Kuva: Warner Bros. Pictures
TELEVISIO | Televisiopäiväkirjan kymmenes juttu! Mukana Paul Thomas Anderson, Riikka Purran empatia, Frances McDormandin viha, Johnny Weissmuller ja Greta Garbo.
”Tämä on sitä vanhaa kunnon elokuvakerrontaa, jota One Battle After Anotherissa kaipasin!”
Petri Hänninen, teksti
Televisiopäiväkirja on tullut jo kymmenenteen julkaisuunsa! Kun aloitin juttusarjan kirjoittamisen, tarkoituksenani oli kirjoittaa päiväkirjamaisesti jokaisesta katsomastani elokuvasta ja tv-sarjasta, poislukien ne, joista kirjoitan pitemmän arvostelun.
Hyvin pian Televisiopäiväkirjan muoto kuitenkin muuttui niin, että kirjoitan vain niistä elokuvista ja tv-sarjoista, joista haluan sanoa jotain. Muut jääköön mitäänsanomattomuuden romukoppaan. Alun perin oli myös tarkoitus, että juttusarja ilmestyisi vain kolme–neljä kertaa vuodessa, mutta katson paljon enemmän televisiota kuin luulinkaan.
Olen pitänyt kiinni siitä, että jokaisessa Televisiopäiväkirjan jutussa julkaistaan noin seitsemän–kahdeksan tähdittämätöntä arviota (tai mielipidettä, tai mitä nämä nyt ovatkaan). Pidemmät horinat koettelisivat lukijoiden hermoja.
Melkein alusta saakka mukana on ollut tietovisakysymys, ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Nyt kymmenennen jutun kunniaksi useampi kinkkinen tietovisakysymys.
Ja sitten asiaan!
* *
One Battle After Another (2025)
Ohjaus: Paul Thomas Anderson. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Sean Penn, Benicio Del Toro, Chase Infiniti, Teyana Taylor.
Ymmärrän hyvin miksi tämä elokuva sai vuoden 2025 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon: se on niin kiinni tässä ajassa että karmii. Elokuvan sisältämä rasismi saa raivoihin, ahdistaa ja jopa pelottaa. Vaikka typerille äärioikeistolaisille irvaillaan, se ei tarkoita etteikö moisia tyyppejä olisi oikeasti olemassa.
Elokuvassa kaksi salaseuraa käy aseellista taistelua oman aatteensa puolesta. Toiset vihaavat maahanmuuttajia, toiset auttavat heitä. Isän (Leonardo DiCaprio) ja tyttären (Chase Infiniti) pako on kestänyt vuosikymmeniä, mutta silti menneisyys kolkuttaa heidän ovelleen.
Sean Penn on sivurooli-Oscarinsa ansainnut. Sen verran taitavasti hän jälleen kerran muuntautuu joksikin aivan toiseksi. Pennin esittämä eversti Lockjaw on pökkelömäisen sotilaallinen, sekä epävarma ja hermostunut, niin kuin pienet miehet isojen aseiden takana tuppaavat olemaan. Benicio Del Toro tekee myös mainion sivuroolin, ja Kevin Tighe matkii hauskasti Donald Trumpin eleitä.
One Battle After Anotherin jännite pitää usein pitkiä aikoja, mutta kun se lässähtää, elokuva muuttuu aivan tuskalliseksi katsoa. Miksi tämän pitää kestää melkein kolme tuntia, kun sisältö ei selvästikään siihen riitä, ja miksi pitää toistella itsestäänselvyyksiä? Kyllä jää taas kaipaamaan vanhaa kunnon elokuvakerrontaa.
Lue Muru Vähänikkilän arvostelu elokuvasta täältä.
Katso: HBO Max
* *
Tietovisakysymys 1
Minä vuonna ensimmäinen Televisiopäiväkirja ilmestyi Kulttuuritoimituksessa?
- a) 2020
- b) 2022
- c) 2024
Oikeat vastaukset jutun lopussa.
* *
Licorice Pizza (2021)
Ohjaus: Paul Thomas Anderson. Pääosissa: Alana Haim, Cooper Hoffman, Sean Penn, Tom Waits.
Ja lisää Paul Thomas Andersonin elokuvia. Hänen elokuvissaan on aina piirteitä, jotka kurottavat kokeellisen ja indie-elokuvan suuntaan. Koskaan tarjolla ei ole täyttä peruskauraa.
Vuonna 2021 valmistunut nuorisoelokuva Licorice Pizza sijoittuu 1970-luvun alkuun. Öljykriisi, vesisängyt ja flipperihallit ovat elokuvassa keskeisellä näyttämöllä. Greg (Cooper Hoffman) on viisitoistavuotias jokapaikanhöylä, jonka bisneksiin kymmenen vuotta vanhempi Alana (Alana Haim) tempautuu mukaan. Röyhkeän itsevarma Greg on aina valmis tarttumaan uusiin tilaisuuksiin ja panee tuulemaan.
Elokuva alkaa pitkällä otolla kuvatulla kohtauksella, jossa nuoripari tapaa. Flirttiä ja torjuntaa sisältävä kohtaus on rehellinen kuvaus pariskunnan välisestä kemiasta. Suhde ei syty välittömään roihuun ikäeron vuoksi, mutta kaksikko kokee silti molemminpuolista mustasukkaisuutta. Kohtaus, jossa molemmat jurottavat puhelimessa on paljonpuhuva, vaikka sanaakaan ei sanota. Tämä on sitä vanhaa kunnon elokuvakerrontaa, jota One Battle After Anotherissa kaipasin!
Licorice Pizzassa on aivan tolkuton määrä näyttelijöitä. Cooper Hoffmanille elokuva toimi ponnahduslautana Hollywoodiin, niin kuin parille muullekin. Osa näyttelee jotakuta todellista henkilöä, osa hahmoista taas on muunnelmia todellisista henkilöistä.
Elokuvassa on nokkelia, yllättäviä tapahtumia, jotka tempaavat katsojan lyhyille sivuraiteille, kunnes mukavan alun jälkeen koko elokuva suistuu kiskoilta. Jack Holden (Sean Penn) yrittää moottoripyörätemppua tuttavansa Rex Blaun (Tom Waits) yllyttämänä. Sen jälkeen kampaaja-tuottaja Jon Peters (Bradley Cooper) riehuu kuin mikäkin egomaanikko, ja Alana lähtee kampanjoimaan pormestariehdokas Joel Wachsin (Benny Safdie) puolesta. Kohtauksilla ei ole enää mitään tekemistä pääjuonen kanssa.
Ymmärrän tapahtumat käsikirjoituskaavan kautta, mutta en katsojana. Aristoteleen kultainen sääntö on, että kohtaukset, joilla ei ole päätarinan kannalta merkitystä, pitää poistaa. Se on nyt unohtunut ja pahasti. Elokuvasta olisi ollut varaa leikata vähintääkin puoli tuntia, jos ei enemmänkin.
Katso: Amazon Prime Video
* *
Tietovisakysymys 2
Kuka heistä ei näyttele Licorice Pizza -elokuvassa?
- a) Leonardo DiCaprion isä
- b) Sofia Coppolan puoliso
- c) Steven Spielbergin tytär
* *
Vihatut naiset (2026)
Dokumenttisarja, 8 jaksoa. Ohjaus: Ninni Rokosa. Pääosissa: Rosa Meriläinen, Elisabeth Rehn, Riikka Purra, Katariina Souri, Emilia Kujala.
Vihatut naiset on naisten oikeuksien historiikki siitä, kuinka kankeasti toisen sukupuolen oikeudet ovat edenneet Suomessa. Koko asia tuntuu aivan käsittämättömältä. Kuinka valkoinen heteromies voi tuntea itsensä niin pieneksi ja heikoksi, että pelkää vastakkaiselle sukupuolelle annettujen oikeuksien murentavan yhteiskunnan, arvot, maan ja miehet itsensä?
Sarjassa haastatellaan naisten oikeuksien edistäjiä, kuten Elisabeth Rehniä ja Rosa Meriläistä. Sarjan jaksot kommentoivat tuttuja aiheita, kuten naispappeus, äänioikeus, naisten armeija, parisuhdeväkivalta ja topless-tarjoilijat.
Yhä löytyy ryhmiä, jotka vastustavat jyrkästi naisten nousua tiettyihin patriarkaalisiin virkoihin, vaikka tasa-arvon pitäisi olla nyky-yhteiskunnassa aivan itsestäänselvä asia. Osa asioista, kuten lääketieteellisiin naisten vaivoihin puuttuminen, junnaa paikoillaan, koska kukaan ei koe tarpeelliseksi tehdä niille mitään.
Dokumenttisarjassa vanhat filminpätkät kommentoivat taustalla aihetta ja puhujia. Levottomasta leikkauksesta syntyy jos nyt ei infoähky, niin ärsykeähky ainakin.
Sarjan ällistyttävimmästä annista vastaa ministeri Riikka Purra, joka kertoo olevansa vanhan liiton feministi, mitä ikinä se sitten hänen mielestään tarkoittaakaan. Valtionvarainministeri ei ole tainnut huomata, että hänen ministeriaikanaan tehdyt leikkaukset ovat osuneet nimenomaan naisvaltaisille aloille ja heikentäneet naisten työllisyyskehitystä. Määräaikaisten työsopimusten solmimista muuttava lakiesitys iskee suoraan nuoriin naisiin. Että se siitä feminismistä.
Purra myös kertoo olevansa erittäin empaattinen ihminen. Haastattelija olisi voinut kysyä, miksi Purra sitten heilutteli saksia yhteiskuvassa, koska se jos mikä kertoo empatiakyvyn puutteesta ja heikompien ahdingolle ilkkumisesta. Kysyä olisi voinut myös puoluetoverien rasististen lausuntojen puolustamisesta, joissa kanssaihmisten hätä on jätetty huomiotta ja keskitytty ainoastaan heidän ihonväriinsä.
Lue Suvi Balochin arvio tv-sarjasta täältä.
Katso: Yle Areena
* *
Tietovisakysymys 3
Koska Suomessa tuli voimaan laki naisten ja miesten tasa-arvosta?
- a) 1977
- b) 1987
- c) 1997
* *
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017)
Ohjaus: Martin McDonagh. Pääosissa: Frances McDormand, Woody Harrelson, Sam Rockwell, Peter Dinklage.
Ohjaaja Martin McDonagh on tunnettu sellaisista elokuvista kuin Kukkoilijat (2008) ja The Banshees of Inisherin (2022). McDonaghin äkkiväärät ja hyvin kirjoitetut elokuvat on usein huomioitu Oscareilla, joista kaksi tipahti elokuvalle Three Billboards Outside Ebbing, Missouri. Frances McDormand sai palkinnon pääosasta ja Sam Rockwell sivuosasta.
Juttu käynnistyy, kun Frances McDormandin esittämä Mildred vuokraa kolme vanhaa mainostaulua kaupungin ulkopuolelta. Mainostauluissa hän syyttää poliisipäällikkö Willoughbya (Woody Harrelson) viivyttelystä tyttärensä murhan selvittämisessä.
Mainostauluista nousee kohu. Osa kaupunkilaisista puolustaa Mildredia, osa asettuu vastahankaan. Mildrediä ajaa pohjaton viha, joka sokaisee hänet pakkomielteensä läheisilleen aiheuttamalta tuskalta. Willoughby yrittää olla järkevä ja sovitella asiat Mildredin kanssa, mutta Mildred ei anna periksi.
Käsikirjoitus on yllättävä. Tarina käännähtää usein odottamattomaan suuntaan, mutta pysyy silti loogisena. McDonaghin elokuvissa päähenkilö on harvoin hyvis tai samastuttava. Yleensä elokuvissa päähenkilö on järjen ääni, mutta tässä se on sivuhenkilö, poliisipäällikkö. McDonaghin elokuvissa on myös tyypillistä, että henkilöitä tipahtaa pois kesken kaiken, mikä panee muiden henkilöiden väliset suhteet uusiksi.
Sam Rockwellin esittämä puupäinen ja impulsiivinen poliisi Jason Dixon on todella hyvin kirjoitettu. Hän on kuin Twin Peaksin apulaisseriffi Andy Brennan, mutta käänteisenä. Andy on herkkä ja hyväsydäminen, kun taas Dixon on rasistinen ja väkivaltainen. Joskus tuntuu, että näyttelijä-Oscareita annetaan pelkästään hyvin kirjoitetun henkilöhahmon ansiosta, vaikka eivät Frances McDormand ja Sam Rockwell huonosti roolejansa vedä.
Katso: Yle Areena (25.5.2026 asti)
* *
Tietovisakysymys 4
Mistä elokuvasta Frances McDormand ei saanut Oscaria?
- a) Mississippi palaa
- b) Fargo
- c) Nomadland
* *
Tarzan, viidakon valtias (1932)
Ohjaus: W.S. Van Dyke. Pääosissa: Johnny Weissmuller, Maureen O’Sullivan.
Ensimmäinen Tarzan-elokuva tehtiin jo mykkäelokuvakaudella vuonna 1918, mutta todellinen Tarzan-elokuvien buumi alkoi, kun viisi olympiakultaa voittanut uimari Johnny Weissmuller puki lannevaatteen ylleen. Weissmuller oli suuri urheilusankari ja tähti, mutta ei näyttelijä. Niinpä Tarzanin yhden sanan lauseet sopivat hänen suuhunsa täydellisesti.
Tarzan, viidakon valtias on varsin vetävä elokuva. Tarzanin legenda kasvaa elokuvan alussa, ja kerronta rullaa vaivatta. Nuorena en pitänyt tästä Tarzan-elokuvasta, koska siinä eläimet ovat luonnottoman suurikokoisia, mutta myöhemmin olen alkanut pitää elokuvasta juuri siksi. Vedenalainen taistelu kumista jättiläiskrokotiilia vastaan on mieleenpainuva.
En pysynyt edes laskuissa, kuinka monta kertaa elokuvan aikana kantaja suistuu kirkuen alas jyrkänteeltä. Tarzankin putoaa häkkiin suljettuna alas rinnettä, ja päästää samalla kuuluisan jodlaavan kutsuhuutonsa. Vaikka häkki poukkoilee alas louhikossa, Tarzanin ääni ei edes värähdä.
Hyökkäävien alkuasukkaiden nuolet tärähtävät melkein aina keskelle otsaa, jopa silloin kun ampuja on uhrin selkäpuolella. Seksiäkin harrastetaan, mutta se ei ole mikään suttuinen risukkopökkiminen, vaan asia on esitetty kauniin sensuellisti.
Elokuva on lainattavissa dvd:nä kirjastoista.
* *
Tietovisakysymys 5
Kuinka monta Tarzan-elokuvaa on tehty?
- a) 12
- b) 21
- c) 56
* *
Kadonnut kuningas (2022)
Ohjaus: Stephen Frears. Pääosissa: Sally Hawkins, Steve Coogan, Harry Lloyd, Mark Addy.
Joku saattaa muistaa uutisoinnin, kun Philippa Langley ja Leicesterin yliopiston tiimi löysivät kuningas Rikhard III:n haudan vuonna 2012. Rikhard III menehtyi Bosworthin taistelussa vuonna 1485, mikä oli Ruusujen sodan viimeinen merkittävä taistelu. Sen jälkeen Henrik VII:stä tuli Englannin kuningas.
Kadonnut kuningas on draamakomedia Philippa Langleysta ja hänen taistelustaan Rikhardin kadonneiden jäännösten löytämiseksi. Ensin kukaan ei usko Philippaa, ja kun menestystä lopulta tulee, kaikki yrittävät varastaa häneltä kunnian. Näin ainakin elokuvassa.
Käänteitä riittää, mutta ne jäävät ponnettomiksi. Vastoinkäymiset ja voitot olisivat vaatineet enemmän kehittelyä, jotta tarinasta olisi tullut kyllin tunnerikas ja vaikuttava. Komedialliset osuudetkin ovat hyvin kuivakkaa brittihuumoria. Elokuva on kuitenkin mielenkiintoinen kuriositeetti, koska se kuvaa lähihistorian merkittävää hautalöytöä.
Lue Kaarina Lehtisalon arvio elokuvasta täältä.
Katso: Yle Areena (18.5.2026 asti) tai Cineast
* *
Tietovisakysymys 6
Minkä nimisen suvun kaksi haaraa otti yhteen Ruusujen sodassa?
- a) Plantagenet
- b) Tuhatkauno
- c) Rusta
* *
Mata Hari (1931)
Ohjaus: George Fitzmaurice. Pääosissa: Greta Garbo, Ramon Novarro, Lionel Barrymore.
Mata Hari tunnetaan parhaiten seurapiirikaunottarena ja eksoottisena tanssijana, joka teloitettiin vakoilijana vuonna 1917. Hän oli myös vaimo, kahden lapsen äiti, parisuhdeväkivallan uhri, prostituoitu, ja ryhtyessään vakoilijaksi liki nelikymppinen ja rahaton.
Mata Hari -elokuva esittää hänen vaiherikkaasta elämästään vain kapean viipaleen, joka sekin on vahvasti värittynyt ja dramatisoitu. Pääosassa on aikansa seksisymboli Greta Garbo.
Nyt on pakko tunnustaa, että en ymmärtänyt elokuvasta juuri mitään. Jos juonta edes on, se on melkoista sekasotkua. Viestejä vaihdellaan salaa ja dokumentteja kuvataan, mutta kuka, miksi ja kenen hyväksi? Ei totuuskaan aivan yksinkertainen ole, sillä Mata Hari vakoili tiettävästi Saksan, Ranskan ja Venäjän hyväksi. Koko vakoilutouhu on myöhemmin kyseenalaistettu, ja osa tutkijoista pitää Mata Harin viholliselle antamia tietoja täysin merkityksettöminä.
Elokuvan puvustamossa sentään on oltu hereillä (tai sitten siellä on osattu unelmoida tarpeeksi). Garbon asut ovat pökerryttävän komeita jopa mustavalkofilmillä.
Elokuva on lainattavissa dvd:nä kirjastoista.
* *
Tietovisakysymys 7
Missä maassa Mata Hari syntyi?
- a) Alankomaissa
- b) Jaavalla
- c) Turkissa

Mata Hari esiintyy Pariisissa vuonna 1905. Kuvaaja tuntematon. Kuva: Wiki Commons
* *
Tietovisan oikeat vastaukset
1. c) 2024. Ensimmäinen Televisiopäiväkirja julkaistiin 1.10.2024.
2. b) Sofia Coppolan puoliso ei esiinny Licorice Pizza -elokuvassa.
3. b) 1987. Tasa-arvolaki astui voimaan 1.1.1987.
4. a) Mississippi palaa -elokuvasta Frances McDormand oli ainoastaan Oscar-ehdokkaana.
5. c) 56. Tarzanista on tehty niin huikea määrä animaatioelokuvia, televisiosarjoja, uudelleenfilmatisointeja ja epävirallisia elokuvia, että tarkkaa määrää on vaikea sanoa. Visan tieto perustuu Harto Hännisen Kinosaurus: Elokuvafriikin vuosisata -kirjassa esittämään listaan.
6. a) Plantagenet. Ruusujen sodassa taistelu Englannin kruunusta käytiin Lancasterin ja Yorkin sukuhaarojen välillä.
7. a) Alankomaissa. Mata Hari kehitti itselleen eksoottisen taustatarinan, mutta hän oli todellisuudessa syntynyt Hollannissa.
Lue juttusarjan edelliset osat täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Pirullinen peli, Pilvikallion vauhtikisat, Myrskyn jälkeen, Hacks, The Killer…
TELEVISIO | Suuren autourheilukilpailun tuntua! Miksi suomalaisissa tv-sarjoissa kiroillaan niin tolkuttomasti? Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?
Televisiopäiväkirja: Terapiaa ja tunnetta, Conclave, The Substance, Frankenstein, Predator, Spermageddon…
TELEVISIO | Miten paavi valitaan? Onko moderni kauhuelokuvahirviö klassikkohirviötä parempi? Millainen olisi seksistä kertova Pixar-animaatio? Entä ken ananasmökissä asua saa?
Televisiopäiväkirja: The Crown, The Pitt, Nostalgia, Peacemaker, Asteroid City, Untamed, Verta asfaltilla…
TELEVISIO | Onko The Pitt Emmynsä ansainnut? Ärsyttääkö kuninkaalliset? Naurattaako Peacemakerin toinen kausi? Huonoin Marvel-elokuva ikinä?
Televisiopäiväkirja: Susipalatsi, The Studio, Kiltin tytön murhaopas, The Righteous Gemstones, Andor…
TELEVISIO | Mark Rylancen huikeat otteet Thomas Cromwellina jatkuvat, Seth Rogen kompuroi studiopomona, rivosuiset saarnaajat naurattavat, eikä Star Warsiakaan ole unohdettu.




