Kuvat: Anna Hollingsworth
KOLUMNI | Helsingin Kirjamessujen helmet olivat piilossa päälavoilta. Kun ei seuraa sitä, mikä on messuvallankäyttäjien mukaan todennäköisimmin kiinnostavaa, törmää kaikkeen muuhun, mitä ei olisi osannut kuvitella.
En ole aivan varma, ovatko isot messut ylipäätään koskaan lähempänä paratiisia vai Danten helvetin alempia kehiä. Niin Helsingin Kirjamessuillakin: tapahtuma on yhtäältä neljä päivää pullollaan kiinnostavia keskusteluita ja kirjoja, mutta toisaalta se tarkoittaa hallillista WSOY-pussit ja monta metriä lakua käsissään hortoilevia ihmisiä ja niin paljon mahdollista tekemistä, että ummetuksen saa pelkästä messuohjelman lukemisesta.
Kun isoimmat ohjelmanumerot voi myös striimata, houkutus maata sohvalla ei ole mitätön.
* *
Messujen teemana oli tänä vuonna valta. Vallankäyttöä on myös se, keitä ja mitä niin sanotut päätähdet ovat: vilkaisu verkko-ohjelmaan kertoo ”kotimaisista huipputubettajista ja heidän sisäpiirissään toimivista taustavaikuttajista”, Kikasta, koulukiusaamisesta ja presidentin puolisona olemisesta.
Päälavoilla esitettiin paljon arvokkaita ja kutkuttavia puheenvuoroja, mutta samalla Pontus Purokurun esittämä huomio yhdessä Helsingin Sanomien järjestämistä valtakeskusteluista kolahti: kirjallisuus on pikemmin sarja monologeja kuin keskustelua, ja samoin messuilla kaikki puhuvat helposti omaa asiaansa. Nyökyttelin pitkälti päälavojen pointtien kanssa (kyllä, myös kirjailijan on elettävä työstään; kyllä, kulttuurijournalismia tarvitaan; ja ei, ei ole järkevää pakottaa kirjailijoita suorittamaan jotain tehtävää) – mutta usein on jännempää, kun haastetaan ja pamautetaan esiin jotain yllättävää.
”Niin paljon mahdollista tekemistä, että ummetuksen saa pelkästä messuohjelman lukemisesta.”
Keräilin näkökulmahelmet ja parhaat faktamuruset syrjemmästä — ja niiden vuoksi metrilakumassoja kannatti kestää.
Esimerkiksi: Mooses oli ehkä pöllyssä, kun palava pensas -episodi tapahtui. Kyseinen Vanhan testamentin kasvi oli todennäköisesti akaasiapensas, joka on höyrystettynä huumaava. Itse pöllyhypoteesi on kiistetty, mutta Markus Hotakaisen ja Pekka Särkiön kirja Kun Aurinko seisahtui – Raamatun ilmiöt tieteen valossa on täynnä tällaista pohdintaa vedenpaisumuksesta, Sodomasta ja Gomorrasta ja muista. Yleisön innostuksen perusteella en yllättyisi, jos Helsingissä raportoidaan pian akaasiapensaiden höyryttäjistä.
Tai: Kallion lukiolaisten haastattelussa Mira Eskelisen (jonka esikoisromaani Aavistus ilmestyi tänä vuonna) kritiikki transpolin toimintamallia ja muiden määrittelemää sukupuolta kohtaan sai ansaitut aplodit. Niin ikään Emily Dickinsonista Kimalaisten kirjan tehnyt Vappu Kannas ja Edith Södergranista kirjoittanut Agneta Rahikainen nostivat esiin, kuinka nämä runoilijat elävät ennen kaikkea muiden määritteleminä – sillä naiset, joilla ei ole avioliittoja tai raportoituja miessuhteita, on pakko määritellä johonkin muottiin.
Kallion lukiolaiset haastattelevat Mira Eskelistä ja Anu Kaajaa queer-romaaneista.
* *
Puhtaasti verbaalisaralla oli parhaalla tavalla aivoja kutkuttavaa kuunnella, kuinka Jyrki Kiiskisen Nenän edessä vuori -runoteoksessa kieli taipuu ja venyy niin, että muun muassa tiskiharja solahtaa 700-lukulaiseen persialaiseen runomuotoon. Läheiseltä lavalta kaikuvat lastenlaulut lisäsivät kierroksia.
Kulmia kohottavinta oli, kun keskustelussa kirjailijoiden kateudesta kukaan ei myöntänyt olevansa kovinkaan kateellinen kollegoilleen – Salla Simukka jopa toivoi, että mediassa tajuttaisiin, että Suomessa on muitakin nuortenkirjailijoita kuin hän. (Silti jotenkaan en jaksa uskoa, että olen ainoa ei-ehdokas, joka suhtautuu Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon kärkikymmenikköön muuten kuin täysin altruistisen onnellisesti.)
Salla Simukka haastattelee Jani Niemistä ja Tuula Kallioniemeä kirjailijan kateudesta.
Yhdessä messujen useasta tekoälykeskustelusta mainittiin esimerkkinä, kuinka netti on täynnä kuvia paidattomista muskelipalomiehistä, jotka pitelevät käsissään söpöjä kissoja. Kun tekoälyn yrittää saada luomaan kuvan, jossa muskelikissalla onkin sylissään palomies, tämä ei onnistukaan, sillä tekoäly toimii todennäköisyyksiä hyödyntämällä.
Kirjamessut ovat parhaimmillaan näitä muskelikissoja: kun ei seuraa sitä, mikä on messuvallankäyttäjien mukaan todennäköisimmin kiinnostavaa, törmää palaviin pensaisiin ja kaikkeen muuhun, mitä ei olisi osannut kuvitella.
Anna Hollingsworth
Helsingin Kirjamessujen verkko-ohjelma on katsottavissa 31.12.2023 asti.
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Sanattomuus on mahdollisuuksien kaivo”
KOLUMNI | Maarit Saarelainen kävi katsomassa Teatteri Telakan tanssiesityksen Ombra, joka herätti hänessä kolme ajatusharhailua.
Kirja kerrallaan kohti jalkapalloyhteiskuntaa
KOLUMNI | Olli Sotamaa arvioi uuden sarjakauden kynnyksellä suomalaisen jalkapallokulttuurin kypsyyttä ja jakaa vinkkinsä parhaista suomenkielisistä jalkapallokirjoista.
Runon ääni repii hiljaisuuden – Väinö Kirstinän äänimaisemat
ESSEE | Anssi Sinnemäen aistit avautuivat Gaston Bachelardin Tilan poetiikkaa lukiessa lukemaan Väinö Kirstinän runoutta aivan uudesta kuulokulmasta.
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.