Kuva: 20th Century Studios
ELOKUVA | Tämä on elokuva, joka on tehty koukuttamaan uudet sukupolvet Alien-elokuvien scifikauhuun. Uusilla kasvoilla roolitettu Alien: Romulus on yhdeksäs osa sarjassa, joka alkoi vuonna 1979.
”Ollaan vastatusten limaa hampaistaan tihkuvan pitkulakalloisen pedon kanssa, jolta ei voi oikein paeta ja ampumistakin on varottava.”
ARVOSTELU
Alien: Romulus
- Ohjaus: Fede Álvarez
- Pääosissa: Cailee Spaeny, David Jonsson, Isabela Merced, Spike Fearn, Aileen Wu, Rosie Ede
- Ensi-ilta: 14.8.2024
Alien: Romulus -elokuvan alussa nähdään nuoria työläisiä ankean pimeällä kaivosplaneetalla. He vaikuttavat tuomitun päättymättömään orjuuteen Weyland-Yutani-yhtiön muutellessa omia sääntöjään työläistensä tappioksi.
Cailee Spaenyn esittämä Rain haaveilee elämästä planeetalla, jolla voisi nähdä auringon, eikä ehkä tarvitsisi raataa niin paljon. Unelma paratiisista käyttää häntä, kuten elokuvan muitakin nuoria raatajia.
Nuoriso hiffaa siirtokuntaplaneettansa päällä avaruudessa tyhjillään seilaavan avaruusaseman, jolla on kryosäiliöitä käyttämättöminä. Niitä tarvittaisiin matkaan kaukaiselle paratiisiplaneetalle. Nuoriso hankkiutuu asemalle sitä tutkimaan ja löytää synteettisen ihmisen (synteetin) jäänteet.
* *
Synteetti onkin itse asiassa tiedeupseeri Ash (Ian Holm) Ridley Scottin ohjaamasta ensimmäisestä Alien-elokuvasta, Alien – kahdeksas matkustaja (1979).
Synteetin jäänteet herätetään henkiin. Ash onkin, kuten Alien-elokuvasarjansa katsoneet tietävät, Weyland-Yutani-yhtiön tunteeton agentti, jolle ihmisten henki on yhdentekevä, kunhan yhtiön etu voittaa. Useammin kuin arvaakaan avaruusasemaa penkova porukka päätyy Alien-elokuvien arkkitilanteisiin, joissa ollaan vastatusten limaa hampaistaan tihkuvan pitkulakalloisen pedon kanssa, jolta ei voi oikein paeta ja ampumistakin on varottava.
* *
Muutama sana elokuvan uruguaylaissyntyisestä ohjaajasta Fede Álvarezista. Hänen pääsylippunsa isompien elokuvien tekoon on itse tehdyt lyhytelokuvat, sellaiset kuin Youtubessakin nähtävissä oleva Ataque de pánico! (2009), jossa jättimäiset robotit marssivat tasaamaan Montevideon kaupunkia täysimittaisin sotatoimin.
Sen jälkeen Álvarez on tehnyt uusintaversion zombielokuva Evil Deadista (2013) sekä halpiskauhuelokuvan Don’t Breathe (2016).
* *
Álvarezin saama huomio Hollywoodissa on ollut myönteistä, sillä hän pitää huokeaksi tulevien alkuperäiskäsikirjoitusten työstämisestä, eikä juuri piittaa tietokonetehosteista, vaan diggailee vanhan koulun aitoja fyysisiä tehosteita ja liikuttelee mörkönukkejakin itse, vaikka omin käsin. Álvarezin haastatteluissa huokuu aidon Alien-fanin innostus työhönsä.
Álvarez on kutsunut Alien: Romulus -elokuvaansa Ridley Scottin ensimmäisen Alien-elokuvan (1979) ja sen jatko-osan, James Cameronin Aliensin (1986), yhdistäväksi väliosaksi.
* *
Käytännössä uusi elokuva pöllii parhaita paloja kaikista Alien-elokuvasarjan osista. Mitä ennen kutsuttiin pöllimiseksi, kuulee nykyään kutsuttavan kaunistelevalla nimellä hommage, suomeksi kunnianosoitus.
Teemoiltaan elokuva käyskentelee kohtalaisen kiinnostavilla alueilla. Se muistuttaa synteetin ja ihmisen vastakkainasettelulla katsojiaan realismin ja tunteellisuuden yhteensopimattomuudesta. Ihmisten ylimielisyys, hoppu rynnätä toimintaan ja haluttomuus ajatella seurauksia johtaa tuhoon, mikä on liiankin helppo vertauskuva tekoälyn turmiollisuudesta.
* *
Tarina viittailee moniin myyttisiin aiheisiin, joista vaikuttavimpia on idea kuolemattomuuden tuovan eliksiirin hallinnasta. Elokuvassa on paljon hyvää, kuten tietty piristyminen aiempien Alien-jatko-osien veltoista pakollisista kuvioista.
Ihan kaikkea ohjaaja Alvarez ei kuitenkaan kykene hyppysissään pitelemään. Temaattisesti ja dramaturgisesti elokuva hukkaa jäntevyytensä saman tien, kun se eksyy venyttämään hirviön esiinmarssia kolmannessa näytöksessään.
Kauhuelokuvan perinteisiä, alati toimivia aineksia tässä kyllä riittää: on hiiviskelyä hämärässä, on rajuja fyysisiä muutoksia ihmisruumiissa, mikä alistaa ihmiset vääristymille käyttäytymisessä, ja tuntemattoman pelkoakin löytyy, on limaa ja ääniä pimeässä.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kate Winsletin hallitsemassa Lee-elokuvassa valokuvaaja Lee Miller kuvaa sotaa ja sen uhrejakin
ELOKUVA | Valokuvaaja, sotakirjeenvaihtaja Lee Milleristä kertova elokuva menee suoraan sotaan ja juoksee päähenkilönsä kanssa etulinjaan valokuvaamaan.
Martin Scorsesen juontama dokumenttielokuva Made in England kuvastaa rakkautta elokuvataiteeseen
ELOKUVA | Made in England: The Films of Powell and Pressburger muistuttaa englantilaiselokuvan mielikuvituksekkaimpiin kuuluvista tekijöistä.
Uusi versio The Crow -elokuvasta riisuu tarinasta kaiken hyvän – mahtava melodramaattisuus vaihtuu siirappiseen sössötykseen
ELOKUVA | The Crow yrittää tulkita uudelleen 30 vuotta sitten ilmestyneen klassikon, jossa murhatun sielu palaa kostamaan vääryydet.
Köyhyyden kauhuja, kurjuutta ja kaameutta upeasti kuvattuina – arviossa The Girl With the Needle
ELOKUVA | Edes Grimmin veljekset eivät olisi keksineet tällaista kauheaa satua, jossa hirviö elää ihmisten keskellä kirkkaassa päivänvalossa.