Ano Kurjen mustepiirrokset viehättävät piirrosjäljellään – näyttely Turun B-galleriassa

Installaatio: Asetelma (2025). Kuva: Veera Ahonen

Ano Kurki: Asetelma – Dokumentaatioita Paikasta. Turun B-galleriassa 11.5.2025 asti.

B-gallerian uusi näyttely, Ano Kurjen Asetelma – dokumentaatioita Paikasta, viehättää pienieleisyydellään. Yhteen pieneen huoneeseen mahtuva näyttely koostuu kymmenistä asetelmapiirroksista ja installaatiosta, johon taiteilija on tuonut kotoaan erilaisia esineitä, joista osa on ikuistettu myös piirroksiin.

Piirrokset on toteutettu musteella henkäyksenohuelle japaninpaperille ja kasvivärjätylle, rusehtavalle kierrätyspuuvillalle. Teosten tarkastelu on sensorisesti miellyttävä kokemus: Kurjen viiva hahmottelee sopivan vapaalla otteella, silmää hellivästi kotinsa esineitä. Korvissa voi melkein kuulla mustekynän rapinan paperilla. Näyttelyn anti jää plussan puolelle sen tarjoaman esteettisen ravinnon ansiosta.

Kurki on halunnut asetelmillaan tutkia paikan merkitystä. Näyttelytekstin mukaan Kurjelle paikka on punainen piste, missä hän sijaitsee nyt omassa elämässään, osana omaa yhteisöään. Paikka on koti, missä Kurki on itsensä kanssa, ja kotoisuus säteilee tilaan, johon hän asettuu. Koti valuu sormenpäistä esineihin ja pintoihin, joihin kosketaan. Taiteilijan transsukupuolisuus tuo kotiin kohdistuviin pohdintoihin kiinnostavan merkitystason.

Asetelma (2022–2025). Kuva: Veera Ahonen

Koti on tärkein turvallinen tila

Transsukupuolisten elämästä julkisuudessa annettu kuva on usein pelkistynyt eräänlaiseen kodittomuuteen. Kodittomuuden kokemukseen voivat vaikuttaa vaikeudet saada itsensä hyväksytyksi biologisen perheen keskuudessa ja laajemmin yhteiskunnassa. Kurjen teokset eivät dokumentoi tällaista kielteistä kokemusta, vaan hän keskittyy kuvaamaan turvallisista tiloista tärkeintä, omaa kotia.

Näyttelyn yli 60 piirrosta, jotka on toteutettu samalla tekniikalla, kertovat myös siitä, että kotoisuus ja turvallisuuden tunne voivat olla myös toiminnassa, toistuvassa rituaalissa. Kurjen mukaan piirtäminen merkitseekin hänelle meditaation kaltaista tilaa. Mieleeni on jäänyt Stephen Kingin Hohto-teoksen kohta, jossa kauhistunut Wendy Torrance rauhoittuu valmistamaan tomaattimunakkaan, jokapäiväisen aamupalan samalla kun hänen seonnut miehensä makaa tiedottomana jossakin aavehotellin uumenissa. Tuttu rituaali rauhoittaa kaaoksenkin keskellä.

Installaatio: Asetelma (2025). Kuva: Veera Ahonen

Kurjen näyttelyn yhteydessä voi mainita viime syksynä turkulaisessa Titanik-galleriassa esillä olleen August Joensalon ja Frank Kosmon yhteisnäyttelyn nimeltä Playmates. Myös siinä käsiteltiin transsukupuolisuuden ja kodin teemaa. Näyttelyssä taiteilijoiden lapsuudenkodit esitettiin lempeässä valossa, paikkoina, jotka ovat tukeneet taiteilijoiden kasvua ja joihin on hyvä palata. Tämä ei ole itsestään selvä asia, koska monesti biologinen perhe ja lapsuudenkoti eivät ole tarjonneet transsukupuolisille turvallista kasvupaikkaa.

Kurjen, Kosmon ja Joensalon näyttelyt edustavat transsukupuolisten taiteilijoiden taiteessa vahvistunutta suuntausta, jossa keskitytään myönteisiin asioihin, osattomuuden kokemusten sijaan turvaa tuoviin paikkoihin, tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Kurjen näyttelyn asetelmat henkivät, että maailmasta on löytynyt hyvän olon paikka kodin seinien rajaamaa tilaakin laajemmassa merkityksessä.

Näyttelyn asetelmissa toistuvat samat esineet, kuten kirjat, suosikkimuki ja arkisista nautinnoista kielivät alkoholijuomat ja herkut. Mukana on myös asetelmamaalauksen alalajista, vanitaksesta, muistuttavat elämän lyhyyden ja katoavaisuuden symbolit, kuten kynttilät, luut ja taskukellot. Samojen kuva-aiheiden toistuminen piirroksesta toiseen kielii kodin suojassa muotoutuneesta, turvallisesta elämänrytmistä.

Kirjan kansia tarkastelemalla Kurjesta piirtyy kuva tiedostavana ihmisenä, joka Audre Lordea ja Koko Hubaraa lukemalla hakee kotia ajatuksilleen intersektionaalisen feminismin piiristä. Piirroksissa on myös suoria viittauksia taiteilijan transsukupuolisuuteen: Sustanon on testosteronivalmiste.

Asetelma (2022–2025). Kuva: Veera Ahonen

Nojatuolisarjaan tiivistyy paikan henki

Viehättävien piirrosten äärellä huomaan kuitenkin kaipaavani jotakin. Piirrosten taidehistoriaan palautuva symboliikka ja taiteilijaan itseensä osoittavat kuva-aiheet tuntuvat kertovan ulkokohtaisesti ja latteasti siitä, mihin näyttelytekstissä viitataan punaisena pisteenä, Ano Kurjelle ominaisena elämyksellisenä tilana. Tulee olo, että tässäkö kaikki. Taiteilijan ainutkertainen olemassaolo ikään kuin typistyy yleisluontoisiin huomioihin elämän lainalaisuuksista, epäpersoonallisiin lääkepakkauksiin ja jokaisen feministin must read -listan kirjallisuuspoimintoihin. Kaipaan piirroksiin enemmän monitulkintaisuutta ja sattumanvaraisuutta, joka tuntuisi merkitykselliseltä.

Neljän piirroksen sarja Kurjen kodin nurkkaan sijoitetusta, taivutetusta puusta valmistetusta nojatuolista vastaa toiveeseeni. Viitteellisestä piirustustyylistä johtuen on mahdotonta sanoa, minkä peitossa tuoli kussakin piirroksessa on. Mystiset muodot voivat olla nokosten jäljiltä mytyssä oleva peitto, viikkausta odottavaa pyykkiä tai mitä tahansa. Yhdessä kuvassa tuolin ylitse kulkee eriskummallinen varjo, tai se voi olla myös kehon painauma, merkitsevä tyhjä paikka.

Suurpiirteinen piirrosjälki jättää tilaa mielikuvituksen vapaalle temmeltämiselle. Sattuma tuntuu kyseisessä sarjassa luovan henkilökohtaiselle symboliikalle otollisen maaperän, jonka ansiosta ajatukset pääsevät askartelemaan banaaliuden tuolla puolen nojatuolin salatun elämän parissa. Samaa näkemyksen ja sattuman yhdistävää otetta olisi toivonut lisää muihinkin näyttelyn teoksiin, joita vaivaa liian pohdittu asetelmallisuus.

Transaktivisti Paul B. Preciadon mietteitä mukaillen jokainen ihminen on taideteos ja koti on paikka, joka tukee taideteoksen muotoutumista. Se mikä tekee Ano Kurjesta ainutlaatuisen, on mainitsemassani neljän piirroksen sarjassa. Niissä on paikan henki.

Kirsi Uusitalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua