Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on

Kuvat: Avain

Pirkko Soiniselta on aiemmin julkaistu runoja sekä muun muassa elämäkertaromaaneja naistaiteilijoista. Siellä missä sydän on – Kylässä taiteilijakodeissa (Avain, 2026) on Soinisen ensimmäinen tietoteos, mutta kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, sen kokonaisuus muotoutuu tietämyksen ohella paljolti myös tuntemuksista, sekä kirjoittajan tunnoista että taiteilijakotien entisten asukkaiden kuiskeen aistimisesta. Aistimuksilla ei liene todistusvoimaa, mutta kaikesta eletystä jää aina kaikuja.

Teoksensa alussa Pirkko Soininen kertoo lukijalle, miksi ja miten hän on halunnut kirjoittaa näistä taiteilijakotivierailuistaan. Kahta lukuun ottamatta museokodit olivat hänelle ennestään tuttuja aiemmilta käynneiltä. Suuri osa näiden asuntojen haltijoista on ollut omana aikanaan tunnettuja taiteilijoita joko valtakunnallisesti tai alueellisesti, mutta yksityishenkilöinä ei niinkään. Julkinen esilläolo on eri asia kuin kotielämä.

Pirkko Soininen tähdentää, ettei hän valinnut vierailukohteitaan taiteilijat edellä, vaan häntä kiehtoivat nimenomaan ne paikat ja tilat, joissa taidetta on luotu. Hän ryhtyi tutkimustehtäväänsä astumalla museokoteihin kaikki aistit avoinna ja valppaana: mitä mennyt aika viestii hänelle. Soininen vietti taloissa, asunnoissa ja ateljeissa tuntikausia useina päivinä kirjoittaen samalla havaintopäiväkirjaa mielleyhtymistään ja assosiaatioistaan. Hän istui paljon vain hiljaa kulloisenkin kodin henkeä tavoitellen.

Toki Pirkko Soininen tiesi taiteilijoista ja heidän tekemisistään jo etukäteen – olihan hän vieraillut useimpien museoiduissa kodeissakin – mutta hän ei tahtonut valmistautua liikaa. Taiteilijoista tehtyihin tutkimuksiin hän aikoi perehtyä tarkoin vasta myöhemmin. Juuri nyt hän halusi muodostaa käsityksensä itse. Kirjan kokonaisuus syntyisi tutkitun tiedon sekä koettujen elämyksien kudelmasta. Soininen tunsi olevansa vuorovaikutussuhteessa näiden erilaisten kotien kanssa tarkastellessaan museovieraiden nähtäviksi valittuja esineitä ja sisustuksen yksityiskohtia. Miettien, onko jotakin oleellista siirretty syrjään vierailta katseilta.

* *

Kaksi vuotta ja 11 kotia. Taidemaalareita, kuvanveistäjiä, ITE-taiteilijoita sekä kirjailija, säveltäjä ja käsityöneuvos. Helsingistä Kittilään ja Naantalista Paateriin. Pirkko Soininen kuljettaa lukijoita ympäri Suomea ristiin rastiin, samassa järjestyksessä kuin hän on itsekin retkensä tehnyt.Vierailujen välissä on ollut tarpeen sulatella kokemuksia ja irtautua edellisestä kohteesta ennen seuraavaa matkaa.

Pirkko Soininen kertoo ensin arastelleensa näiden arvostamiensa ja ihailemiensa henkilöiden kodeissa. Hän ei halunnut tungetella, vaan kunnioittaa heidän kaikkien – jo kuolleiden taiteilijoiden – näkymättömiäkin reviirejä. Soininen alkoi puhutella heitä, aluksi arkaillen ja teititellen; kysellen, arvellen ja lopulta jopa heidän puolestaan vastaillen.

Soininen jutteli myös omista kokemuksistaan vertaillen ja rinnastaen niitä otaksumiinsa taiteilijoiden vastaaviin. Tämä ärsytti! Sittemmin ymmärsin, että sen avulla kirjoittaja etsi tietä taiteilijoiden maailmaan. Yllättäviä tuttuuden läikähdyksiä saattoi syntyä niinkin pienistä asioista kuin että taiteilijoitten kotona oli samanlaisia esineitä kuin kirjoittajallakin. Vaikka kuviteltu yhteys syntyi esineen kautta, tuntemus ei silti liittynyt esineeseen, vaan siihen, että kokija ja kodin entinen haltija saattaisivat olla hengenheimolaisia.

Huolimatta siitä, että Pirkko Soininen tiesi olevansa tekemässä tietokirjaksi luokiteltavaa teosta, hän salli itsensä myös haltioitua. Hän myöntää havainnoineensa kohteitaan elämyksellisesti eikä analyyttisesti. Toiset kodit vaikuttivat Soiniseen enemmän kuin toiset, mutta kaikilla paikoilla oli merkitystä, sillä hän kokee tavoittaneensa taiteilijat omimmassa ympäristössään. Heidän tilansa olivat kokonaistaideteoksia, eräänlaisia omakuvia elämästä ja luomistyöstä.

Siellä missä sydän on -teostaan varten Pirkko Soininen on lukenut paljon tehden mittavasti tausta- ja jälkitutkimusta, ilmenee kirjan lähdetiedoista. Loppusanoissa ja kiitoksissaan Soininen korostaa myös museotyöntekijöiltä saamansa avun tärkeyttä. Kokonaisuuteen punoutuvat Soinisen mietteet onnekkuudestaan, että hän on saanut syventyä valitsemiinsa taiteilijakoteihin rauhassa ja samalla sisäistää näiden paikkojen ajattomuuden sykettä. Kokemus on ollut kuin suvanto ja muistutus elämän ainutkertaisuudesta.

Kirjaa on miellyttävä lukea, siitä välittyy seesteinen tunnelma. Teos on pikemminkin mietiskely- kuin tietokirja. Pirkko Soininen on toiminut museokotivierailuillaan herkkänä vastaanottimena ja siirtänyt lukijoille parivuotisen matkansa aikana oppimansa ja lukemansa, näkemänsä ja kokemansa. Taiteilijakodit ja niiden asukkaiden luomistyö avautuvat kiinnostavina ja kiehtovina synnyttäen halun lähteä aivan omalle tutkimus- ja elämysmatkalle.

Ritva Alpola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua