Lukupäiväkirja osa 11 – Novellikokoelmia ja uutuusluetteloita

Kuva: Mikko Saari

Olen kirjoittanut jokaisesta lukemastani teoksesta pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joulukuun aikana.

Marraskuu oli vuoden tähän mennessä aktiivisin lukukuukausi sivumäärissä mitattuna. Alkusyksyn tahmeuden jälkeen lokakuussa ja marraskuussa olen taas löytänyt paremmin aikaa lukemiselle. Hyviä kirjojakin on löytynyt, ja myös pidempiä romaaneja. Marraskuun paksuin tiiliskivi oli Heikki Kännön uusi Kädet, lähes 700-sivuinen järkäle.

GoodReadsiin kirjaamani 250 kirjan lukutavoite jää kyllä tältä vuodelta saavuttamatta, ellen sitten innostu joulukuussa pitämään jotain lastenkirjamaratonia. Saapa nähdä, miten tärkeältä tavoitteen saavuttaminen kuun lopussa tuntuu.

* *

Romaanit

Anne-Maija Aalto: Unohdettujen kirja (Otava 2024) – Dystooppisen nuortenkirjatrilogian päätösosassa ollaan vahvasti naisia alistavissa Orjattaresi-tunnelmissa, mutta myös futuristisissa virtuaalitodellisuuksissa ja vapautuksen asialla. Nyt päästään myös vilkaisemaan merentakaista mannerta eli Amerikkaa, josta sarjan aikaisemmissa kirjoissa on vain haaveiltu. Hyvä lopetus sarjalle.

Anneli Kanto: Kaivatut (Crime Time 2024) – Jokin Kannon dekkarien tyylissä vähän hiertää, enkä ihan tiedä mikä, mutta toisaalta tarina kyllä koukutti siinä määrin, että pakkohan tämä juttu oli loppuun lukea. Vähän tässä on perinteinen ”nuori nainen saa kärsiä” -asetelma, mutta juttu on jännittävä ja Kanto kuljettaa tarinaa kahdessa juonteessa vetävällä tavalla. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Siri Kolu: Hohtavat (Tammi 2024) – Eräänä lokakuun päivänä ilmestyy hohtavia olentoja, jotka merkitsevät osan ihmisistä valolla ja kertovat, että ihmiskunnalla on vain viikko aikaa. Miten tapahtuneeseen reagoivat lukiolaiset rakastavaiset Ani ja Kapri, joista toinen saa merkin ja toinen ei? Tässä nuortenkirjassa maailmanlopun tunnelma on dramaattinen, mutta ei liian dystooppinen. Arvioni Kirjavinkeissä.

Heli Koskinen: Zeta – Paras peli voittakoon! (Mäkelä 2023) – Pelinkehitysteema jatkuu. Zeta saa mahdollisuuden päästä pelinkehittäjäksi, mutta kilpailussa parhaasta peli-ideasta tuntuu olevan vähän kieroa peliä. Kovin yksityiskohtaista kuvaa pelinkehityksestä kirja ei tarjoa, mutta juonenkäänteet ovat ihan veikeitä ja kirjailija tekee hyviä huomioita tietoturvasta ja liiallisen pelimaailmoihin ja someen uppoutumisen vaaroista sortumatta saarnaamiseen.

Heikki Kännö: Kädet (Sammakko 2024) – Tätä kirjaa on hivenen vaikea tiivistää, sen verran moneen suuntaan se rönsyilee. Kännön tapaan järkäleessä yhdistyy taidetta, tiedettä, filosofiaa ja mytologiaa. On eriskummallista kuolemattomuutta, Egon Schielen taidetta, Moritz Schlickin murhaa, vieraileva Wittgenstein… Juttua riittää, vähän liiankin kanssa. Alkuun pääseminen on hidasta ja kaikki on kovin monisanaista. Kännön outouksien ystäville, toki, mutta ei tämä nyt ihan Kännön parhaimpien tasolle nouse.

Oona Pohjolainen: Äkkimakea (Kosmos 2024) – Mio on maailmankuulu pop-ikoni ja nyt hänen taustajoukkonsa haluavat tuoda tämän uralle uutta nostetta luomalla valheellisen pr-suhteen Mion ja tämän inhoaman artistin välille. Äkkimakea tarkastelee supertähteyden varjopuolia ja kuvaa koskettavasti yksinäisyyttä, rakkaudenkaipuuta ja sitä tyhjyyttä, joka satumainen kuuluisuus tuottaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Mila Teräs: Iso hyppy (Otava 2024) – Lukiolaisista kertovan nuortenkirjan pääosassa on Routa, joka tulee köyhästä perheestä ja kokee olevansa kovin erilainen varakkaisiin koulukavereihin verrattuna. Tanssitunneilta löytyy kuitenkin uutta sisältöä ja rohkeutta elämään. Tanssin lumo ja itsensä ilmaisemisen merkitys välittyy kirjan sivuilta hyvin. Arvioni Kirjavinkeissä.

Olga Tokarczuk: Empusion (WSOY 2024, suom. Tapani Kärkkäinen) – Kauhua keuhkotautiparantolassa eli jännittynyttä tunnelmaa 1910-luvun Sleesiassa. Miehet pohdiskelevat maailmaa ja naiseutta, naiset loistavat poissaolollaan. Tunnelma on omituinen ja sitä värittävät mystiset kuolemantapaukset. Olga Tokarczuk kirjoittaa upeasti ja vaihteeksi taas vähän selkeämmin. Huikean hyvä. Kati-Annika Ansaksen arvio Kulttuuritoimituksessa, minun arvioni Kirjavinkeissä.

Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia (Otava 2024) – Bongasin Moraalisten naisten kirjakerhon kolmannen osan kevään kuvastoista ja tuumin, että näyttääpä hauskalta. Piti siis aloittaa alusta. Odotin saavani modernia romanttista viihdehömppää. Sitä tuli, tässä on 1800-luvun ylhäisiä seurapiirejä ja itsetietoisia, vaativia naisia, joita ei noin vain pyöritellä, mutta myös turvallista romantiikkaa ja luotettavasti etenevä juoni.

Martha Wells: Taktinen vetäytyminen (Hertta 2024, suom. Mika Kivimäki) – Neljäs osa Murhabotin päiväkirjoja saattaa tarinan kaaren miellyttävään päätökseen. Murhabotti on kaivellut GrayCris-yhtiön rikoksia ympäri galaksia, mutta nyt hänen entinen asiakkaansa – tai jopa ystävänsä – on pulassa ja on aika palata takaisin. Happamalla Murhabotilla taitaa olla sittenkin sydän. Toivottavasti Hertta jatkaa vielä Murhabotti-sarjan parissa, sen verran hurmaava tyyppi Murhabotti kuitenkin on. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Yan Lianke: Neljä kirjaa (WSOY 2024, suom. Riina Vuokko) – Kiinalaisen suuren harppauksen traumojen käsittelyä jälleen kerran. Kirjassa kuvataan uudelleenkoulutusleirin koettelemuksia viljelyn ja teräksentuotannon kanssa. Satiirinen teos kuvaa suuren harppauksen älyttömyyttä hyvin, mutta jää vähän etäiseksi. Voimakas kristillinen kuvasto oli yllättävää. Ei täysosuma, mutta jos aihe kiinnostaa, lukemisen arvoinen. Leena Reikon arvio Kulttuuritoimituksessa, minun arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Sarjakuvat

Petteri Kantola: Ajan kanssa – Kesäni Marcel Proustin seurassa (Suuri Kurpitsa 2016) – Tämä satunnaislöytö kirjastosta lähti matkaan Marcel Proustin vuoksi. Esikoisteos on piirrosjäljeltään todella kaunista, väritys on upeaa ja kuvissa on hienoa perspektiivillä ja ääriviivoilla leikittelyä. Tekstiä on paljon ja tekstaukseen valittu fontti oli aivan kammottava, enkä nyt ihan saanut kiinni tarinasta – mutta sen verran kaunista on visuaalinen puoli, että on tämä lukemisen arvoinen. Arvioni blogissani.

Heikki Rönkkö: ASDF Boot (Éditions Schméditions 2018) – Sanaton perhesarjakuva ydintuhon jälkeisessä maailmassa sukellusveneessään elävästä perheestä. Selkeää tinttimäistä viivaa, oivaltavaa asettelua ja paljon kiehtovia yksityiskohtia. Myös kyseenalaista vanhemmuutta, tiukkoja tilanteita ja lopunajan tunnelmia. Todella ihastuttavan kummallinen ja kiehtova sarjakuva. Arvioni blogissani.

Aino Sutinen: Ajattelen Ukrainaa koko ajan (Suuri Kurpitsa 2024) – Ajankohtainen ja dokumentaarinen sarjakuva tarkastelee Ukrainan tilannetta monelta kantilta. Aino Sutinen on kokenut Itä-Euroopan matkaaja ja laajalti verkostoitunut, ja voi siten tuoda monenlaista näkökulmaa sotaan. Kirja on pohdiskeleva ja nostaa hienosti esiin ukrainalaista kulttuuria. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

* *

Novellit ja runot

Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta (Otava 2024, suom. Hilkka Pekkanen) – Nippu novelleja vanhalta mestarilta. Puolet novelleista kuvaa vanhaa avioparia, ensin yhdessä ja sitten lopuksi nainen yksinään miehen kuoltua. Näistä pidin erityisesti. Välissä oli sitten kokoelma sekalaisia novelleja, joiden kiinnostavuus vaihteli enemmän, ihan jokainen ei ollut täysosuma. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä.

Osamu Dazai: Erinomainen emäntä ja muita novelleja (Mala Fide 2024, suom. Pekka Masonen) – Japanilaisen kirjallisuuden klassikon novellit jättivät ristiriitaisen olon. Enimmäkseen nämä eivät ole kovin vetäviä, ja Osamu Dazai vaikuttaa erittäin raskaalta ihmiseltä. Suomentajan ratkaisutkin herättivät pohdiskeltavaa, hyvässä ja pahassa. Ei siis kirjallisuutena mitään erityisen mieluista, mutta kirja oli toisaalta sen verran ohut, että meni kyllä sujuvasti yleissivistyksen laajentamisen piikkiin.

Siri Kolu & Salla Simukka (toim.): Tästä Ihmemaahan (WSOY 2024) – Tämä jäi kyllä kokonaisuutena vähän pettymyksen puolelle. Odotin näiltä tekijöiltä ja tältä aiheelta paljon, mutta osa novelleista jätti hyvinkin kylmiksi. Anniina Mikama kirjoitti hyvin ja lopussa oli onneksi Siiri Enorannan ihanan utopistinen teksti, joka jätti hyvän mielen, mutta muuten kokonaisuus oli melko yhdentekevä.

Miia Toivio: Hukka nukka tukka (Teos 2024) – Punahilkkaa tähän on miksattu, sen verran on selvä, mutta onpa paljon muutakin. Kuten nimikin vähän antaa ymmärtää, tässä on jotain vähän lapsellista, vähän leikkisää, vähän outoa. Vähän vaikeasti hahmottuvaa, mutta sellainen on aikaisemminkin ollut kokemukseni Miia Toivion runoista. Jenni Saari on tehnyt erinomaista työtä kannen kanssa, se on upea.

Jyri Vartiainen: Sanon vielä tämän (Teos 2024) – Niukkaa lyhytproosaa kokoelman täydeltä. Yli 20 lyhyttä juttua, osa vain parin sivun mittaisia. Vähäeleisiä juttuja, pääasiassa arkisen elämän kuvaamista, jollain lievästi vinolla kulmalla. Minut kokoelman tyyli jätti kuitenkin kylmäksi: onhan näissä taidokasta ja yksityiskohtaista kuvausta, mutta en löytänyt sellaista tarttumapintaa, joka olisi saanut minut näille novelleille syttymään. Jukka Ahtelan arvio Kulttuuritoimituksessa, minun arvioni blogissani.

* *

Tietokirjallisuus

Heidi Harju: Feminiini nautinto (Basam Books 2024) – Tiivis kirja, jossa naiseuden voimaan perehtynyt holistinen kouluttaja avaa naisen seksuaalisen nautinnon salaisuuksia. Kirjassa on vankka annos tosikkoja karkoittavaa energiapuhetta, mutta suosittelen sitä silti varauksetta miehille, joita kiinnostaa seksuaalinen yhteys naisten kanssa: tässä on paljon erittäin hyvää asiaa siitä, miten nainen syttyy. Harmillisesti kirjan taitto on erittäin kuivan näköinen, mehukas kirja ansaitsisi vetävämmän ulkoasun.

Juha Klaavu: Lapsuuden kehityksellinen trauma (Viisas Elämä 2023) – Psykoanalyyttista näkökulmaa siihen, miten arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemusten taustalla voi olla lapsuuden kehityksellinen trauma. Psykoanalyysista saa olla hoitomuotona mitä mieltä hyvänsä, mutta jos tunnistaa itsessään näitä kokemuksia, tämän pienen ja helppotajuisen kirjan lukeminen voi antaa avaimia parempaan itseymmärrykseen.

* *

Kuvastot

Hertan kuvastosta löytyy Reetta Vuokko-Syrjäsen lupaavasti oudolta kuulostava Harhakoto ja Anne Muhosen säeromaani Kuuden kättelyn sääntö. Ainoana aikuistenkirjana on jatkoa Becky Chambersin Munkki ja robotti -sarjalle. Sen ensimmäistä osaa en ole vielä saanut käsiini, mutta Ylistys kainolatvoille menee silti varaukseen. Uutta Murhabottia ei tosiaan ole tulossa. Englanniksi sarjaan on ilmestynyt kolme vielä kääntämätöntä kirjaa, mutta niissä alkaa uusi tarina, joten ehkä tässä kohtaa pidetään pieni hengähdystauko.

S&S:n kuvastosta löytyy klassikkopuolelta Coletten Puhdas ja likainen, jota ei ole koskaan aikaisemmin suomennettu. Rachel Cuskin uusi romaani Kulkue on taas pakko lukea. Edellisestä Jackson Brodie -dekkarista on jo vuosia, mutta nyt sellainen saadaan: Kate Atkinsonin Kuolema kulkee kartanohotellissa on kevään kiinnostavimpia uutuuksia. S&S:n young adult -osastolta löytyy kaksi esikoisteosta, Laura Liimataisen Sukellus ja Leila Mottleyn Yökulkijat, jotka kuulostavat lupaavilta. Pauliina Vanhatalon Diiva sohvallani kuulostaa mainiolta. Maaria Ylikankaan Kritiikistä on jo ammatillisista syistä luettava.

Etana Editionsilla on viehättäviä lastenkirjoja, joihin saatan tutustua. Ainakin Réka Királyn Pieni suuri tarina surusta kuulostaa mielenkiintoiselta, samoin Királyn ja Jenni Erkintalon Ystäväni vesi. Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle kuvaa ja tarinaa on kiinnostava opaskirja kuvakirjallisuuden käyttämisestä kirjallisuuskasvatuksessa.

SKS:n tietokirjavetoisesta kuvastosta kiinnostaa Miska Salakan Sukupuolten moninaisuus ja Kari Koskelan Kolmen kortin heitto, joka kertoo 1910- ja 1920-lukujen korttihuijareista.

Aviadorilla on Katja Meriluodon uusi runokokoelma Puun avaruudesta. Esikoiskokoelma Mehiläisen paino oli sen verran hyvä, että uusi pääsee helposti lukulistalle. Anna Tapolan esikoiskokoelmalle Puut liikkuvat öisin voi myös antaa tilaisuuden.

Poesialta kiinnostaa kaikki uusi runous. Kristian Blombergin uusi runokokoelma Sukupolvialus kiinnostaisi joka tapauksessa, mutta se, että kyseessä on sukupolvialuksia pohdiskeleva scifirunokokoelma, nostaa odotukset kattoon. Myös Aki Salmelan ~ herättää mielenkiintoa. Erkka Filanderin Siemenholvi kuulostaa monumentaalisuudessaan uhkaavalta, mutta ei tähän voi olla tutustumatta.

Sienet kiinnostavat, joten Gaudeamuksen tarjonnasta nappaan luettavaksi Matti Vuennon Hämmästyttävät sienet.

Aulan kuvastosta kiinnostaa luonnollisesti Vehka Kurjenmiekan feelgood-romaani Jouka Lumisalon ihastumisoppi. Kurjenmiekka on yksi tämän hetken kiinnostavimpia kirjailijoita ja tiedän, että laadukasta tavaraa on odotettavissa. Xi Xin klassinen Hong Kong -kuvaus Minun kaupunkini kiinnostaa myös. Dan Eganin fosforia käsittelevä Paholaisen alkuaine on ollut varauksissani jo vuodesta 2023, jolloin kirjan piti jo ilmestyä. Tulisikohan nyt?

Mikko Saari
@mikko_lukee

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua