Kuvat: Gabriel Liljevall / Tammi
KIRJAT | Ruotsalaiskirjailijan palkitun esikoisromaanin sivuilla on paljon lämpöä ja ymmärrystä.
”Miten kuvata tunteita, kun toisten hoivattavana oleva ei kykene niitä itse sanoittamaan?”
ARVOSTELU

Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään
- Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
- Tammi, 2025.
- 326 sivua.
Miltä tuntuu, kun itse ei enää saa päättää, mitä syö, milloin käy suihkussa, pitääkö vaippoja vai ei? Miten kuvata tunteita, kun toisten hoivattavana oleva ei kykene niitä itse sanoittamaan?
Ruotsalainen esikoiskirjailija Lisa Ridzén on onnistunut tässä romaanissaan Kurjet lentävät etelään (Tammi, 2025). Vaikutelma on voimakas ja aidon tuntuinen, vaikka kirjailija itse on vasta 37-vuotias. Hän kuvaa entisen sahatyöntekijä Bon ajatuksia niin, että saa myös lukijan tuntemaan sympatiaa kirjansa päähenkilöä kohtaan.
Ridzén sai ajatuksen kirjasta, kun löysi isoisänsä kotihoitajien kirjoittaman päiväkirjan kunakin päivänä tehdyistä hoitotoimista. Kirja rakentuu Bon mietteistä ja hoitajien lyhyistä merkinnöistä. Muutamat ulkopuoliset lauseet rytmittävät vanhan miehen muistojen virtaa.
Kurjet lentävät etelään muistuttaa jälleen, että Ruotsi on paljon muutakin kuin Etelä-Ruotsi ja Tukholma. Pohjoisessa ollaan henkisesti paljon lähempänä Suomea ja suomalaista syrjäseutua.
Tapahtumapaikkana on Östersundia ympäröivä maaseutu Jämtlannissa. Joet virtaavat ja kosket pyörittävät sahoja, jotka tuovat leivän pöytään. Bo on vasta 12-vuotias, kun menee isänsä, äijän, perässä sahalle töihin. Koulunkäynnin jatkamisesta ei ole puhettakaan.
Eletään luonnosta ja luonnon ehdoilla, tai ainakin ennen elettiin. Nyt Bon poika Hans täyttää jääkaapin ja pakastimen ICA:sta ostetuilla valmisaterioilla, joita kotihoidon mieluisat ja vähemmän mieluisat hoitajat lämmittävät.
* *
Bon vaimo Fredrika on muistisairas ja hoivakodissa. Hän on kuitenkin koko ajan muistoissa, ja hänen kanssaan Bo ajatuksissaan puhuu. Toinen seuralainen on Sixten-koira, jota Bo hädin tuskin jaksaa ulkoiluttaa ja jonka kohtalosta on eripuraa. Vaihtelua elämään tuovat harvat puhelinkeskustelut hyvän ystävän Turen kanssa.
Ongelmallinen suhde isään ja suhde omaan poikaan jäytävät jäyhää miestä, jolle tunteista puhuminen on ollut aina vaikeaa. Isää Bo kutsuu kuvaavasti äijäksi. Kun äijä oli kova ja ankara, Bo käänsi isälle selkänsä ja rakensi oman elämän.
”Silti se ei kadonnut, toive että hän näkisi minut. Että hän katsoisi minua tavalla joka sanoi että hienosti tehty, Bo.”
* *
Ridzénin kirja tuo elävästi mieleen niin ikään Kerstin Ekmanin Pohjois-Ruotsiin sijoittuvan Suden jäljen (Tammi, 2022). Siinäkin tärkeitä teemoja ovat vanheneminen, luonto ja suhde eläimiin.
Ridzén on sosiologi ja hän on tutkinut väitöskirjaansa varten muun muassa miehisyyden käsitettä ja tunteiden merkitystä Pohjois-Ruotsin maaseudulla. Tämän tutkimuksen jälki näkyy kirjassa, ei akateemisena tarkasteluna, vaan aitona kiinnostuksena tutkimuskohteisiinsa, ikääntyviin miehiin. Myös lukija huomaa kiintyvänsä tähän mieheen, jonka ajatuksia saa seurata sen ajan, kun kurjet pohjoisen kesässä viihtyvät.
Vielä yksi hienous kirjassa on, nimittäin se, että rivien väleissä ja pienissä viittauksissa menneeseen kerrotaan paljon. Sellaisia on esimerkiksi suhtautuminen erilaisuuteen, josta ei oikeasti puhuta, mutta kaikki ikään kuin tietävät.
Ritzenin kirja ilmestyi alkukielellä viime vuonna ja sai Årets bok -kirjallisuuspalkinnon. Ilahduttavaa, että romaani saatiin näin nopeasti myös suomeksi taitavan Sirkka-Liisa Sjöblomin kääntämänä.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rakastettu ja vihattu Suomen Rautarouva – arviossa Lauri Nurmen ja Onni Karin Riikka Purra -elämäkerta
KIRJAT | Lauri Nurmen ja Onni Karin kirjoittama epävirallinen elämäkerta Suomen rautarouva on kiehtova kuvaus tämän hetken vaikuttavimpiin kuuluvasta suomalaisesta poliitikosta.
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.
Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja
KIRJAT | Helvi Hämäläinen oli 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Minna Maijalan elämäkerrassa jokaisella sanalla on merkityksensä.




