Riikka Papunen. Kuva: Kari Sunnari

Riikka Papunen on aivan erinomainen tulkitsemaan Silja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaaniin perustuvan uutuusnäytelmän päähenkilöä.

Päähenkilö on kymmenen vuotta heteroparisuhteessa elänyt nainen, jonka mies yhtäkkiä töräyttää uutisen: ”Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen”.

Siitä käynnistyy työstäminen. Päässä pyörii sekä mennyttä että tulevaa. Miten hän kertoi vasta nyt? Olenko elänyt vuosia valheessa? Mitä nyt tapahtuu?

Ahavan kirja oli yhdeksän vuotta sitten tapaus. Se nostatti tunteita ja ajatuksia puolesta ja vastaan. Toisille se oli näyttö avoimesta ja rohkeasta rehellisyydestä. Toisille se oli heteronormatiivinen kauhistus, joka väheksyi sukupuoltaan korjaavan osapuolen kokemusta ja tuskaa.

* *

Lisäksi käytiin keskustelua siitä, kuinka toimiva oli kirjailijan idea rinnastaa oma ja aiemman puolisonsa tarina Kristoffer Kolumbuksen löytöretkeilyyn ja sen kaikkiin tämän päivän silmin katsottuna epähumaaneihin ja rasistisiinkin ulottuvuuksiin.

Sekä kirjan lukeneena että nyt näytelmän nähneenä sanoisin, että edellinen onnistuu rinnastuksessa paremmin kuin jälkimmäinen. Pelkän teatteriversion varassa on vaikea sisäistää, mitä Kolumbuksella on tekemistä käsikirjoituksessa.

Tavallaan Anna Jaanisoon tulkinta sortuu liikamateriaaliin. Tai ehkä kyse on yliyrittämisestä. Välillä pohdinkin, olisiko kappale saanut paremman ilmiasun, jos se olisi toteutettu jokseenkin pelkistettynä monologina. Nyt se oli monologi, jonka ympärille oli koottu turhan paljon toissijaista härpäkettä.

Riikka Papunen ja Rashidah Aljunied. Kuva: Kari Sunnari

* *

Esimerkki siitä, mitä olisi voinut tiivistää tai karsia: Toisen jakson kasvimaakohtauksessa päähenkilö eläytyvästi viluisena hytisten sulkee entisen miehensä – siis entisen miehen – paidan laatikkoon ja kaivaa sen hautajaiselkein maahan. Sitten hän ryhtyy kertomaan sanallisesti, mitä juuri teki. Katsomiskokemus enemmänkin kärsii tällaisesta päällekkäisyydestä.

Ainakin Papusen osaaminen olisi riittänyt kantamaan näytelmän maaliin vaikka yksin. Toki hänen ainoa kanssanäyttelijänsä Rashidah Aljunied onnistui myös paikoin, erityisesti lokkia esittäessään.

Jos Jaanisoo olisi valinnut tiiviimmän toteutustavan, olisi esitys voinut olla vaikkapa vajaa puolitoistatuntinen ilman väliaikaa. Nytkään se ei kaksituntisena ollut sinänsä ylipitkä, mutta tauko laimensi tunnelman intensiivisyyttä eikä loppupuoli tuonut enää suuresti uutta kerrontaan.

* *

Ja kaikesta tästä kritiikistä huolimatta Ennen kuin mieheni katoaa on näkemisen arvoinen ohjelmanumero, koska se panee pohtimaan ihmisen monimuotoisuutta ja ihmiselämän ainutlaatuista ainutkertaisuutta.

Kuten Ahava sen kirjoitti:

”Hän kuoli pois, hän alkoi syntyä.” Ja: ”Hän oli ja meni, häntä ei ehkä koskaan ollutkaan.”

Matti Mörttinen

Ennen kuin mieheni katoaa

• Käsikirjoitus: perustuu Selja Ahavan samannimiseen romaaniin
• Dramatisointi ja ohjaus: Anna Jaanisoo
• Lavastus- ja pukusuunnittelu: Perttu Sinervo
• Valosuunnittelu: Juha Haapasalo
• Sävellys ja äänisuunnittelu: Jarkko Tuohimaa
• Dramaturgi: Rasmus Arikka
• Työryhmän neuvonantajat: Miiko Toiviainen, Sam Taskinen ja Elina Izarra
• Rooleissa: Riikka Papunen ja Rashidah Aljunied, ääninäyttelijänä Janne Kallioniemi

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 10.9.2026. Esityksiä 31.12. asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua