Janne Rahkilan Huuto-sarjan naisia. Kuva: Anne Välinoro

1

Kaksi täysin erilaista taiteelle pyhitettyä taloa, Tampereen taidemuseo ja Pispalan nykytaiteen keskus Hirvikadun Hirvitalossa avaavat toisistaan poikkeavan tavan olla taiteen luona kylässä.

Hirvitalo on ylläpitäjiensä näköinen, rosoinen ja koko ajan muuntuva. Oikeastaan se on käyttäjiensä muovaama yhteisötaideteos. Siellä voi haahuilla hetken monen kasvi- ja hökötyslajin pihassa, tutustua kohopenkkiin tai ällistellä pikasuihkua. Kun siirryt sisälle, saat galleriaa kahdessa kerroksessa.

Lauantaisin on tarjolla vegaanisen kansankeittiön keittolounas ja viikolla työpajoja lasitaiteesta perjantaijameihin. Hirvitalossa päättyivät juuri Rasmus Försterin Umaminurmikko-näyttely alakerrassa, maalaamisen, piirtämisen ja painetun kuvan välinen seikkailu ja yläkerrassa Janne Rahkilan Suoja-näyttely, akvarelleja maailman laidalta.

Rahkila on halunnut kuvata rikoksen tehneiden tunnistuskuvia Tuntematon-sarjassaan ja Huuto-sarjaan hän valokuvasi aktiivisia naisia huudon hetkellä. Seuraavaksi Hirvitalossa on esillä Noora Tirkkosen ja Timo Höyssän teoksia.

Hirvitalo on itsekin yhteisötaideteos. Galleriatiloja on kahdessa kerroksessa. Kuva: Anne Välinoro

2

Tampereen taidemuseossa jatkuu vielä 15.10.2023 asti Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2023 nimetyn Eetu Huhtalan näyttely, jossa voi tutustua Huhtalan luomaan alumiinista rakennettuun taloon, kylpyammeeseen, joka ei valuvasta hanasta huolimatta täyty vedellä, ja liukuportaiden kaiteiden väliin jumitteuneeseen ilmapalloon – edellyttäen tietysti, että kineettisten veistosten tekniikka ei petä.

Kylmän kova linnoitus Pillow Fort on suosikkini. Talo, jossa ei olekaan kodin lämpöä, kuvaa myös yhteytensä menettäneen perheen tunnelmia.

Tampereen taidemuseo on Hirvitaloon verrattuna näyttelytilojen establishmentia ja steriili, mutta samalla tuleekin pohtineeksi, minkälainen taide vaatii juuri tämänkaltaiset seinät ympärilleen.

Tampereen taidemuseossa on vielä viikonloppuun saakka Eetu Huhtalan Vuoden nuoren taiteilijan näyttely. Mukana on useita kineettisiä teoksia ja alumiininen talo Pillow Fort. Kuva: Anne Välinoro

3

Teatteri Siperialla ei ole varaa tehdä isosti, siksi tekee pienesti, mutta isoilla tunteilla ja taidolla loistaen.

Maria Peuran novellikokoelmaan perustuva Tunkeilijat-näytelmä nähdään Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa kahden teatterin yhteistuotantona.

Lavalla on vain kolme näyttelijää, Lari Halme, Tuukka Huttunen ja Yasmin Ahsanullah. He tempaisevat liki parikymmentä roolia reilun parin tunnin aikana, sukupuolta ja ikää suvereenisti muuntaen.

Ahsanullah muotoutuu pakolaisia opastavasta poliisista pakolaisäidiksi vastaanottokeskukseen, juopon suomalaisäidin pieneksi tyttäreksi, joka haluaa pitää tietysti huolta äidistään, sekä teinibilettäjäksi, jolle diskoa ja klähmiviä miehiä kovempi on vain pakkanen.

Tuukka Huttunen sinkoaa itsensä kauhut kokeneesta ja raajat menettäneestä maahanmuuttajatulkista hillittömiä paineita kokevaksi papiksi ja erilaisiksi pohjoisen miehuuden arkkityypeiksi.

Lari Halmeen rooli vastaanottokeskuksen johtajattarena on lumoava, aluksi äitelyydessään, sitten henkilökohtaisissa tunnustuksissaan.

Marika Vapaavuori on ohjannut novellien henkilöt törmäilemään ja kohtaamaan, välillä myös puhumaan paineensa monologeina. Kaikki ylittävät rajoja, siksi he ovat tunkeilijoita jollekin.

Mutta tulkinnan huumori ylittää aina teemojen traagisuuden.

Teatteri Siperian Tunkeilijat on näyttelijäntyön juhlaa. Kuva Kari Sunnari.

4

Norjalainen Jon Fosse sai tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon, vajaat miljoona euroa. Fosse (s. 1959) on dramaatikkona näyttämön minimalisti, jonka näytelmiä on silti käännetty jo 40 kielelle.

Fossesta kertova dokumentti Jon Fosse – Mitä ei voi pukea sanoiksi (2019) on nähtävissä Yle Areenassa. Dokumentti on taidokas johdatus Fossen ajatteluun. Hän ei etsi aiheita, vaan ne alkavat kiertää ja lähestyä häntä kuin kiehnäävä eläin.

Fossen synnyinkylä Norjan rannikolla Vestlandissa oli vahva vaikuttaja ihmisineen ja maisemineen tämän päätymiseen kirjailijanuralle. Lähetyspiirin kahvintuoksuiset mummot, niistä Fosse on myös runoillut.

Uskonnosta kirjailija sai kyllikseen teininä, mutta palasi katoliseksi käännyttyään vuonna 2012 pohtimaan Jumalan olemassaoloa.

Tapasin Fossen vuonna 2000 Bergenissä. Sain niukkasanaisen haastattelun näytelmäntekijältä, mutta mieleen jäi erityisesti Fossen peikkomainen persoona ja lämpö.

Dokumentti katsottavissa Yle Areenassa. Lue dokumentin arvio täältä.

5

Hallituksen leikkauspäätösten, nyt jo toisen ahdistavan ja epäinhimillisen sodan ja pimenevän syksyn keskellä voi näköala kaventua olemattomiin ja valitus ottaa vallan.

Rehtori ja erityisopettaja Marja Korhonen halvaantui aivorunkotukoksen ja hoitovirheen seurauksena liki parikymmentä vuotta sitten. Siitä seurasi locked-in-oireyhtymä, jossa ajattelu ja tunteet ovat entisellään, mutta puhe ja liikuntakyky on menetetty.

Marja kuitenkin kommunikoi kirjaintaulun ja avustajan avulla silmiään liikuttamalla kirjaimelta toiselle, sanoja ja lauseita muodostaen. Tietokoneen käytössä apuna on otsahiiri. Hän on kirjoittanut jo neljä kirjaa, pelaa shakkia tietokoneen avulla ja käy kuntosalilla.

Marjan elämänasenne on häkellyttävä. Hän on sanaton, mutta onnellinen kolmen lapsen äiti.

Ylen Perjantai-dokkari Sanattoman onnellinen näyttää Marjan elämää, jossa on paljon hymyä ja naurua.

Ida Paasosen ohjaama hieno vartti kertoo paitsi sympaattisesta ja elämänhaluisesta ihmisestä, se muistuttaa myös juuri tämän hetken tärkeydestä. Se saa myös ajattelemaan, miten toimintakyvystään huolimatta moni perusterve voi olla enemmän jumissa ajatuksissaan kuin Marja pyörätuolissaan.

Dokumentti katsottavissa Yle Areenassa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua