Paul Greengrassin Kapina kertoo väkivaltaista tarinaa keskiajan Englannin talonpoikaiskapinasta

Andrew Garfield. Kuva: Betina LaPlante / Rage Exploitation Limited

Kapina ottaa aiheekseen meillä varsin vähän tunnetun tapahtuman keskiaikaisen Englannin historiasta. Talonpoikaiskapina tapahtui kuningas Rikhard II:n hallituskaudella vuonna 1381 Englannissa, missä mustan surman vuodet 1348–1350 olivat surmanneet kolmasosan tai puolet väestöstä. Pääsemme elokuvaan tuhruisen taivaan alla vetisestä jättömaasta kuivattua peltoaan kääntävän, kyntömieheksi itsensä esittelevän miehen (Andrew Garfield) kautta. Pahaisessa hökkelissä asuvan maanviljelijän vaimo ja lapset ovat kuolleet ruttoon.

Samaan aikaan linnassa elävä ylhäinen poika, lapsikuningas Rikhard II (Woody Norman) herää pahaan uneen: huppupäiset kapinalliset lähestyvät pahat mielessään. Yläluokasta koostuva kuninkaan neuvosto pohtii verotusta: kauppiaita ja kirkkoa ei voi verottaa, siispä rahvas, tavallinen kansa pakotetaan maksamaan veroja tuloista, joita heillä ei ole. Kapina esittää väestökirjanpidon sorron välineenä: jos ei kykene todistamaan perheensä kuolleen, on heistäkin maksettava. Kuolintodistuksen saa aateliselta maksamalla kuolinveron. Alaikäiset lapset ovat verovapaita, tytöiltä ikä todetaan hameen alle katsomalla ja sieltä kourimalla.

* *

Epäoikeudenmukaisuuden tunteiden näin kasautuessa Kyntömies saa tarpeekseen ja raivostuu ylimielisille veronkerääjille. Hänen raivonsa tarttuu muuhunkin rahvaaseen sillä seurauksella, että nurinan muuttuessa mellakaksi alkaa paikallinen kapinointi. Kyntömiehen liittyessä lähipitäjien kapinallisiin hänestä tulee osa laajempaa kapinaliikettä, jonka johtajiin kuuluneet todelliset historian henkilöt, saarnaaja John Ball (Jamie Bell) ja sotilaana toiminut Wat Tyler (Cosmo Jarvis), nopeasti ymmärtävät Kyntömiehen organisatoriset kyvyt ja taidon joukkojen koossapitämisessä.

Kyntömies viihtyy kohti Lontoota ja hyväksi uskomansa kuninkaan vastaanottoa taivaltavan väkijoukon matkassa, semminkin kun porukasta löytyy omat menetyksensä kärsinyt kiihkeä Alyce (Thomasin McKenzie). Kapinallisjoukkion marssi ei kuitenkaan suju rauhallisesti. Matkallaan he tuhoavat Canterburyn katedraalia ja taisteluiden käynnistyttyä pääasia tuntuu olevan tuhon ja kuoleman levittäminen laajalle. Monet heistä pitävät vastuullisiksi ymmärtämiensä ihmisten tappamista ainoana tapana saada oikeutta.

Alyce (Thomasin McKenzie), John Ball (Jamie Bell) ja Kyntömies (Andrew Garfield) uhmakkaina kapinallisten riveissä. Kuva: Betina LaPlante/Rage Exploitation Limited

* *

Tuhoamisvimma ei jää siihen. Vauhtiin päästyään kapinalliset karjuvat polttamaan kaikki sinetöidyt pergamentit, jotta todisteet heidän nimistään ja veloistaan katoaisivat.

Elokuva on pullollaan luokkasotaretoriikkaa ja -vihaa, mikä tuntuu keskiajalle tapahtuvaksi kirjoitetussa elokuvassa väärään aikakauteen sijoitetulta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Greengrass on hyvinkin kotonaan talonpoikaiskapinan parissa. Hänen ominta alaansa ovat kiihkeätunnelmaiset poliittisesti latautuneet elokuvat, kuten Bloody Sunday – verinen sunnuntai (2001), joka dramatisoi Pohjois-Irlannin Derryssä vuonna 1972 tapahtuneita kuolemantapauksia, joissa brittisotilaat ampuivat kansalaisoikeusmarssin osanottajia. Kuolleet olivat lapsia.

Kuninkaan hovissa majesteetti Rikhard II (Woody Norman) kuuntelee Tom Hollanderin esittämän varainhoitajan kuiskutuksia. Kuninkaan äiti (Katherine Waterston) tukee poikaansa. Kuva: Betina LaPlante/Rage Exploitation Limited

* *

Greengrass on se ohjaaja, joka toi Jason Bourne -elokuviin hillittömästi heiluvan käsivarakuvauksen ja muun muassa Medusan sinetti -elokuvassa nähdyn parkour-tyylisen marokkolaisasunnosta toiseen hyppimisen.

Greengrassille on tyypillistä elokuvan rakentuminen pienistä osasista; jokainen taistelukohtaus ja dialogi on kuin yksi pikseli isommassa kuvassa. Kapina-elokuvan kohdalla pienistä murusista ei rakennu jäntevää kokonaisuutta, vaan sekalaista tarpomista Suffolkin mudassa.

Greengrassille ominainen heiluva käsivarakuvaus on luonut vaikutelmaa katsojan viemisestä suoraan tapahtumien keskelle, niin käy nytkin. Kaikesta raivokkuudestaan huolimatta Kapina jää oudon välinpitämättömäksi. Elokuvan henkilöt ovat paperinukkien kaltaisia yksiulotteisia hahmoja. Kyntömies ja kaikki hänen toverinsa ovat vain toimijoita kapinan palveluksessa vailla muita ominaisuuksia kuin suru ja viha, eivätkä täysiä ihmisiäkään.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua