Charles Foster Kane (Orson Welles) tapaa Walter Thatcherin (George Coulouris). Kuva: RKO Radio Pictures / Alexander Kahle

1

Nyt, kun elokuvateattereissa ehti käydä David Fincherin ohjaama elokuva Mank, niin on oivallista muistaa myös klassikkoelokuva Citizen Kane.

Mank kertoi tarinan Citizen Kane -elokuvan käsikirjoituksen synnystä ja kirjoittajasta, älyköstä ja täysipäiväisestä juoposta, Gary Oldmanin suvereenisti esittämästä Herman J. Mankiewiczistä. Juuri nyt olisi syytä katsoa uudestaan Orson Wellesin kuuluisin elokuva.

Welles oli vain 24-vuotias tehdessään häikäisevää esikoiselokuvaansa Citizen Kane. Se on verrattoman hyvin kirjoitettu, ohjattu, kuvattu ja näytelty draama, joka oli omana aikanaan käänteentekevän nerokas. Ennen Citizen Kanea kukaan ei ollut yhtä täydesti hyödyntänyt elokuvan mahdollisuuksia taidemuotona. Se, että sen teki aiemmin vain teatteria ja radiokuunnelmia tehnyt elokuvaohjaajana täysi aloittelija Orson Welles, on vieläkin ällistyttävämpää. Elokuvan kuvannut Gregg Toland kehitteli elokuvaan omalaatuisia kuvaus- ja valaistusratkaisuja, joita ihastellaan vieläkin.

Liki kaikki siihenastiset Hollywood-elokuvat olivat olleet juoneltaan kronologisesti eteneviä. Citizen Kane rikkoi kerronnallaan aikajärjestyksen. Se alkaa päähenkilön, maailman rikkaimman miehen Charles Kanen (Orson Welles) kuolemasta ja lähtee selvittämän hänen kuolinsanansa, ”Rosebud”, merkitystä ja kertoo takaumina hänen koko elämäntarinansa.

Tarinana suuresta vallasta ja sen menettämisestä Citizen Kane on Shakespearen kuningasnäytelmien sukua: näkemyksessään terävä, ihmiskuvassaan inhimillinen ja totuudessaan traaginen.

Citizen Kane Kirjastokinossa. Ostettavissa tai vuokrattavissa: YouTube, Viaplay, Apple tv, Google Play, Rakuten tv.

2

Magnus Enckellin hiili- ja vesivärityötä Poika ja pääkallo (1893) pidetään yhtenä hänen kaikkein symbolistisimmista töistä. Kuva: Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

Lokakuussa 2020 Ateneumin taidemuseossa ehti avautua Magnus Enckellin (1870–1925) töiden näyttely, joka tuntuu laajuudeltaan ensyklopediselta, niin kattava se on.

Näyttely on yksi kiinnostavimpia vanhan suomalaisen taiteen näyttelyitä mitä viime aikoina on tehty. Vaikka Ateneum onkin koronarajoitusten takia suljettuna yleisöltä vähintään 18.12.2020 saakka, niin joihinkin näyttelyn teoksiin voi tutustua museon nettisivuilla. Enckell-näyttelyynhän voi tutustua joulun jälkeenkin aina 14.2.2021 asti sikäli kuin museo on avoinna.

Enckellistä tekee kiinnostavan hänen tavaton monipuolisuutensa; hän oli yhtä kotonaan niin antiikin kuva-aiheistosta ammentavan symbolismin kuin Pariisin taide-elämästä vaikutteita saaneen impressionismin parissa. Ateneumin näyttelyä on syvennetty monilla näytteillä Enckellin luonnoskirjoista, jolloin katsojan on mahdollista luoda oma käsityksensä taiteilijan kehityksestä kronologisesti.

Näyttelyn häikäisevimmät kontrastit muodostuvat rusehtavan harmaahkojen 1800-luvulle kuuluvien symbolistishenkisten maalausten. sellaisten kuin Kuoleman vaellus (1896) tai Poika ja pääkallo (1893), vaihtumisesta rohkeasti värejä säästelemättä tehtyihin Pehr Evind Svinhufvudin ja suomalaisen sosiologian isäksi mainitun Edvard Westermarckin muotokuviin.

Tamperelaisille Enckell on tutuin Tampereen tuomiokirkon alttarimaalauksen Ylösnousemuksen (1906) tekijänä.

Magnus Enckellin muotokuva suomalaisen sosiologian isäksi mainitusta professori Edvard Westermarckista (1913) kuuluu taiteilijan hätkähdyttävän värikkäisiin töihin. Muotokuvan tilasi ja sen omistaa Helsingin yliopiston osakunta Nylands nation. Kuva: Wikimedia Commons

3

Olen oudon viehättynyt Yle Areenan esittämästä Arkkitehdin kotona –sarjasta (Hemma hos arkitekten). Siinä ruotsalaisarkkitehdit esittelevät itselleen ja muille, vaikkapa ystävilleen, suunnittelemiaan taloja. Kodeissa ja työhuoneissa käyskentelyn ohessa kuullaan arkkitehtien aivoituksia siitä mikä tekee talosta hyvän kodin.

Sarja on täydellisen meditatiivista katsottavaa. Se on niin kiireettömästi kuvattu ja sitä katsellessa oikein haukkoo henkeään siitä, kuinka kauniisti tilaa voi järjestää. Muutenkin sarja on täyttä arkkitehtuurin silmäkarkkia.

Arkkitehti Andreas Martin-Löfin kesämökillä oleillaan Tukholman saariston puunlatvojen tasolla sarjassa Arkkitehdin kotona. Kuva: Yle kuvapalvelu

Sarjaa on saatavilla jo kaksi kuusiosaista kautta. Noin puolituntiset jaksot ovat kestoltaankin parahultaisia iltarauhoittumiseen. Näitä ruotsalaistaloja yhdistää innoittuminen selkeälinjaisesta modernismista, tilan jäsentämisestä valolla sekä idea ulko- ja sisätilojen rajojen häivyttämisestä. Eräässäkin jaksossa arkkitehti itse huristelee 1950-lukulaisella AC-avoautollaan suoraan sisään arkkitehtitoimistonsa työhuoneeseen. Pitipä tällä hepulla olla kokonaisesta marmorilohkareesta koverrettu kylpyamme.

”Se on amme koko iäksi. Muuta ammetta en tule käyttämään.” Ruotsalaiset hannuhanhet, nuo onnen suosikit.

4

Ranskalaisen kontratenori Philippe Jarousskyn useimmin kuuntelemiini levyihin kuuluu vanhan musiikin esittämiseen erikoistuneen L’Arpeggiata-yhtyeen kanssa toteutettu albumi Music For a While – Inspirations on Purcell.

Albumin avaa kappale Twas within a Furlong. Se kertoo välittömästi mistä on kyse: barokkimusiikkiin erikoistuneen luutisti, kitaristi ja harpisti Christina Pluharin johtama yhtye on kutsunut albumille mukaan muutamia jazz-muusikoita, joiden kanssa puhallellaan pölyjä barokkimusiikista tuomalla 1600-luvun harmonioihin jazz-sävyjä. Englantilaisen klassisen musiikin isän, Henry Purcellin musiikki kuulostaa muusikoiden yhteistyön myötä hauskasti tuoreelta. 

Hedelmällisimmilleen barokki-improvisaatiot pääsevät avauskappaleessa. Levyllä esitettävästä Purcellin musiikista osa on tehty alun perin englantilaisen myöhäisrenessanssikirjailijan Richard Bromen The Mock Marriage -komediaan. 

Bromen näytelmä on roolinvaihdoksineen ja ristiinpukeutumisineen puhdaspiirteinen veijarikomedia, mikä kuuluu Jarousskyn tavassa laulaa: hän fraseeraa Twas within a Furlongissa hyvinkin veikistellen.

5

Yksi eurooppalaisen sarjakuvan unohdetuimpia aarteita on belgialaisen sarjakuvataiteilija Raymond Macherot’n tuotanto.

Hänen luomistaan hahmoista tunnetuimpia on maaseudulla seikkaileva Sipuleena (ranskaksi Sibylline). Se on Macherot’n sarjakuvalehti Spiroulle luoma hahmo, pieni naispuolinen hiiri, jolla on massiivinen oikeudentunto ja tuolivuorimainen temperamentti. 

Sipuleenan parhaita hahmoja ovat roistot, joista näkyvin on kaupungista maaseudulle joutunut rotta Anateema Känttytäi, jota elähdyttää usko vallalla ja vääryydellä hankitun ylellisen elämän autuuteen. Casterman-kustantamo on 2010-luvulla julkaissut Sipuleenan kootut seikkailut; yli 1 000 sivua viidessä niteessä. Suomeksi Sipuleenan seikkailuja julkaistiin vain 1970-luvulla Ruutu-sarjakuvalehdessä ja Non Stopissa. Albumeina Sipuleenaa ei saatu koskaan suomeksi.

Macherot’n mainioihin hahmoihin kuului myös kasvissyönnin pakolliseksi säätäneessä Zoolandian kuningaskunnassa seikkaillut Mestarietsivä Naukio. Kissaetsivän ainoan seikkailun julkaisi suomeksi sarjakuvalehti Ruutu (1974).

Macherot’n teki ainutlaatuiseksi hänen syvä myötätuntonsa maailman pienimpiä ja heikoimpia kohtaan, joka heijastui eläinsatumaisten tarinoiden inhimillisistä ulottuvuuksista. Eläintarinoiden pettävän lapsellisen pinnan alle saattoi kätkeytyä kyynisen realistisia näkemyksiä maailman menosta. Etenkin Naukio-seikkailussa viehätti Macherot’n ironinen etäisyys kulutusyhteiskunnan arvoista.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua