Eero Nelimarkkaa Ateneumissa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

1

BBC-sarja Tip Toe (2026) tapahtuu Manchesterissa. Naapuruksina asuvat ravintoloitsija Leo Struthers (Alan Cumming) ja sähkömies Clive Goss (David Morrissey) perheineen. Leo on höslä. Yhden yön suhteen seurauksena hän tulee ryöstetyksi: läppäri katoaa ja Leon juostessa ulos asunnon ovi sulkeutuu, joten hän joutuu ryntäämään alusvaatteisillaan naapuriin hakemaan vara-avainta.

Leo on homo ja hänellä on suosittu homobaari. Clive on elämäänsä pettynyt aviomies, jolla työtkin ovat vähissä. Sattumien kautta Cliven pojat tutustuvat Leoon. Heistä nuorempi kertoo olevansa homoseksuaali. Pojista vanhempi tienaa kuvaamillaan ja netissä näyttämillään pornoiluilla.

Kahden aikuisen miehen erilaiset maailmat törmäävät, mikä aiheuttaa suuria ongelmia. Homous on naapurille rikos ja jotain pelottavaa, joka saattaa tarttua muihinkin. Väkivalta on Cliven ainoa tapa hoitaa ihmissuhteita.

Leon suhtautuminen baarinsa työntekijöihin ja kavereihinsa on hauskaa, mutta enimmäkseen kovaäänistä ja räikeää. Leo myös tietää suhtautumisen homoseksuaaleihin muuttuneen viimeisten vuosien aikana kielteisemmäksi. Se pelottaa muitakin aikaansa seuraavia.

Tip Toe on täyttä draamaa ja mustaa komediaa, joka johtaa hillittömiin kohtaamisiin. Tutut ja kokeneet Morrissey ja Cumming ovat päärooleihinsa täydellisiä.

Tip Toe HBO Max -palvelussa.

2

Taiteilija Eero Nelimarkka (1891–1977) maalasi sitä mitä halusi. Hänen maisemamaalauksensa edustavat eteläpohjalaista maisemataidetta, jota jaksaa katsoa loputtomiin. Nelimarkalle tyypilliset värit olivat ajan huomioon ottaen moderneja. Maisemat ja pihapiirit näyttävät kohtauksilta elokuvista.

Nelimarkan muotokuvat voisivat olla tämän päivän äänilevyjen kansia tai muita ajalle ominaisia muotokuvia. Eero Nelimarkka oli siis vuosikymmeniä aikaansa edellä.

Myös Nelimarkan omakuvat ovat upeita. Ateneumin taidemuseon ulkopuolella oleva omakuva on kuin muotokuva jostakin tämän ajan muusikosta, räppäristä tai jazzin taitajasta. Paikalle osunut noin 7-vuotias poika julisti näkemästään: ”Iskä, kato Jussi-setä!”

Nelimarkan kaupunkikuvissa Helsinki näyttää todellista paremmalta: huomiota kiinnittää kuvakulmien ja värityksen erityisyys

Ateneumin antia on myös museokauppa, joka hoitaa laiskalle shoppailijalle läheisten syntymäpäivälahjat. Alakerran kuppila hoitaa puolestaan pois nälän: sieltä saa edullisesti hyvää soppaa, salaattia ja lisukkeita.

Eero Nelimarkka Ateneumin taidemuseossa 13.9.2026 asti.

3

”Puheet päreiksi” on Yle Radio 1:n perjantai-iltapäivän Potiikkaradio-ohjelman osuus, joka sisältää hyviä huomautuksia ajankohtaisista asioista. Studiossa istuvat dosentti Vesa Heikkinen ja toimittaja Tapio Pajunen. Molemmilla on paljon asiaa, poliitikkojen ja muiden tyrkkyjen mokista niin sanojen kuin tekojen parissa kerrotaan huumorin kautta.

Dosentti Heikkinen on lukenut ajatuksella eduskunnan pöytäkirjoja 60 vuoden ajalta, ja niistä hän kirjoittaa teoksessaan Eduskunta, valehtelijoiden klubi? (Gaudeamus, 2025).

Kansanedustaja ei saa syyttää kollegaansa eduskunnassa valehtelijaksi. Tv-ohjelmissa ja muissa haastatteluissa se on toisaalta erityisen sallittua ja suosittua. Syytös ei ole suora vaan kierosti ilmaistu analyysi toisen sanomisista ja puheista. Dosentti Heikkinen huomaa erityisesti vivahteet ja kiertoilmaisut, joilla valehteluun viitataan. Väliin voi huudella esimerkiksi ”ei ole totta”, ”ei pidä paikkaansa”, ”väärin kerrottu”.

Heikkinen on huolestunut edustajien puheista ja etenkin valheista, joita pyöritellään julkisuudessa monin sanoin. Kukaan ei toimi aidosti faktantarkastajana eikä vaadi todisteita typerille väitteille. Niiden määrä on lisääntynyt huomattavasti populististen edustajien myötä. Myös levottomuus eduskunnassa on lisääntynyt, huomauttaa Heikkinen kirjassaan.

Asiallinen ja viihdyttävä opus suosittelee lukijoilleen ja television katsojille asioihin puuttumista. Sillä tavalla kotoisasti viestejä lähetellen sekä julkisesti ihmetellen.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua