Kuva: Books on Demand
KIRJAT | Pieni ja vaatimaton runokirja avaa lapsen kokemusmaailmaa perheessä, jossa kasvamisen keskiössä on mielenterveyspotilas, oma isä.
”Runot johtavat suoraan lapsen ajattelun ytimeen.”
ARVOSTELU
Taku Hoo: Kenelle kertoisin
- Books on Demand, 2024.
- 77 sivua.
Tätä kirjaa ei tee tärkeäksi ulkoasu, painopaperi, sivumäärä tai sanataide. Ei nimekäs kirjoittaja tai arvostettu kustantaja. Tässä kirjassa ei ole mitään ulkoisia avuja. Sen merkitys nousee suoraan sisällöstä.
Nimimerkki Taku Hoo kertoo runomuodossa sen, mitä lapselle, hänen perheelleen, elämälle ja tulevaisuudelle tarkoittaa, kun perheessä on mielenterveyspotilas, oma isä.
Kirjan nimi kirkastaa lapsen avuttomuuden näin suuren kysymyksen edessä. Kenelle kertoisin?
Niin, kenelle todellakaan, ja kuka vielä ymmärtäisi ja osaisi oikeasti auttaa.
Jos paha kulkisi ohi
Kenelle kertoisin (BoD, 2024) oli itselleni iskevin ja puhuttelevin runokirja kenties koskaan. Vaikka en mikään runokriitikko tai runojen suurkuluttaja olekaan, ymmärrän hyvin, miksi lapsen kipeimmistä tunteista on helpointa puhua juuri runomuodossa.
”Mitä tästä elämästä tulee, kun meidän isällä
on noin paha olla?”
Taku Hoo on perheen isosisko, kolme vuotta pikkuveljeään vanhempi. Alussa kaikki on hyvin.
”Nuori mies poikansa ristiäisissä,
kolmivuotias kiehnää puvun punteissa,
käteni isän kädessä.”
Vähitellen pimeys, pelot ja vainoharhat ottavat isästä vallan. Jakkara iskee pöytään, äiti itkee kasvot punaisina. Lapset lymyilevät nurkissa, oppivat olemaan huomaamattomia. Toivovat, että paha kulkisi sillä kertaa ohi. Ja taas hetki normaalia elämää.
”Kaikki on tavallisesti
epätavallisten tapahtumien välissä.”
Yrittikö isä tappaa?
Kirjan kannessa pikkutyttö katsoo suurin, avoimin silmin kohti kameraa. Käsi isän kädessä. Ehkä juuri nyt ei pelota.
Vähitellen pelko kasvaa. Pikkulapsi joutuu epäilemään, ajoiko isä pakettiautollaan liian kovaa ja varomattomasti leikitellen heidän hengellään. Tahallaan.
”En ole varma mitä tapahtui,
enkä puhu siitä;ei ole normaalia, että lapsi ajattelee
isänsä ehkä yrittäneen
tappaa hänet
matkalla mummolaan.”
Hylkäys on aina kipeä
Lapsi antaa anteeksi, mukautuu. Etsii rakkautta, suorastaan anelee sitä. Jos isä kuitenkin rakastaisi, vaikka ei sano sitä ääneen.
”Otan avosylin vastaan,
kun isä on taas oikea,
näkee minut.Outous, jäisyys unohtuvat,
ei niitä ole,
kunnes kaikki alkaa alusta.Jokainen hylkäys
yhtä kipeä.”
Kunnes isällä on kahdenkeskistä puhuttavaa. Isä tunnustaa rakkautensa, ”kuin jättäisi itsemurhaviestin”.
”Nyt asioiden täytyy olla hyvin huonosti,
isä sanoo rakastavansa.”
Perheen yhteinen taakka
”Säälin, rakastan ja vihaan häntä”, Taku Hoo tunnustaa ja varttuu kohti aikuisuutta. Tulee uusi koti, lapsille omat huoneet yläkerrasta. Oven saa kiinni. Pala yksityisyyttä sen takana.
Isä puhuu taas, tekee tunnustuksia ja noloja ehdotuksia. Äiti leipoo, pikkuveli syö 17 korvapuustia. Ja sitten – isä haluaakin erota ja myydä kotitalon. Puhuu seksistä, yrittää halata rippijuhlissa. Taku väistää.
”Sairaus perheen yhteinen taakka,
meidän perheen juttu ja salaisuus.”
Rikki vielä aikuisenakin
Taku rakastaa maalin tuoksua, sillä siinä tuoksuu elämä. Rakastuu kirjailijoihin ja kirjoihin, varsinkin vihaisiin. Päättää, että aikuisena kirjoittaisi kaiken kirjaksi.
Lopussa ollaan matkalla sairaalaan äitiä katsomaan. Isä ajaa, Taku Hoo istuu aikuisena vieressä. Ratin takana puhuu edelleen sairas mies.
”Sekunneissa mieli rakentaa suojaa,
vetäydyn auton oveen,
siirryn puiden lumisiin oksiin.Sekunneissa mieli rakentaa suojaa,
olen taas lapsi,
jonka maailma menee isän sanoista rikki.”
Ajattelun ytimeen
Taku Hoo, kiitos että kerroit tarinasi.
Kokonaisuus jäi hieman hajanaiseksi, episodimaiseksi. Inhimillinen uteliaisuus haluaisi tietää, päättyikö kaikki hyvin. Saiko isäsi hoitoa, miten muun perheen kävi, selvisitkö itse? Tuliko kukaan lopulta avuksi?
Runot kuitenkin johtavat suoraan lapsen ajattelun ytimeen. Autat meitä ymmärtämään edes vähän siitä, mitä aikuisen horjuva mielenterveys pienimmille tekee.
Ehkä siksi joku lapsi löytää aikuisen, jolle voi ja uskaltaa kertoa. Ajoissa.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.
Mikä sai suomalaisen älymystön ja kulttuurivaikuttajat kuten Tito Collianderin ihastelemaan Hitlerin Saksaa?
KIRJAT | Carl-Johan Holmlund antaa eväitä ymmärtää Collianderin elämänvaiheita ja sosiaalis-yhteiskunnallisia taustatekijöitä, jotka hänen kirjailijanpolkuaan ohjasivat.
Sotapäällikkö, latinisti ja naistennaurattaja – arviossa Gaius Julius Caesar: Rooman diktaattorin monet kasvot
KIRJAT | Maria Jokelan ja Joonas Vanhalan toimittama teos pyrkii tarjoamaan kokonaiskuvan Rooman tasavallan ja keisariajan saumakohdassa eläneestä voimahahmosta.