Vihdin Katutaidepäivä houkutteli vain kourallisen yleisöä – suurissa kaupungeissa vastaava voisi olla hitti

Lala Salama. Kuvat: Pietari Raekallio

Vihdin Katutaidepäivä Vihdin Kultsalla 9.5.2026.

Ihmettelin joulukuussa 2024, edellisen kerran Vihdin Kultsalla vieraillessani, miten vaihtoehtopunkrockin helmi, Bad Sauna, löytää yleisöä tuntemattomalle tapahtumapaikalle Vihtiin, jonne käytännössä kaikkien on ajettava autolla. Muun muassa Teksti-TV 666 -yhtyeestä tuttu Tero Huotari keräsi ensihätään Kalliosta autollisen porukkaa kyseiselle ystäviensä keikalle, ja tuo porukka muodosti yleisöstä noin neljäsosan.

Noin puolitoista vuotta myöhemmin Vihdin Katutaidepäivän iltakeikoille kiinnitettiin Lala Salama, Aaro630, Kivesveto Go Go ja Sairas T, joiden kohdeyleisön voisi kuvitella kovin samaksi kuin Bad Saunalla. Olisiko tässä välissä jokin ehtinyt muuttua niin, että yleisö löytäisi paikalle?

Ohjelmakuvauksessa oli luvassa skeittiä, graffitia, musiikkia ja yhteisöllistä tunnelmaa tarkoin aikatauluin. Saavuin paikalle kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun Skate-kisan oli tarkoitus alkaa, mutta kohtasin tyhjän skeittialueen. Kolme kisaajaa oli jo ehtinyt kisata oman osuutensa, ja myöhemmin luvattu palkintojenjakokin oli ilmeisesti hoidettu pois alta.

Graffitibattle pidettiin ajallaan ennen illan klubikeikkoja. Siinä paikallinen joukkue kohtasi muun maailman joukkueen, ja voittaja selvitettiin yleisön käsiäänestyksellä. Suosikkini, muu maailma, jäi kakkoseksi. Pieni porukka sai jo aikaan hyppysellisen yhteisöllistä tunnelmaa.

Graffitibattlessa muun maailman joukkue (oikealla) kisasi paikallista joukkuetta vastaan.

Karismaa ja kylmiä väreitä

Viimeksi Bad Saunan rumpalina Vihdin Kultsalla soittanut Aliisa Keränen saattoi kokea pienen déjà-vun aloittaessaan tällä kertaa Lala Salaman peräsimessä keikkaa, sillä meitä oli paikalla yhteensä yhdeksän katsojaa. Helsingin Kuudennen linjan kokoisia paikkoja täyttävällä, kovassa nosteessa olevalla yhtyeellä on varmasti asennoitumista tilanteeseen. Harvalukuisesta yleisöstä yhtye ei maininnut sanallakaan vaan veti perusvarman rockkeikan, eikä Lala Salaman kohdalla perusvarma ole vähän. Livenä yhtye soi levyä järeämmin ja punkimmin, mitä Vihdin Kultsan toimiva äänentoisto vankisti entisestään.

Kappaleet poukkoilevat vaihtoehtorockin eri puolilla; Miten voin tietää mitä elämältä haluan, jos en edes tiedä mitä haluan aamupalaksi -helmen Pixies-sävyjen jälkeen huomasi yhtäkkiä päässeensä Summer Loven kitarasoundin siivittämänä Broder Danielin Cruel Town -maailmaan, jonne eksyminen on poikkeuksetta aina ihana yllätys. Kuva susta nostaa lopun ”vaikka haluan sut jo unohtaa” -huudollaan aina kylmät väreet iholle, niin myös Vihdissä. Uusi basisti Elli Holmström solahti kokoonpanoon saumattomasti, erityisesti karismaattisen Rosa Julesin rinnalle vokaaleihin, joihin myös rumpali Keränen osallistuu. Yleisö sai mitä halusi – yhtyeelle keikka tuskin on mieleenpainuvimmasta päästä.

Lala Salaman kitaristi-laulaja Rosa Jules ja rumpali Aliisa Keränen ovat saaneet bändiin hiljattain uuden basistin, Elli Holmströmin.

Tumman romanttiset kotibileet

Aaro630 näytti vetävän illan suurimman yleisön; permannolla oli parhaimmillaan noin viisitoista henkeä ja auditorion istuimilla vielä useita lisää! Alaikäisille hetki oli illan odotetuin, ja myöhemmät keikat vietettiin aikuisten kesken. Teknisesti Aaro630 yhtyeineen ei tarjoa mitään erottuvaa, mutta romanttisen tummat, etenkin nuoren mielenmaisemaan osuvat rockkappaleet iskevät elävänä entistä vastustamattomammin. Ennen ku lähet niin jää -hitti vapautti lopullisesti tunnelman, minkä jälkeen kehnommatkin kappaleet toimivat.

Esiintyjänä Aaro630 on hauska, huomion herättävä ja samalla vielä raakile. Jos et ole Liam Gallagher, olet yleensä kiinnostavampi heittäytyjänä kuin coolina – niin tässäkin tapauksessa. ”Meitä ei ole paljon, mutta nyt voidaan tanssia” -kannustus sai keikan kärkeen yleisön liikkeelle. Satapäinen yleisö on varmasti sekin kannustava, mutta on siinä oma unohtumaton, kotibilemäinen tunnelmansa, kun viidestätoista katsojasta jokainen osallistuu tanssien tai hyppien. ”Tää oli ihan vitun hieno – rehellisesti”, artisti huudahti loppuhetkillä. Uskon hänen todella tarkoittaneen sitä.

Aaro630 riehautti pienen yleisön.

Kivesveto kävi, vakuutti ja poistui

Joskus tuntuu kuin olisin vastuussa siitä, miten yhtye otetaan vastaan. Yleensä ajatus on harhainen, mutta kun Kivesveto Go Go on aloittamassa keikkaansa, lavan edellä ei seiso kukaan ja yksikin rohkea edelläkävijä on tärkeä. Muut joivat ilmeisesti K18-alueella katsomon yläpenkeillä oluensa hätäisesti, sillä avausbiisin lopulla permannolla on sentään jo vajaa kymmenpäinen yleisö.

Suomipunkin ytimeen laskettava pumppu elää nokkelista, iskevistä ja elämän nuhjuisemmasta puolesta kertovista yhdessä laulettavista kertosäkeistään. Nyt saimme nauttia harvinaisen teräväsoundisesta keikasta, jossa parista biisit tuntevasta katsojasta ei apua lauluun havaittavasti kuulunut. Olisipa esimerkiksi Bar Loosessa yhtä selkeä äänentoisto nautittavaksi niille hieman rauhallisemmille hetkille, kun koko klubi ei laula Äiti hei! -klassikkoa.

Yksi illan harvinaisuuksista oli se, että lähes jokainen neljän yhtyeen jäsenistä osallistui laulamiseen. Kivesveto Go Gollakin se tuo repäisyihin valtavasti voimaa. Rumpali Mikko Kärkkäinen otti suurimman vastuun välispiikeistä, kun muu yhtye oli tutun ilmeetön ja vähäsanainen, kuten tyyliinsä kuuluu. Kivarit kävivät, vakuuttivat ja poistuivat. Etenkin heille yleisö toisi hurmion.

Koko yhtye laulaa Kivesveto Go Gon tarttuvissa kertosäkeissä.

Lämmintä aggressiota

Sairas T:n kiinnitys ei ollut turvallisin valinta järjestäjältä. Rohkeat ja kritiikkiäkin herättäneet lyriikat eivät kuitenkaan myöhäisillassa hätkähdyttäneet ketään, kun – kuten Painajainenkin totesi – lapset olivat jo menneet nukkumaan. Suljetut ovet -kohukappalettakin taidettiin eturivistä toivoa, mutta Sairas T torppasi idean heti. Ei kuulemma sovi ”Vihdin hienostoalueelle”.

Kolmikon esiintyminen oli voimakasta, ja samalla keikka oli niin lämminhenkinen kuin näin aggressiivisella räpillä on mahdollista. Painajaisen päihteiden vastainen välispiikki sopi näin rosoisten ja väkivaltaisten aihepiirien väliin harvinaisen koskettavasti.

Painajainen osallisti vokaaleihin Sairas T:n keikalle varta vasten saapuneita faneja.

Viimeistään, kun Sairas T ja Painajainen laskeutuivat yleisön keskelle, käsillä oli illan toinen kotibilehetki. Eturivissä oli välispiikkien perusteella esiintyjän tuttuja, joista osa vei paikoin hieman vaivaannuttavastikin Painajaisen huomiota, mutta artistin ja vähälukuisen yleisön vuorovaikutus meni lopulta selvästi positiivisen puolelle. Tapahtuman päätösvedoksi jäänyt Valkoinen käärme ei jättänyt yhtäkään myöhäisillan joraajaa kylmäksi.

Täydellisessä maailmassa nämä omaa persoonallista polkuaan kulkevat yhtyeet olisivat saaneet Vihdin kirkonkylän kauniin ympäristön kuhisemaan punkkareita, rap-faneja, skeittaajia ja taiteilijoita, mutta Erja Lyytinen, Edu Kettunen ja muut hieman iäkkäämmälle kohderyhmälle soveltuvat artistit ovat tällä hetkellä varmempia buukkauksia Vihdin Kultsalle.

Tampereella, Turussa tai Helsingissä vastaava tapahtuma olisi luultavasti hitti. Nyt päällimmäisenä jäi mieleen artistien nöyrä ja harvoja paikalle tulijoita arvostava asenne.

Pietari Raekallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua