Kuva: Murray Close / A24films
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Amerikkalaiset ja brittiläiset tv-yhtiöt tekivät Seuraava päivä -elokuvan (1983) kaltaisia ydintuhon jälkeisellä yhteiskunnan romahduksella hekumoineita elokuvia.
Monia näistä elokuvista tehtiin tarkoitushakuisesti, vaikuttamaan ihmisiin ja päättäjiin ydinasevarustelun hillitsemiseksi. Ne olivat elokuviksi muotoiltuja varoituksia, joilla ihmisiä yritetään estää toimimasta niin tyhmästi, että kaikki loppuisi. Dystooppisilla tulevaisuuden uhkakuvilla on järkevä funktio, auttaa käsittelemään pelkoja.
* *
Yhteiskunnan romahtamisesta kertoneista dystooppisista elokuvista karmeimpiin kuuluu John Hillcoatin ohjaama Cormac McCarthy -filmatisointi Tie (2009). Sekään ei tarjoa syytä maapalloa kohdanneelle katastrofille, kuten ei Alex Garlandin Civil War -elokuvakaan (2024) sisällissodallensa.
Selittämättömyys voimistaa elokuvien outoa kiehtovuutta, joskin myös ahdistavuutta. Kirjailija ja ohjaaja Alex Garland on osannut olla aavemaisen tarkasti kiinni jossain zeitgeistiksi tai ajan hengeksi kutsuttavassa, joskus jopa ennenaikaisesti.
* *
Garland käsikirjoitti Kazuo Ishiguron Never Let Me Go -romaanista ohjaaja Mark Romanekille samannimisen surumielisen elokuvan Ole luonani aina (2011). Elokuva kosketteli tieteen väärinkäytöksiä ihmisten kasvatuksessa yläluokan varaosiksi. Elokuvan voi nähdä sivunneen elinkauppaa ennen kuin siitä alettiin puhua laajemmin.
Garland kirjoitti auki tuntemuksiaan tekoälystä kymmenen vuoden takaiseen elokuvaansa Ex Machina (2014). Danny Boylen ohjaamassa ja Garlandin käsikirjoittamassa kauhuelokuvassa 28 päivää myöhemmin (2002) maalailtiin post-apokalyptisia näkyjä pandemiaksi repeävästä taudista, joka levitessään uhkaa autioittaa koko planeetan. Elokuva tuli teattereihin juuri ennen havaintoja SARS-viruksesta.
Lue Antti Selkokarin arvio Civil War -elokuvasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Christopher Nolanin The Odyssey on koko järkäle elokuvaksi – Fantasiaa ja kuvauspaikkojen realismia
KIRJAT | Christopher Nolanin ensi-iltaelokuvaan kohdistuvat odotukset ovat olleet suuria kuin Assuanin pato.
Kuin kuvastimessa #50: Kaupunki liekeissä (1979)
ELOKUVA | Hulvaton katastrofikalkkuna on tyyppiesimerkki populaarielokuvan buumista, josta ei mielellään puhuta.
Syntyvä elokuvataiteilija käyttää aineistona perhettään unkarilais-kanadalaisessa elokuvassa Blue Heron
ELOKUVA | Kerrontaratkaisuiltaan konstikas Blue Heron tekee vaikutuksen kuvauksellaan kasvamisesta ongelmanuoren perheessä.
Kuin kuvastimessa #49: The Water Magician (1933)
ELOKUVA | Japanilainen melodraama sirkusesiintyjän rakkaudesta on vähän tunnettu merkkiteos merkittävältä ohjaajalta.