Eeva Vekki. Kuvat: Marek Sabogal / Johnny Kniga
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
”Vekki on syntynyt Itä-Vantaalla, sen pitäisi kertoa ihmisestä paljon. Jos näin ei ole, hän kyllä kertoo syntymäseutunsa vaikutuksen.”
ARVOSTELU

Eeva Vekki: Ja sitä rataa
- Johnny Kniga, 2026.
- 225 sivua.
Junamatka Oulusta Helsinkiin. Stand-up-koomikko on ollut keikalla Oulussa ja vaikka muuta pelkääkin ehtii junaan. Hän löytää ravintolavaunun, josta ei saa palvelua eli juotavaa. Luukku on kiinni, koska sähköt eivät toimi.
Kanssamatkustajista hän kiinnittää ensimmäisenä huomion Mukavaan mieheen. Keskellä olevassa pöydässä istuvat Inttipojat. Vanhempi naispariskunta Oranssi ja Vinttikoira istuvat lähistöllä.
Hiukan myöhemmin paikalle saapuvat kaksi nuorta tyttöä, Nirvanapaita ja Pinkkimekko. Päähenkilön pöytää kohti kävelee komea maahanmuuttaja, joka kysyy voiko istua päähenkilön pöytään. Hän saa nimen Lyhyt ja komea.
Heti Ja sitä rataa -kirjan (Johnny Kniga, 2026) alusta asti päähenkilö Eeva Vekki esittää teräviä huomioita kanssamatkustajista, paikkakunnista ja itsestään.
Eeva Vekki on syntynyt Itä-Vantaalla, sen pitäisi kertoa ihmisestä paljon. Jos näin ei ole, hän kyllä kertoo syntymäseutunsa vaikutuksen. Lisäksi hän kertoo kaiken muunkin, mainitsematta varsinaisia nimiä. Kaikkia tuttuja ja rakkaimpiaan hän kutsuu kekseliäillä lempinimillä.
Vekin lapsuus oli vauhdikas ja tarjosi paljon vilkkaalle tytölle. Perheeseen kuului äiti ja pikkuveli ja jonkun aikaa myös isä. Teatterin Vekki löysi hyvin nuorena teatterin niin koulun kuin jo sitä ennen seurakuntakerhon kautta, itse asiassa jo 3-vuotiaana.
Vekki löysi samoista asioista kiinnostuneita kavereita ja onnistui löytämään lisää kulttuurin lajeja, joissa esiintyminen oli tarpeen. Koulu oli ja meni, muutto Itä-Vantaalta sujui parhaan kaverin kanssa liki täysi-ikäisenä.
Myöhemmin Vekki jäi kiinni ruumiinrakenteeseensa – kokoon, pituuteen ja syömiseen tai syömättömyyteen – ja pahasti. Avoimesti hän kertoo millä ja miten hän lääkitsi itseään.
Stand-up on Suomessa suosiossa, näemme esityksiä niin ravintoloissa, teattereissa, televisiossa kuin toreilla. Eeva Vekki on paitsi komiikan esittäjä, myös ohjaaja ja käsikirjoittaja, ja sellaisena suosittu ja arvostettu.
* *
Ja sitä rataa -esikoisromaanin kertomukset ovat yllätyksiä täynnä. Elämä ei ole sujunut helposti eikä kevyesti. Kaiken keskellä Vekistä on tullut vaimo, äiti, ohjaaja, ammattitaitoinen käsikirjoittaja ja sanataiteilija.
Hän kertoo kaiken suoraan ja myöhemmin tekemisiään arvioiden. Ensin lukija hämmästyy, sitten ihastuu ja lopulta mietiti, miksi kirja on kirjoitettu. Muistutukseksi siitä, että on päässyt asioissa eteenpäin? Tykkään, oli kirjan lähtökohta mikä tahansa.
Vekki saa kuivahkon huumorinsa toimimaan niin omassa komiikassaan kuin muiden suuhun kirjoitettuna, niin vahvasti hän kertoo tarinoista ja tapahtumista. Erityisen onnistuneita ovat raadolliset arviot itsestä ja kanssaihmisistä.
Vekin raskas ja kestävä reppu on kirjan yhdessä päärooleista, ilmeisesti sieltä löytyy entiseen ja nykyiseen elämään kuuluvia tehtyjä ja tekemättömiäkin asioita, muistoja ja muistutuksia tulevastakin. Hyvä oivallus tuokin
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sinua varten on myrskylinnun terävä hiljaisuus – arviossa Paula Sankelon Iso valkea
KIRJAT | Jos haaveilet risteilystä pohjoisnavalle, kannattaa perehtyä asiaan tämän runoteoksen parissa – voi olla, että mielesi muuttuu.
Ekokylät monikriisin vastavoimana – arviossa Saraleena Aarnitaipaleen opas yhteisölliseen omavaraisuuteen
KIRJAT | Suomessa on vain muutama ekokylä. Ekokylät-kirjassa Saraleena Aarnitaival asettaa niille kovia tavoitteita maaseudun elvyttämisestä kapitalismin kumoamiseen.
Svenja Falkin Häviön päivät kertoo ihmisistä natsi-Saksan viimeisinä päivinä, vanhan ja uuden ajan saranakohdassa
KIRJAT | Svenja Falk kuvaa päiväkirjanomaisesti tapahtumia Flensburgissa ajanjaksolla, joka oli Saksan romahduksen kulminaatiopiste.
Mies, joka rohkeasti valehteli elämänsä – arviossa Monika Helferin Leijonamieli
KIRJAT | Monika Helfer kuvaa veljensä polun juuri niin kuin vuorimaassa kulkeva sen näkee. Minkä hyvänsä käänteen takana voi odottaa syöksy rotkoon.




