Kuva: Gaudeamus
KOLUMNI | ” Ei ole helppo päivittää omia näkemyksiään. Helpompaa on kaivaa esimerkkejä siitä, miten hulluksi maailma on menossa”, Tommi Liljedahl kirjoittaa kolumnissaan.
Opin koulumaailmasta hyvän perussäännön: kiusaamista ei määrittele kiusaaja, vaan kiusattu. Kiusaamista on se, mikä kiusatusta tuntuu kiusaamiselta.
Mutta kun on tullut kiusatuksi, saattaa kiusaamiseksi tulkita sellaistakin, mitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Hyväntahtoinenkin ele voi loukata, kun on valmiiksi vereslihalla.
Olen ajatellut, että samat periaatteet pätevät myös rasismiin. Syrjinnän kohde tietää, että on tullut syrjityksi. Jos on aina tullut määritellyksi ulkonäkönsä mukaan, harmitonkin lausahdus saattaa tuntua rodullistetulta. Tämä tuli mieleen, kun someyhteisö ryhtyi opettamaan Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotilaa, joka puolusti työperäistä maahanmuuttoa twiitissään: ”Aina saadessani maahanmuuttajalta hyvää palvelua – vaikkapa taksissa – kysyn, missä ovat hänen juurensa. Sen jälkeen sanon, että ’hienoa, että olet tullut Suomeen. Olet tosi tervetullut’.”
Ihamuotilaa ripitettiin mikroaggressiosta, johon hän ei ymmärtänyt syyllistyneensä. Päätin lukea kirjan, että osaisin toimia fiksummin. Ei olisi kannattanut, sillä lopputuloksena on jumi.
* *
Suvi Keskisen, Minna Seikkulan ja Faith Mkweshan toimittama Rasismi, valta ja vastarinta -kirja (Gaudeamus, 2021) lupaa avata yleistajuisesti rasismia, rodullistamista ja kolonialismia. Tutkijat ja kansalaisaktivistit kertovat aihepiiristä termein, joista harva aukeaa ilman sanakirjaa. Tämän rinnalla kvanttifysiikka tuntuu selkeältä. Keskustelun avaukseksi tarkoitettu kirja opettaa, ettei aihepiiriin kannata koskea kepilläkään.
Luulin pääseväni paheksumaan rasismista ammentavia populisteja, mutta päädyinkin peilin eteen. Rasistin leiman välttelemiseksi kehitellyt mukakorrektit kiertoilmaukset eivät pelasta, kun taustalla on rodullistavia stereotypioita.
Helppotajuisimmillaan kirja opettaa, ettei suomalaisilla ole vara paheksua siirtomaavaltoja kolonialismista, kun olemme itse pakkosuomalaistaneet saamelaisia, tuhonneet heidän kulttuurinsa ja vieneet maat. Romaneiden syrjintä on kuulunut kansantapoihin ja -huveihin jo paljon ennen kuin maahanmuutto teki rasismista näkyvän ilmiön.
Omaa rasismiaan ja siihen liittyviä vaikeita tunteita on vaikea huomata ja käsitellä. Puolustuskeinona on uhriutuminen. Faith Mkwesha kutsuu tätä valkoiseksi hauraudeksi, joka on yksi vaientamisen muoto ja työkalu.
* *
Rasismin ja valtarakenteiden juuria ja ilmenemismuotoja akateemisesti erittelevät naiset hämmentävät keski-ikäistä maalaismiestä. Maailma muuttuu niin, ettei pysy kärryillä. Silloin avarakatseisena itseään pitävä haluaa tarrautua vanhoihin, hyviin ja selkeisiin aikoihin.
Ei ole helppo päivittää omia näkemyksiään. Helpompaa on kaivaa esimerkkejä siitä, miten hulluksi maailma on menossa. Jakaa vaikka somessa omituisten tutkimusten rahoituspäätöksiä.
Tommi Liljedahl
twitter.com/LiljedahlTommi
facebook.com/tommi.liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Onko takataskussasi salaisuus?
KOLUMNI | ”Pelottavimmiksi mielletään yleensä asiat, joita emme voi ymmärtää”, Maarit Saarelainen kirjoittaa nähtyään Komediateatterin Hildurin.
Mukamas2026-festivaali näytti, ettei tarvita satojen tuhansien lavasteita ja mylvivää show’ta
KOLUMNI | Teatterissa on toivoa juuri laitosteatterin ja suurille areenoille tehtyjen standardoitujen massaesitysten ulkopuolella, Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan.
Valitse ilo! Tampereen Teatterin Laulavat Sadepisarat ohjaa oikean ilon suuntaan
KOLUMNI | ”Valitse ilo!” kirjoittaa Laulavat Sadepisarat -musikaalin ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen saatesanoissaan. Se on hyvin kehotettu.
Musiikin suoratoistopalveluissa kytee tekoälyongelma, jonka todellista kokoa ei tiedä kukaan
TEKNOLOGIA | Spotify ja Tidal ovat ryhdistäytyneet tekoälymusiikin merkitsemisessä, mutta ujuttautujahuijarit pysyvät askeleen edellä. Alustat myös mahdollistavat tekoälymusiikin luomisen.