Kuva: Kirsi Haapamatti
KONSERTTI | Ranskalainen jazz-trio nosti seinäjokelaisyleisön irti maasta Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämässä puutarhakonsertissa.
Jazzoikoon! Suzanne yksityiskodin puutarhassa Seinäjoella 23.7.2024.
On kuin ulkomailla olisi, tokaisi eräs tuttavani hiljakkoin kotimaan matkakohteestaan. Hän sanoi sen olevan mitä suurin kohteliaisuus kohteelle, tapahtumalle, elämykselle kotimaassa. Kaikki kunnia kotimaalle ja sen tarjonnalle, mutta harvoin olen kokenut ”kuin ulkomailla” -vertausta yhtä käsinkosketeltavana kuin eräänä heinäkuisena arki-iltana seinäjokelaisen rivitalon takapihalla.
Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämä kotipihakonsertti keräsi mukavan joukon ihmisiä piknik-eväineen paikalle, kun luvassa oli ranskalaisen jazztrio Suzannen esitys. Lasit täyttyivät kuplivasta, lautaset suolapaloista ja mansikoista, vastaleikattu pihanurmi tuoksui, lepotuoleja raahattiin lähemmäs esiintyjälavaa. Osa ihmisistä asettui asunnon parvekkeelle ”yläkatsomoon”. Jazzin rytmeihin sekoittui pihan perällä virtaavan Pajuluoman solina.
En ole jazz-musiikin tuntija, mutta tapahtumailmoituksen nähtyäni tuli tunne, että tähän eksklusiiviseen tapahtumaan on päästävä. Illan puitteet sekä Maëlle Desbrossesin, Hélène Duret’n ja Pierre Tereygeolin omaperäistä jazzia soittava trio lunastivatkin odotukset. Soittimina kolmikolla oli alttoviulu (Desbrosess), kitara (Tereygeol) ja bassoklarinetti (Duret) sekä äänensä, jota he käyttivätkin yllättävästi ja harmonisesti, pääsääntöisesti ilman sanoja. Pidin erityisesti bassoklarinetin soinnista ja monipuolisuudesta. Välillä Duret taikoi soittimestaan didgeridoota kuulostavan äänen – näin kirjoittaessani varmasti paljastan tietämättömyyteni sekä soittimesta että jazzista.
* *
Olen juuri palannut viikon mittaiselta kansanmusiikkifestivaalilta Kaustiselta, enkä malta olla vertailematta näitä kokemuksia. Molemmissa sain todistaa virtuoosimaista musiikillista lahjakkuutta ja yleisön ja soittajien välille muodostuvaa yhteyttä, jota ei voi tallentaa eikä toistaa. Kansanmusiikki on kuitenkin kuulijalle helpompaa. Siinä on poljentoa ja rytmejä, joihon tulee imaistuksi kuin huumattuna. Jazzin lurittelu, yllätyksellisyys ja arvaamattomuus haastaa kuulijaa. Ummikkonakin ymmärsin silti sen tenhon. Ymmärsin myös, että laji kaipaa minulta vielä parempaa paneutumista.
Konsertti oli osa ekologisiin vastuullisuuskriteereihin sitoutunutta EJN Green Pilot -kiertuetta. Suzannen kiertueeseen kuuluu kuusi konserttia Virossa ja Suomessa. Kiertue on Europe Jazz Networkin tukema ja Raahen Rantajatsien ja Vapaiden Äänien toteuttama. Seinäjoen konserttia Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon masinoimana tukivat Alfred Kordelinin Seinäjoen rahasto sekä Seinäjoen kulttuuripalvelut.
Kirsi Haapamatti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Moderniin musiikkiin ja improvisaatioon erikoistunut We Jazz on ehkä turhankin runsas runsaudensarvi
FESTIVAALI | Kahdestoista We Jazz -festivaali soitettiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin Korjaamolla.
Tampere Filharmonia yllätti juhlakonsertissa: intialainen sitar lumosi nuoren yleisön
KONSERTTI | Arya-konsertto on uuden ajan klassista maailmanmusiikkia ja tekee sitarista vakavasti otettavan solistisoittimen mille tahansa konserttilavalle.
KiHaKaHa-konsertissa G Livelabin lavalla soittivat tasavertaisina esiintyjinä pienet koululaiset ja ammattimuusikot
KONSERTTI | KiHaKaHa-hankkeen konsertissa kuultiin kamarimusiikin uusia tuulia sekä luontokävelyn, äänimaisemien havainnoinnin ja tarinoinnin pohjalta musiikiksi kasvanut Soiva metsä.
Muumimusiikki soi Musiikkitalolla – vieraana säveltäjä Sumio Shiratori
KONSERTTI | Moni on kuullut ja tunnistaa 1990-luvun Muumilaakson tarinoiden haikeankauniin musiikin. Säveltäjästä ei kukaan ole nähnyt edes valokuvaa.