili Ikonen & Jukka Perko: Klasstet. Kuva: Antti Kujanpää

1

Pahan kehä (They Live), John Carpenterin elokuva vuodelta 1988, oli aivan mahtava köyhän miehen karvalakkimalli Matrixista ennen kuin Matrixista kukaan mitään tiesi. Leffassa mies löytää aurinkolasit, jotka pystyvät näyttämään maailman sellaisena kuin se todella on, ja näkee, että suurin osa yhteiskunnan eliitistä on kallokasvoisia avaruusolentoja. Elokuva pursuilee estetisoitua, glorifioitua väkivaltaa ja loppusuoralle on saatu mukaan mitenkään mihinkään liittymätön alaston nainen.

Elokuvan pääosassa on showpainijanakin tunnettu Roddy Piper, joten tietenkin elokuvaan on ympätty mukaan täysin tarpeeton ja ylipitkä showpainikohtaus. Kunnollista B-luokan toimintaviihdettä siis.

Elokuva henkii vainoharhaista tunnelmaa, jota taloudellinen epävarmuus ja massiivinen eriarvoisuus helposti synnyttää yhteiskuntaan. Samalla elokuva on selvästi toiminut oppimateriaalina Qanon-liikkeen kaltaisille salaliittoteoreetikoille ja ihan meidän suomalaistenkin omille tunnelisotateoreetikoille. Carpenter itse on turhautuneena torjunut väitteitä siitä, että elokuva kertoisi juutalaisten salaliitosta.

2

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pasi Eronen Wattin ja komentaja evp. Juha-Antero Puistolan kirja Valheiden sota – Miten suurvallat muokkaavat todellisuutta (Into 2026) avaa selkeällä tavalla, kuinka hybridivaikuttaminen, disinformaatio ja sosiaalisten verkostojen manipulointi kietoutuvat osaksi arkea vaalien, uutisten ja jopa lastenkirjojen välityksellä.

Informaatiosodan teemoista on Suomessakin kirjoitettu useita kirjoja, mutta ei kenties vielä yhtä laadukasta populaaria teosta kuin Valheiden sota. Teos välttää ylimitoitettujen uhkakuvien maalailun ja paniikkitunnelman lietsomisen, on määritelmissään riittävän täsmällinen eikä toisaalta myöskään vähättele nykyisen maailmantilanteen tuomia uhkia.

3

MonDeGosin ensimmäinen albumi Trickster (2026) on miellyttävä sukellus altaan matalaan päähän. Enkä sano tätä millään muotoa vähätelläkseni. Meille 40–50 ikävuoden välillä oleville siinä kuuluu ihana nostalgiapatja, joka kannattelee kepeillä laineilla. Toisin kuin kaikissa kaikkialla ikinä järjestetyissä ysäribileissä, tässä soi se musiikki, jonka kuuntelua ei silloin tarvinnut vähän häpeillen puolustella.

Bändin solisti Tero Kuusi on haastattelussa sanonut koko bändiprojektin lähteneen liikkeelle siitä havainnosta, että tällaista musiikkia ei enää kuule missään. Nyt kuulee. Nostalgia on kuitenkin vain osa levyn viehätystä, sillä retroilusta ei oikeastaan ole kyse. Ne vanhojen aikojen soundit ja tyyli on kaivettu naftaliinista, mutta rakennettu osaksi tässä päivässä kiinni olevaa, erittäin laadukasta musiikkia.

Ennen julkaisemattomia kappaleita levyllä ovat Astral, Joker ja Walk. Näistä etenkin Astral on loistava, mutta vanhan liiton tapaan tässä on parempi puhua siitä, että levy on erittäin toimiva kokonaisuus.

4

Laulaja Aili Ikosen ja saksofonisti Jukka Perkon uusi kokoonpano Klasstet julkaisee 4.9.2026 aivan mainion nimikkolevyn. Levyllä on nippu klassisen musiikin teoksia jazziksi sovitettuna ja uudelleen suomeksi sanoitettuna. On Tšaikovskia, Griegiä, Rachmaninoffia, Verdiä ja Sibeliusta. Sanoittajina ovat olleet esimerkiksi Karri Miettinen, Mariska, Kanerva Salomaa ja Mikko Kuustonen.

Kappaleiden sovitukset kulkevat erinomaisen saumattomasti käsi kädessä lyriikan kanssa ja muodostavat ihastuttavia, leikitteleviä ja mielikuvitusta kutkuttelevia taideteoksia. Esimerkiksi Mikko Kuustosen Camille Saint-Saënsin sävellykseen sanoittamassa kappaleessa Joutsen syntyy mahtava soittimella jäljitellyn joutsenen ja Ikosen duetto.

Kappaleiden sovituksista vastaa koko Klasstet-yhtye, jossa soittavat Aili Ikosen (laulu) ja Jukka Perkon (saksofonit) lisäksi Mikael Myrskog (piano), Ville Herrala (kontrabasso) ja Jaska Lukkarinen (rummut).

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua