Carolus Rex yhdistää Strindbergin klassikon ja valeuutiset – ensi-ilta Telakalla

Heidi Kiviharju ja Jyrki Mänttäri aamutunnelmissa. Kuva: Kati Eskola

Kati Eskola, teksti

Tapasin näyttelijät Heidi Kiviharjun ja Jyrki Mänttärin Tampereen Työväen Teatterissa elokuun viimeisenä maanantaina ennen aamuharjoitusten alkua. He kertoivat minulle ajatuksiaan Teatteri Telakalla ensi-iltansa 13.9.2026 saavasta Carolus Rex -näytelmästä.

* *

Mistä on kyse?

Jyrki: – Carolus Rex pohjautuu August Strindbergin näytelmään Ruotsin kuninkaasta Kaarle XII:sta, mutta sitä on hyvin vahvasti dramatisoitu ja lyhennetty. Näytelmä esitetään kahden näyttelijän voimin, vaikka alun perin hahmoja on kolmisenkymmentä. Tiivistystä on siis jouduttu tekemään ja pistetty repliikkejä toisten suuhun. Ohjaaja-dramatisoija Hanno Eskola on lisännyt tekstiin myös vähän ajankohtaisuutta. Olemme myös osallistuneet vahvasti dramatisointiin.

– Hannolta tuli aina joku raakaversio, että tämmöinen kohtaus ja että mitäs te tästä sanotte, ja sitten luettiin se kohtaus uudestaan.

Heidi: – Teimme pitkään esitöitä, kun etsimme sopivaa näytelmää. Luimme muitakin Strindbergin näytelmiä. Kaarle kahdettatoista ei ole paljon esitetty ja se alkoi yhtäkkiä tuntua raikkaalta vaikka ensivaikutelma olikin täysin mahdoton.

– Kyseessä on draama. Hyvin teatterileikillinen, koska me molemmat näyttelemme Kaarle kahdettatoista ja sitten myös ympärillä olevia hahmoja. Tarina kerrotaan ikään kuin kahden sotilaan kautta. Tärkeä lukuohje minun mielestäni on se, että nykypäivänä, kuten aina ennenkin, joutuu miettimään, että mikä tieto on oikeaa erityisesti valtapelissä ja politiikassa. Kenen totuus on oikeassa?

Jyrki: – Kyllä historiallinen valeuutinen tulee tässä tekstissä ilmi: siellä juonitellaan kuninkaan pään menoksi. Kaarlehan oli pitkään pois Ruotsista ja silti hän oli kuningas, ja Ruotsin päässä ruvettiin juonittelemaan ja keittelemään uutta soppaa.

Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi, kun Heidi ehdotti Jyrkille, että olisi mukava tehdä jokin juttu yhdessä oman työn ohessa.

Jyrki: – Nyt pääsee näyttelemään ja käsittelemään nimenomaan tekstiä.

Heidi: – Teksti on todella hienoa, Strindbergin kieltä, ja se on näyttelijälle antoisaa, mutta toki joukossa on paljon myös Eskolan kieltä. Olemme Jyrkin kanssa näytelleet paljon kimpassa. Sitä tietää, että toinen on luotettava, että tässä voi vaan keskittyä ja toinen kestää myös toisen päpinää, pöpinää ja kaikkea muuta.

Jyrki: – Peer Gynt tehtiin aikoinaan kurssikaverini Ristisen Matin kanssa samalla periaatteella. Ruvettiin silloin Matin kanssa pohtimaan, että pitäisi tehdä Hannon kanssa jotain, koska olimme hänen oppilaitaan. Sitten sitä alettiin väsätä ja siinä meni aikaa, että se saatiin esityskuntoon. Nyt siis toimimme aivan samalla periaatteella.

Heidi: – Tämä on ensimmäinen yhteistyö tällä työryhmällä. Vitsailimme juuri, että eihän tässä valmistumisesta ole Jyrkillä kuin kolmekymmentä vuotta ja pian minullakin, ja vielä pitää vanhan lehtorin kanssa vääntää.

– Tarkoitus on, että tämä ei jäisi Telakan kuuteen esitykseen, sillä tämä on helposti siirrettävä näytelmä. Olisi mukava päästä rundaamaan ympäriinsä. Tämä on täysin tehty omalla ajalla eli emme ole saaneet tähän mitään apurahoja. Toteutamme tämän Telakan OFF-tuotantona, lavastus tulee sieltä, ja yhteistyönä TTT:n kanssa on saatu puvut ja tarpeistoa.

Näty yhdistää

Jyrki: – Nätyllä (Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos) olemme tavanneet aikoinaan ensimmäisen kerran. Olin ylemmällä kurssilta, ja kurssit olivat niin tiiviisti oma porukkansa, joten emme olleet silloin tekemisissä.

Heidi: – Kun tulin Tampereen Työväen Teatteriin, niin heti vuonna 2001 teimme Elviksen keittiössä, joka on varmaan edelleenkin meidän kummankin top vitosessa. Olemme näytelleet monta juttua yhdessä, esimerkiksi Miehen kylkiluu, Saranat ja sardiinit sekä Viinin ja ruusujen aika uuden Kellariteatterin avajaisissa vuonna 2006. Siitähän on itse asiassa jo 20 vuotta – ihan järkyttävää!

Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Entinen lehtori ohjaamassa

Heidi: – Hanno on niin tuttu ja vuosia on tullut väliin. Hanno on pehmentynyt ja itse ei enää niin välitä mitä suusta tulee…

Jyrki: – Jos muistelee niitä kouluaikoja, niin olihan se täysin erilaista tehdä. Nyt on istuttu pöydän ääressä ja keskusteltu siitä miten tämä tehtäisiin ja on pyöritelty kohtauksia.

Heidi: – Ihanaa, että tämä on ollut tosi luova prosessi. Kaikkea on tehty. Meillä oli iso esineteatteriarsenaali, mutta se on vaan riisuttu kokonaan pois. Lavastuksen ja valaistuksen muutokset ovat minimaaliset, mutta suuri tanssinumero tässä mahdollisesti on!

Jyrki: – Ja kun on harjoiteltu niin on harjoiteltu.

Heidi: – Näytelmä on iso kakku, jossa on paljon tekstiä, mikä on aika haastavaa. Loppupeleissä itse harjoituksia ei ole ollut mitenkään valtaisaa määrää. Teimme esivalmisteluja ja -töitä varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin itse näyttämötyötä.

Jyrki: – Tämä on hyvin suunniteltu. Kesällä harjoittelimme Telakalla puolisentoista viikkoa.

Näytelmä, jossa on näyteltävää

Heidi: – Halusimme molemmat nimenomaan näyttelijäntyöllisiä haasteita ja on myös erityisen ihanaa puhua sellaista tekstiä. Aivo on ollut aika mutkalla pari kertaa. Tämä on sellainen Rubikin kuutio, joka menee ja pyörii päässä.

Jyrki: – Ammatillista haastetta on.

Heidi: – Tässä on hyvää tekstiä, josta joutuu oikeasti miettimään, että mitä ihmettä, mitä tämä tarkoittaa? Strindbergillä voi olla pitkä ja kimurantti repliikki ja se mitä tarkoitetaan on kaikki siellä rivien välissä.

– Tämä on teatteria isolla T:llä eli ole mitään taikatemppuja. Peruukki ja vaatteet vaihdetaan näkyvillä, kaikki on hyvin tyyliteltyä ja olemme hyvin lähellä yleisöä. Kaikki on yleisön näkyvillä, eikä mitään tehdä piilossa.

Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Kenelle?

Heidi: – Suosittelen esitystä erityisesti kouluille. Lukioikäisille tämä voisi olla historian oppitunti ja opettaa samalla medialukutaitoa. Näytelmässä on asioita, joita voi peilata nykypäivään, mutta siinä ei ole suoria viittauksia kotimaan politiikkaan. Teos on omistettu vallan anastajille ja vallan kahmijoille, ennen ja nyt.

– Me kerromme tätä tarinaa ja kommentoimme vaihtojen välissä, ja silloin me olemme jossain aika-avaruudessa kertomassa jotain valeuutista, joka saattaisi olla jonkin sortin skenaario tulevaisuudesta.

Jyrki: – Mukana on myös huumoria. Kun luki nykypäivään liittyviä tekstejä, joita Hanno oli kirjoittanut, niin oli ihan että siis hetkinen, eihän tätä ole vielä edes tapahtunut!

Heidi: – Teos ei lisää maailmantuskaa mutta se voi lisätä kiinnostusta historiaan. Uskon ja toivon, että katsoja lähtee esityksestä pohdiskelevana ja mietteliäänä.

– Ja voi olla, että vasta kotimatkalla kolahtaa.

Carolus Rexin ensi-ilta Teatteri Telakalla Tampereella 13.9.2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua