Ystävien menetystä, juhlia, ja elämäniloa – arviossa M:n Musta enkeli

Minja Koski. Kuva: Playground Music

M:n kuudennen albumin Musta enkeli (Playground, 2026) nimikkokappale ei ehkä kerrokaan rakastetusta, joka muistuttaa katseellaan, tuoksullaan, ja mutristuvalla suullaan sutta, vaan kenties laulajan edesmenneestä koirasta Rievusta, joka komeilee levyn kannessa.

Voi toki olla, että susimainen rakastettu on sittenkin innoittanut levyä. Onko muusalla väliä, jos tunne välittyy? Tunne läsnäolosta, ihanuudesta, toisen arvostamisesta. Kaipaus, rakkaus, ikävä. Nämä tunteet värittävät koko levyn: Enkeli on ehkä musta, mutta eikö musta olekin kaikkien värien summa? Eikö eloon kuulu kaikki tunteet ja niiden kakofonia?

Jos tätä albumia kuuntelee, vastaus on yksinkertainen: kyllä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, ja juuri se tekee elämästä elämisen arvoisen.

* *

Musta enkeli on jo kuudes albumi laulaja-lauluntekijä Minja Koskelta. Livenä M laajenee viisihenkiseksi bändiksi, ja M:n aiemmat levytykset ovat keränneet kiitettäviä arvioita ja palkintoehdokkuuksia. Kuudennella levyllään M todistaa edelleen osaavansa kertoa tarinoita, jotka vetävät puoleensa ja välittävät tunteita, joihin kuulija voi samaistua.

Jo aiemmilla levyillään M on saavuttanut kepeyden ja melankolian tasapainon, ja sama kiehtova kombo jatkuu Mustalla enkelillä. Uusin albumi on tosin soinniltaan aiempia ehkä lempeämpi. Kosken ääni, joka on aiemminkin leikitellyt toisaalta tanssimaan kutsuvan elektropopin ja toisaalta haikean hiljaisuuden kanssa, kuulostaa hymyilevämmältä ja viekoittelee mukaansa.

Pieni ihme -kappale vetää kuuntelijan mukaan juhliin, jossa kuitenkin itketään. Elektrosoundi kutsuu mukaan pyörähtelemään, mutta huolimatta lujasta menosta ei itsetietoisuudesta ja peilikuvastaan voi täysin päästää irti. Se on ihmisyyttä. Onneksi aina pääsee myös lehmuksen alle hengittämään.

Yksi levyn hienoimmista kappaleista on Missä on sairaala? Koski kuiskii kuulijan korvaan loitsuamisen kaltaisella vimmalla laulaessaan pelastuksesta, vaatimuksistaan, haluistaan ja lyhyestä lepäämisen hetkestä, joka on saavutettavissa vain tajuttomana. Riisuttu elektroninen soundi korostaa Kosken hengästymistä ja kiihkoa lisäten intensiteettiä näennäisesti hitaalle kappaleelle.

* *

M:n tuotantoa alleviivaavat raikkaus ja omaperäisyys. Sanoitukset ovat yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia, mutta niiden piirtämät tarinat puhuttelevat suurtakin yleisöä. Elektroniset ja akustiset elementit vuorottelevat ja kohtaavat, ja lopputulos on kaunis.

Vaikka levyllä kaivataan ja haudataan ystäviä, juhlistaa Musta enkeli ennen kaikkea elämää. Levyllä käsitellään myös ilmastonmuutosta kuolleiden ampiaisten kautta ja avaruuden kilpavarustelua ja satelliittiromua, mutta On keskityttävä eläviin -kappale korostaa elämän kauneutta.

M on aina ollut hieman Twin Peaks -henkinen maailmoillaan, joissa on pientä fantasiaa ja outoutta, sekä aiheillaan, jotka ammentavat niin ihmiselämän eri puolista kuin kuolemasta, meitä kaikkia odottavasta lopusta. Kosken kappaleissa kuuluu herkkyys, mutta myös sitkeys, tahto jatkaa eteenpäin, nähdä mihin tämä tie päättyy.

Minimalistinen äänimaailma ja Kosken laulu luovat kokonaisuuden, joka pysäyttää kuulijan tähän hetkeen. Nykymaailman kiireessä ja hälyssä se on kallisarvoista.

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua