Noelia Mora Solvezin teos Worm. Kuva: Mika Rinta-Porkkunen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kirsi Haapamatti on katsellut miesmadon mönkimistä ja ikiaikaista astalonheilutusta, ihaillut kirjapiirinsä tuoreinta tehtävää ja lukenut paksun opuksen terapeuttisesta kirjoittamisesta.
1
Isolla valkokankaalla näkyy muheva hiekkakasa, joka liikahtelee hitaasti kuin hiljalleen voimaa keräävässä maanjäristyksessä. Hiekkakekoon on sukeltanut katalonialaislähtöinen taiteilija Noelia Mora Solvez, joka ei itseään säästele Seinäjoen taidehallissa esillä olevassa Farming-näyttelyssään. Hän on kastematona maan alla, ja jyhkeän äänimaiseman saattelemana punkee itsensä valoon vartin kestävässä videoinstallaatiossa.
Farming-näyttelyn teokset ovat saaneet innoituksensa eläimistä. Näyttelyssä nähdään kuitenkin eläimistä ainoastaan ihmislajia, eläimille tutuissa ympyröissä. Ihmisiä lintuhäkeissä, lammaslaitumella ja akvaariossa.
Kävin katsomassa näyttelyn kolmesti. Ensikäynnilläni avajaisissa huomasin, että ihmiset suhtautuivat teoksiin humoristisesti. On hauskaa, kun alaston, paimenkoiraksi eläytyvä mies, näykkii niin ikään alastomia naislampaita. Lopulta, kolmannella käyntikerralla, aloin nähdä teoksissa enemmän mustuutta. Taiteilija sanookin pyrkivänsä teostensa kautta herättelemään myötätunnon, solidaarisuuden ja vapauden kysymyksiä. Millainen on ihmisen suhde eläimeen? Miksi mykän ihmisen näkeminen lintuhäkissä ahdistaa, mutta katselemme kalterien takana sulkiaan sukivaa eksoottista lintua ihaillen?
Suosittelen varaamaan näyttelyn kokemiseen riittävästi aikaa, vaikka teoksia onkin vain kuusi. Esimerkiksi pimeään huoneeseen sijoitetut video- ja ääni-installaatiot vaativat sulattelua. Varo kuitenkin törmäämästä muihin katsojiin. Kaksi kertaa kolmesta minä kävelin suoraan päin jonkun selkää.
Suosikikseni Farming-näyttelyn teoksista nousi The 6 eggs. Sen ääressä on kirjaimellisesti polvillaan.
Noelia Mora Solvez: Farming, Seinäjoen taidehalli, Kalevan navetta 10.12.2022 asti.
2
Solvezin maanalaisen ja vähän klaustrofobisenkin kokemuksen jälkeen kävelin ylös valoon. Näkymä Seinäjoen Kalevan navetan Vintillä oli keskellä perjantaipäivää sykähdyttävä. Oli kuin olisin astunut keskelle videopeliä. Sellaista nuoruudessa pelaamaani ongelmanratkaisupeliä, jossa yhtäkkiä ollaan uudessa huoneessa, eikä tiedä mitä tekisi. Ida Sofia Flemingin ja Vesa Rahikaisen Välitila sai päivänvalossa navetan pyöreästä ikkunasta vaikuttavan tilatehosteen.
Välitila koostuu kolmesta teoksesta. Niistä keskeisin, Välitila, on keskellä vintin lattiaa makaava pyöreä, ruosteisista ja kolhituista metallilevyistä tehty veistos. Veistoksen sisältä soivaa äänimaailmaa voisi kuvailla ikiaikaiseksi. Välitilaan-videoteoksessa esiintyvät taiteilijat itse. Videolla he nähtävästi nuijivat ja raapivat veistoksen metallilevyjä. Itsetehdyt työvälineet -teoksessa komeilee työvälineitä, joista yhdellä Ida Sofia Fleming sai aikaan komeat kipinät, iskiessään sillä metallia.
Oli kiinnostavaa, että näyttelyn kaikki teokset näin liittyivät toisiinsa. Videosta pidin paljon. Sen taustamaisemana oli viljapelto. Pakko vain todeta, että taiteessa ja mainoksissa käytetty viljapeltokuvasto on minulta iäksi pilattu, kun katseeni hoksaa pelloista aina myrkkyruiskutuksen painaumat. En tosin ehkä tästä videosta. Itse asiassa pellon reunassa kasvoi horsmiakin, joten ehkä oli ilahduttavasti jopa luomupelto. Mikäpä sen paremmin tämän näyttelyn tunnelmaan olisi sopinutkaan!
Olen nähnyt näyttelyn vasta kerran (jos mahdollista, käyn näitä likietuisia näyttelyitä usein katsomassa useamman kerran), mutta tästä ensimmäisestä kokemuksesta jäi mieleen voimakas, vangitseva tunnelma. Näyttelytila on kuin taikapiiri tai toinen ulottuvuus. Mielikuvitus lähti laukkaamaan, kun pyöreän ikkunan valo lankesi ruhjotulle metallille. Suosittelen Välitilaa kaikille, joilla on tarve päästä hetkeksi jonnekin pois itsestään.
Videon kuvasi Sami Sänpäkkilä ja assistenttina hyöri JP Köykkä.
Ida Sofia Fleming ja Vesa Rahikainen: Välitila. Seinäjoen taidehalli, Kalevan navetta 28.1.2023 asti.
3
Olen reilun vuoden verran käynyt Kirjaa ja kaljaa -lukupiirissä. Tällä hetkellä meillä on menossa kokeilu, jossa arvioimme kirja ja elokuva -pareja. Tämä luku- ja leffakokemusten sekoittaminen on kirvoittanut ryhmässämme innokkaita keskusteluita. Olemme keskustelleet mm. siitä, millaisen elokuvan saisi Niko Hallikaisen Toistosta tai Thomas Bernhardin Haaskiosta. Selkeästi hauska ja virkistävä tapa kirjapiireillä.
Juuri nyt luennassa ja katsottavana on Elena Ferranten Tyttären varjo (suom. Helinä Kangas) ja siitä tehty elokuva The Lost Daughter (ohjaus ja käsikirjoitus Maggie Gyllenhaal). Elokuvasta olen näköjään kirjoittanut tällä palstalla jo viime keväänä.
4
Varikko-galleriassa Seinäjoella voi ihastella monipuolista materiaalien käyttöä. Villaa, pellavaa, punasavea, paperia, lasia, keramiikkaa, peiliä ja vaikka mitä erilaisia tekniikoita on Pinnalla-näyttelyssä tarjolla. Tekstiilitaidetta on melkein hankala olla koskettamatta (en koskenut).
Annikki Oikarisen Kehrääjä on kirjontateos, jossa on villaa, pellavaa ja huovutusta. Piskuinen Varikko on ihana pistäytymispaikka aivan rautatieaseman lähellä.
Pinnalla. Varikko-galleria Seinäjoki 23.10.2022 asti.
5
Juhani Ihanuksen toimittama Terapeuttinen kirjoittaminen (Basam Books 2022) on tuhti paketti käytännössä kaikesta, mitä tulee tietää terapeuttisesta kirjoittamisesta, kirjallisuusterapian taustoista ja menetelmistä. Näin ainakin kaltaiselleni kirjoittajalle, kirjailijalle ja sanataideohjaajalle, jota kaikki kirjoittamisesta saatava mielenterveydellinen hyvä kiehtoo. Vaikka teos on tarkoitettu oppikirjaksi, suosittelen sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Esimerkkipalana kohta itsehoidollisesta kirjoittamisesta:
”Ihmiset, jotka kirjoittavat luonnollisena osana elämäänsä mielellään ja vapaaehtoisesti, eivät välttämättä ole lainkaan tietoisia siitä, että he kirjoittavat itsehoidollisesti. —ihmiset jakautuvat kirjoittamistottumustensa suhteen ainakin kahteen erilaiseen ryhmään: Joillakin vaikeat tunteet ja niiden käsittely sysäävät kirjoittamaan enemmän ja useammin. Toisilla taas kirjoittaminen liittyy hyvän olon lisäämiseen: voidessaan psyykkisesti huonosti yksilö ei kirjoita lainkaan.”
Kirsi Haapamatti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (6.11.2024): Ihan tavallinen hirviöperhe, Han Kang, Plevna, tikkipelit, Paletilta-näyttely
Petri Hänninen on lueskellut pukinkonttiin passeleita kirjoja, pelannut korttipelejä, ja vieraillut taidenäyttelyssä Galleria Koppelossa.
Parasta juuri nyt (5.11.2024): Lomittajat, Toni Morrison, 400 kepposta
Maija Kääntän listalta löytyy amerikkalainen romaani, ranskalainen elokuva ja kotimainen dokumenttisarja.
Parasta juuri nyt (4.11.2024): Rebekka Holi, Sakset seis!, Eläinoikeusakatemia, Kuinka olla antikapitalisti 2000-luvulla, Sydän, sydän
Reija Jarkkolan listalla on kansalaisaktivismia, kapitalismikritiikkiä ja kotimaista popmusiikkia.
Parasta juuri nyt (31.10.2024): Pasila Street Art District, Kalaliike S. Wallin, Näillä mennään, Helsingin Kirjamessut
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sari Harsu matkusti junalla Pasilaan.