Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa

Eeva Vekki. Kuvat: Marek Sabogal / Johnny Kniga

Junamatka Oulusta Helsinkiin. Stand-up-koomikko on ollut keikalla Oulussa ja vaikka muuta pelkääkin ehtii junaan. Hän löytää ravintolavaunun, josta ei saa palvelua eli juotavaa. Luukku on kiinni, koska sähköt eivät toimi.

Kanssamatkustajista hän kiinnittää ensimmäisenä huomion Mukavaan mieheen. Keskellä olevassa pöydässä istuvat Inttipojat. Vanhempi naispariskunta Oranssi ja Vinttikoira istuvat lähistöllä.

Hiukan myöhemmin paikalle saapuvat kaksi nuorta tyttöä, Nirvanapaita ja Pinkkimekko. Päähenkilön pöytää kohti kävelee komea maahanmuuttaja, joka kysyy voiko istua päähenkilön pöytään. Hän saa nimen Lyhyt ja komea.

Heti Ja sitä rataa -kirjan (Johnny Kniga, 2026) alusta asti päähenkilö Eeva Vekki esittää teräviä huomioita kanssamatkustajista, paikkakunnista ja itsestään.

Eeva Vekki on syntynyt Itä-Vantaalla, sen pitäisi kertoa ihmisestä paljon. Jos näin ei ole, hän kyllä kertoo syntymäseutunsa vaikutuksen. Lisäksi hän kertoo kaiken muunkin, mainitsematta varsinaisia nimiä. Kaikkia tuttuja ja rakkaimpiaan hän kutsuu kekseliäillä lempinimillä.

Vekin lapsuus oli vauhdikas ja tarjosi paljon vilkkaalle tytölle. Perheeseen kuului äiti ja pikkuveli ja jonkun aikaa myös isä. Teatterin Vekki löysi hyvin nuorena teatterin niin koulun kuin jo sitä ennen seurakuntakerhon kautta, itse asiassa jo 3-vuotiaana.

Vekki löysi samoista asioista kiinnostuneita kavereita ja onnistui löytämään lisää kulttuurin lajeja, joissa esiintyminen oli tarpeen. Koulu oli ja meni, muutto Itä-Vantaalta sujui parhaan kaverin kanssa liki täysi-ikäisenä.

Myöhemmin Vekki jäi kiinni ruumiinrakenteeseensa – kokoon, pituuteen ja syömiseen tai syömättömyyteen – ja pahasti. Avoimesti hän kertoo millä ja miten hän lääkitsi itseään.

Stand-up on Suomessa suosiossa, näemme esityksiä niin ravintoloissa, teattereissa, televisiossa kuin toreilla. Eeva Vekki on paitsi komiikan esittäjä, myös ohjaaja ja käsikirjoittaja, ja sellaisena suosittu ja arvostettu.

* *

Ja sitä rataa -esikoisromaanin kertomukset ovat yllätyksiä täynnä. Elämä ei ole sujunut helposti eikä kevyesti. Kaiken keskellä Vekistä on tullut vaimo, äiti, ohjaaja, ammattitaitoinen käsikirjoittaja ja sanataiteilija.

Hän kertoo kaiken suoraan ja myöhemmin tekemisiään  arvioiden. Ensin  lukija hämmästyy, sitten ihastuu ja lopulta mietiti, miksi kirja on kirjoitettu. Muistutukseksi siitä, että on päässyt asioissa eteenpäin? Tykkään, oli kirjan lähtökohta mikä tahansa.

Vekki saa kuivahkon huumorinsa toimimaan niin omassa komiikassaan kuin  muiden suuhun kirjoitettuna, niin vahvasti hän kertoo tarinoista ja tapahtumista. Erityisen onnistuneita ovat raadolliset arviot itsestä ja kanssaihmisistä.

Vekin raskas ja kestävä reppu on kirjan yhdessä päärooleista, ilmeisesti sieltä löytyy entiseen ja nykyiseen elämään kuuluvia tehtyjä ja tekemättömiäkin asioita, muistoja ja muistutuksia tulevastakin. Hyvä oivallus tuokin

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua