Ravisuttava kuvaus kauheuksista satiirin keinoin – arviossa Yan Lianken Neljä kirjaa

Kuvat: WSOY / Shiyi Peng

Yan Lianken Neljä kirjaa (WSOY, 2024) on kylmäävä satiiri diktatuurissa elämisestä. Kiinan rohkeimmaksi mainitun kirjailijan teos kuvaa uudelleenkoulutusaluetta numero 99 ja sitä, miten lukeneistoa pakotetaan työtä tekemällä unohtamaan vastavallankumoukselliset kirjat ja ajatukset.

Eletään Mao Zedongin toimeenpaneman Suuren harppauksen aikaa 1950-luvun lopulla. Tuolloin maaseudun tuottavuutta piti lisätä muun muassa rakentamalla valtavia kansankommuuneja maanviljelyn ja teollisuuden tarpeisiin. Lopputulos oli katastrofi ja siitä teos peitellysti kertoo.

Romaanin tapahtumapaikka on uudelleenkoulutusalue numero 99 Keltaisenjoen liepeillä. Sinne tullessaan vastavallankumouksellisuudesta tuomitut menettävät nimensä ja identiteettinsä ja heitä kutsutaan vain ammattinimikkeillä: kirjanpitäjä, oppinut, teologi, musiikinopettaja, kirjailija ja niin edelleen.

 ”Korkeimmista korkeimmat ja ylimmistä ylimmät” asettavat epärealistisia tavoitteita viljasadoille ja terästuotannolle ja niitä leiriläisten pitää toteuttaa. Heidän koulutustaan ruotuun alistuviksi ”uusiksi ihmisiksi” kaitsee pikkuvanha komentaja, jota kutsutaan lapseksi. Lapsi on lapsi täälläkin: hän vasta opettelee vessan käyttöä ja nauttii hyppimisestä pehmeällä patjalla kengät jalassa. Romaanin lopussa lapsi järjestää alaisilleen valtavan yllätyksen.

Innoissaan lapsi jakaa vangeille jokaisesta hyvästä työstä paperikoristeita; viidestä viisisakaraisesta paperitähdestä pääsee kotiin, koska on osoittanut parantuneensa. Paperikukkia ja -tähtiä voi myös menettää, jos tekee väärin.

Ihmiset pannaan kilpailemaan keskenään, ilmiantamaan ja kielimään. Esimerkiksi kirjailija alkaa pitää rikollisten luetteloa ja raportoida lapselle kanssavankiensa tekemisistä päästäkseen nopeammin takaisin kotiin.

Nöyryytysten ja mielivaltaisten vaatimusten määrä kasvaa sivu sivulta. Kirjaa ei ole helppo lukea, mutta satiiri on kieron lempeä tapa kertoa pahuuksista; absurdius pehmentää julmuutta. Yan Lianken kieli on kaunista ja kuvailevaa, sekin lievittää kerrotun kovuutta. Loppua kohti tunnen siltikin puhdasta vastenmielisyyttä, pahoinvointia ja toivottomuutta. Kärsimys saavuttaa huippunsa, kun ruoka loppuu.

Neljä kirjaa on ravisuttava. Pelottavinta on tutkiskella itseään: jos olisin enää vain ihminen nimeltä toimittaja, miten minä toimisin milloin minkäkin nöyryytyksen tai pakon edessä?

Lukijana toivon, että olisin tavoistani poiketen lukenut viimeisen kappaleen ennen ensimmäistä; olisin helpommin päässyt sisään romaanin maailmaan. Mutta toisaalta: miksi kaiken pitäisi olla helppoa…

Yan Lianke on Kiinan kuuluisimpia kirjailijoita; runsaasti palkittu ja monille kielille käännetty. Manner-Kiinassa tätäkään romaania ei ole julkaistu, mutta hänen sallitaan kuitenkin kirjoittaa, mitä kirjoittaa.

Neljä kirjaa ilmestyi jo vuonna 2010, mutta on Yan Lianken ensimmäinen suomennettu romaani − toivottavasti ei viimeinen. Suomentaja Riina Vuokko on tehnyt hienoa työtä.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua