Kuvat: Ulla-Maija Svärd / Enostone
KIRJAT | Arto Lappi käy uudessa teoksessaan keskustelua muun muassa Emily Dickinsonin, Amy Lowellin ja William Blaken runojen kanssa.
”Loistava intertekstuaalinen teos, jossa runous keskustelee.”
ARVOSTELU
Arto Lappi: Eranto
- Enostone, 2024.
- 100 sivua.
Eranto (Enostone, 2024) tarkoittaa maantieteellisen napapohjoisen ja kompassin näyttämän neulapohjoisen välistä eroa, joka pitää suunnistuksessa ottaa huomioon. Kirjan nimi voisi viitata vaikeasti löydettävään reittiin samoin kuin mytologiassa Skyllan ja Kharybdiin välistä kulkevan kapean salmen läpi purjehtivalla Odysseuksella oli haasteena. Sigmund Freud käytti haastetta vertauksena lapsen kasvattamisen vaikeuteen rakkauden ja rajojen yhtäaikaisena huomioonottamisena.
Mottona Arto Lapin teoksessa esitetään Henri Matissen viittaus Goncourtin veljesten mainintaan siitä, kuinka japanilaiset taiteilijat vaihtoivat nimeään usein suojatakseen vapautensa.
Runoilijan nimi kirjan kannessa on tarkoituksellisen häivytetty, ja jo alkupuolella lukee.
”Minulla ei ole nimeä,
minulla on silmäpussit ja roikkuvat posket
ja kuiskaaja huutaa jo seuraavaa virkettä”
Runoilija tahtoo sanoa, ettei hän ole itsenään runotekstien takana, tai että sillä ei ole merkitystä. On osattava häivyttää itsensä niin, ettei merihirviö Kharybdis huomaa, ja päästävä hiipimään sen ohi.
Niinpä on piilotettava itsensä myös toisten puheeseen ja otettava keskustelukumppaneiksi viisaita naisia. Näihin rooleihin kelpaavat amerikkalaiset lyyrikot Emily Dickinson ja Amy Lowell. Edelliseltä Lappi käsittelee ensin semanttisesti etenevän Luonto-runon, pilkkoo sen säkeisiin, joista kirjoittaa omat versionsa.
Amy Lowell ei ole Suomessa yhtä tunnettu kuin Dickinson. Hänen runosarjansa Twenty-Four Hokku on a Modern Theme on vuodelta 1921. Nämä runot Lappi kääntää ja kirjoittaa jokaisen viereen oman vastineensa sarjassa Se päivä oli onnellinen. Tämä kokonaisuus on todella kiehtova. Lappi avaa ja jatkaa Lowellin hokkuja, jotka ovat kolmirivisiä, alun perin japanilaisen renga-runon alkusäkeistöjä, joista Masaoka Shiki muotoili ja popularisoi haikun. Lutherin tavoin Lappi katekismusoi lyhyet tekstit, mutta tekee sen lyyrisen kauniisti ja sisäistyneesti pohjatekstiä kunnioittavasti jatkaen. Yhden selitysrunon hän on omistanut Wislawa Szymborskalle.
Seuraavaksi käydään keskustelua William Blaken Tyger, tyger, burning bright -runon kanssa. Senkin Lappi on kääntänyt uudestaan, hieman eri tavalla kuin Niilo Rantala ja Risto Ahti. Omat säkeistä kirvonneet tekstit ovat hieman analyyttisempiä kuin Lowellista syntyneet, mutta erittäin mielenkiintoisia piiloutumistapojen käsittelyjä.
Viimeiseksi osastossa Tiedän varmasti tarkan paikan on keskustelukumppanina taas Emily Dickinson. Säkeestä ”enkä merta milloinkaan” Lappi kirjoittaa muun muassa:
”Sadasta pälkähtävästä
saa talteen yhden, loppujen lopuksi
se on hyvä saldo”
Loistava intertekstuaalinen teos, jossa runous keskustelee.
Erkki Kiviniemi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hugo Salmela oli sattumakenraali, josta valkoiset tekivät myytin – Tuomas Hoppu kirjoitti Tampereen punapäällikön elämäkerran
KIRJAT | Salmela oli tulisieluinen työväenluokan etujen ajaja, mutta sodanjohtajaksi liian pehmo. Sisällissota jakoi suvun pahasti, sillä veli Akseli Salmela valitsi toisen tien.
Suuret lapset, suuret huolet – arviossa Johanna Vuoksenmaan Suurenmoinen matka
KIRJAT | Johanna Vuoksenmaan romaani Suurenmoinen matka avaa uuden näkökulman Suomen sodanaikaisiin tapahtumiin kotirintamalta.
Juurien ja uuden suunnan etsintää Bartókin sävelten tahdissa – arviossa Maritta Hirvosen Allegro barbaro
KIRJAT | Maritta Hirvosen mukaan hänen uuden kirjansa ydintä ovat valokuvaus, unkarilainen kansanperinne, musiikki ja taide.
Tärkeä kirja näyttää uusisänmaallisuuden ikävät kasvot – arviossa Marko Tikan Sinivalkoisia sotureita
KIRJAT | Miten rauhaa maailmaan rakentaneesta Suomesta kasvoi sotahullu kansakunta, joka palvoo aseita, ammuksia ja kenraaleita?