Kuva: Petri Hänninen
KOLUMNI | Ensin kuritti korona, sitten energiakriisi, inflaatio ja korkojen nousu. Miten käy museoiden, elokuvateattereiden ja konserttien jos valtio päätyy tuntuviin miljoonaleikkauksiin – yksittäisistä taiteilijoista puhumattakaan?
”Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.”
Koronakriisi ja Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi ovat tehneet syvän loven valtion kukkaroon. Sanotaan, että talouden sopeuttaminen on välttämätöntä, ja nyt puolueet väittelevät siitä keneltä leikataan ja kenelle annetaan.
Tammikuussa 2023 Teosto ja sen jäsenjärjestöt julkaisivat puolueille tekemänsä kyselyn omista hallitusohjelmatavoitteistaan, joiden mukaan mm. taiteen ja kulttuurin rahoitus on nostettava yhteen prosenttiin kaikista valtion talousarvion menoista vuoteen 2027 mennessä. Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, Vihreät, Vasemmistoliitto sekä Kristillisdemokraatit vastasivat vaatimukseen myönteisesti, ainoastaan Perussuomalaiset vastustivat.
Valtionvarainministeriön 6.3.2023 julkistamalta leikkauslistalta kulttuurin tuet kuitenkin löytyvät. Valtionvarainministeriö ehdottaa Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamien valtionavustusten alentamista asteittain noin 200–400 miljoonalla eurolla. Se olisi iso paukku koronasta toipuvalle kulttuurialalle, ja moni yritys joutuisi panemaan lapun luukulle.
* *
Luovat toimialat ovat kasvavia vientialoja, jotka tutkimusten mukaan tuottavat siihen pannut eurot moninkertaisena takaisin. Vuonna 2021 Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm totesi, että ”valtion 1,3 miljardin euron tuki tuottaa 14 miljardin euron tuotoksen”. Jos asiaa verrataan sijoitusmaailmaan, harva voi toivoa yli kymmenkertaista tuottoa sijoitukselleen, puhumattakaan kulttuurin tuottamasta henkisestä hyvinvoinnista.
Näin eduskuntavaalien alla kulttuurin leikkaukset on puolueiden suusta tyrmätty, siitäkin huolimatta että leikkauslistoja laadittaesssa kulttuuri on perinteisesti ollut liipaisimella ensimmäisten joukossa. Kulttuurin rahoitukseen kajoaminen herättää paljon tunteita, ja kaikkein ikävintä on – varsinkin ennen vaaleja – että kulttuuriväki on äänekästä, saa näkyvyyttä mediassa ja osaavsanoa asiansa ikävän pisteliäästi. Kulttuurin rahoitus onkin helpompi nostaa leikkuupöydälle vasta vaalien jälkeen, siitäkin huolimatta että kulttuuriväki on myös varsin pitkämuistista.
* *
Menoleikkaukset ovat aina hankalia ja niiden perustelut ovat usein ristiriitaisia. Esimerkiksi asumistuen leikkaamista perustellaan sillä, että osa tuista valuu varakkaille eli palkansaajille. Samaan aikaan osa puolueista ehdottaa ansiotuloveron laskemista, joka kohdistuu palkansaajiin eli aiemmin mainittuihin varakkaisiin.
Toivoa sopii, etteivät Teostolle annetut lupaukset kulttuurialan tavoitteiden edistämisestä jää ainoastaan vaalipuheiksi, eikä uuden hallituksen budjettiesityksessä totuus läsähdä taiteilijoiden naamalle kuin märkä kampela. Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Essee: Albert Camus ja vieraan kohtaaminen
ESSEE | Tänä vuonna on kulunut 110 vuotta Nobel-kirjailija Albert Camus’n syntymästä. Algeriaan sijoittuvassa novellissa Yövieras tiivistyy paljon Camus’n ajattelua ja suhdetta maailmaan.
Antakaa minulle palavia pensaita ja tiskiharjoja – kolumni Helsingin kirjamessuilta
KOLUMNI | Helsingin Kirjamessujen helmet olivat piilossa päälavoilta. Kun ei seuraa sitä, mikä on messuvallankäyttäjien mukaan kiinnostavaa, törmää kaikkeen, mitä ei olisi osannut kuvitella.
Periksi ei anneta, eikä peffalleen mennä kuin liukumäessä! Koko kylän piha on iloa tuottava paikka
KOLUMNI | Taidetalkkari Mika Petissalo on jo vuosien ajan järjestänyt entisen kulkutautisairaalan alueella kulttuuritapahtumia ja työpajoja. Nyt pihan tulevaisuus on uhattuna.
Odysseyksen moraaliset harharetket – myytit kertovat menneestä maailmasta
KOLUMNI | Historiallisten ja mytologisten kertomusten lukeminen voi tuntua pahalta, ja siksi niitä kannattaa lukea, Topi Lepojärvi muistuttaa kolumnissaan.
