Huilisti Malla Vivolin. Kuva: Maarit Kytöharju
KONSERTTI | Ruut Kiiskin tarkasti ja eläytyvästi johtama Tampere Filharmonia osoitti konsertissaan melkein käsittämätöntä kykyä ottaa haltuunsa uusimman musiikin teoksia ja soittaa ne osaamista ja energiaa uhkuen.
”Biennale-perjantain mittaan soivat myös pingispallot ja kalastussiima.”
Kantaesitysten runsas ja antoisa sarja jatkui Tampere Biennalen (15.–19.4.2026) perjantaissa. Tampere Filharmonian konsertti käynnistyi kuitenkin klassikolla, Usko Meriläisen (1930–2004) Suvisoitolla huilulle ja heinäsirkoille (1979). Teos on kestänyt aikaa hyvin ja jollei sen historiaa tietäisi, sen voisi aivan hyvin sijoittaa tuoreimman nykymusiikin kentälle. Huilisti Malla Vivolinin tarkkaa ja harkittua ilmaisua oli ilo kuunnella.
Suvisoitto on sävelletty vuonna 1979 ja samana vuonna on syntynyt Markku Klami (s. 1979; lue haastattelu), jonka viulukonsertto Requiem kuultiin konsertissa maailmankantaesityksenä. Hienovireinen ja paikoin miltei ylimaallisen kaunis teos sai ilmatiiviin ja latautuneen tulkinnan viulisti Maria Puusaarelta ja Ruut Kiiskin johtamalta Tampere Filharmonialta.

Viulisti Maria Puusaari. Kuva: Maarit Kytöharju
* *
Aivan toisenlaisiin maailmoihin siirryttiin Matilda Seppälän (s. 1993) teoksessa Hetki jolloin huomaamme toisemme, joka säveltäjän mukaan kannustaa sekä muusikoita että kuulijoita tottelemattomuuteen ja vapaaseen keholliseen kokemiseen. Seppälän kaltaisia kuviakumartamattomia tekijöitä tarvitaan taiteen ja musiikin kentällä aina. Mahdotonta on kuitenkin tietää, pääseekö esitystaiteen keinoja ja huumoriakin viljelevä teos orkesterien ohjelmistoon ja kuinka kestävä se siinä mielessä on. Kuulijaa ja kokijaa soittajiston ilmaisumahdollisuuksia monipuolisesti höykyttänyt teos kuitenkin ilahdutti ja nauratti.
Konsertin loppupuoli oli kaiken kaikkiaan melkoista tykitystä. Sebastian Fagerlundin (s. 1972) Stonework ja Agata Zubelin (s. 1978) Fireworks toteutuivat täysin tehoin. Lyömäsoittajat olivat etenkin jälkimmäisessa teoksessa sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti helisemässä, mutta suoriutuivat urakasta tapansa mukaan oivallisesti. Tampere Filharmonia osoitti huikeaa ja melkein käsittämätöntä kykyä ottaa haltuunsa uusimman musiikin teoksia ja soittaa ne osaamista ja energiaa uhkuen. Ruut Kiiski piti teokset hyppysissään vaivattoman oloisesti ja johti orkesteri tarkasti ja eläytyvästi.
* *

Pianisti Ilmo Ranta ja sellisti Eeva Rysä konsertoivat perjantaina Laikun musiikkisalissa. Kuva Markku Uusitalo
Sellisti Eeva Rysän ja pianisti Ilmo Rannan perjantaisessa päiväkonsertissa Laikun musiikkisalissa kuultiin kiinnostava ja uusimman musiikkimme laajaa kirjoa ilmentävä ohjelma. Konsertin poimuissa kulki ripoteltuna kaksikon Leevi Räsäseltä (s. 1997) tilaama Lukija, joka kuultiin kantaesityksenä. Lukija yhdistää musiikkia, äänitaidetta ja performanssin piirteitä. Soittajat lukevat, istuvat nenä kirjassa kiinni, selaavat, paiskovat ja pinoavat kirjoja. Musiikkia maustavat myös pianon sisältä poimitut äänet ja pingispallot. Aineksia on runsaasti, mutta Räsäsen ilmaisu säilyy teoksen mittaan maltillisena ja johdonmukaisena. Lyhykäisistä osista kuoriutuu esille myös taito kutoa melodioita ja harmonioita.
Biennalen kolmenkymmenen kantaesityksen joukkoon kuului myös Maija Hynnisen (s. 1977; lue haastattelu) Rebound. Rainer Maria Rilken tekstin ryydittämässä teoksessa sellisti soittaa kalastussiimaa, jota on kiinnitetty pianon kieliin. Kiinnostavan kokeilun tuottama ääni on tuore ja vieno, ja Rysä soitti siimaa yhtä sulavasti kuin selloa.

Sellisti Eeva Rysä vaihtoi sellon hetkeksi kalastussiimaan. Kuva: Markku Uusitalo
* *
Pekka Jalkasen (s. 1945) Glubnyi (2012) toi konserttiin muistumia venäläisistä runonlaulusävelmistä ja inkeriläissävelmistä. Sellosoolo tarjosi melankolisen kauniin suvantovaiheen energisessä konsertissa. Levollisesti soi myös Jyrki Linjaman (s. 1962) Prélude oublié (2024), jonka pienieleisesti muuntuvat harmoniset kudokset toteutuivat Ilmo Rannan tulkinnassa meditatiivisesti.
Maleena Linjaman (s. 1992) Haapa (Populus tremula) pursuaa paitsi kauneutta myös viittauksia moniin suomalaisiin sävellyksiin. Kantaaottava, mutta samalla häpeilemättömän romanttinen teos soljui luontevasti soittajien käsissä ja oli nautinnollista kuultavaa.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
* *
Tampere Filharmonia
Maria Puusaari, viulu
Malla Vivolin, huilu
Ruut Kiiski, kapellimestari
Sävellykset
Usko Meriläinen: Suvisoitto (1979)
Markku Klami: Viulukonsertto: Requiem (ke)
Matilda Seppälä: Hetki jolloin huomaamme toisemme, Tampere Filharmonian tilausteos (ke)
Sebastian Fagerlund: Stonework (2015)
Agata Zubel: Fireworks (2018); Adam Mickiewicz Instituten tilausteos
Leevi Räsänen: Lukija
I Keski (ke)
Maija Hynninen: Rebound
I bounce (2020)
II bind (2025) (ke)
Pekka Jalkanen: Glubnyi (2012)
Leevi Räsänen: Lukija
II Herpa (ke)
Jyrki Linjama: Prélude oublié (2024)
Leevi Räsänen: Lukija
III Houku
IV Senti (ke)
Maleena Linjama: Haapa (Populus tremula) (2024)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
TampereRaw’n juhlakonsertissa soi valoisa katsaus 25-vuotiaan yhtyeen juuriin, nykypäivään ja tulevaisuuteen
KONSERTTI | 40. Tampere Biennale käynnistyi keskiviikkoiltana TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertilla, jossa kuultiin kolme kantaesitystä.
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.




