Kuvat: Vox Populi / Kick Rock
LEVYT | Helsinkiläinen Plastic Tones ruuttaa puoli tuntia voimapoppia suoraan tajuntaan.
”Tyylikäs ja onnistunut kierrätys saa aina hymyn huulille ja useimmiten tästä rohkeudesta myös palkitaan.”
Vuonna 2014 perustettu helsinkiläinen Plastic Tones palaa julkaisukantaan kolmannella albumillaan Can You Keep A Secret (Vox Populi / Kick Rock, 2026). Edelliset levyt Wash Me With Love (2017) ja Power Pop Testament (2023) esittelivät eteenpäin puskevan viisikon, jonka ilmaisussa perinne- ja tyylitietoinen punk ja äkäinen uuden aallon särmikkyys paiskasivat kättä.
Can You Keep A Secret? jatkaa tutuilla tinkimättömillä ja suoraselkäisillä linjoilla. Plastic Tonesin keulahahmona vaikuttaa valovoimainen Tytti Roto (mm. Rosettes, Modem, Tamara Luonto), jonka luovuutta pulppuava ja fysiikan lakeja taivuttava levytystahti on jo itsessään viiden tähden arvoista. Hän myös tekee mahdottomasta mahdotonta, sillä jokainen hänen yhtyeistään kuulostaa vain ja ainoastaan omalta itsenäiseltä projektiltaan.
Mistä se kertoo? No, siitä kuuluisasta näkemyksestä ja vahvasta visiosta. Ja ennen kaikkea kyvystä sulautua kameleonttimaisesti aina osaksi ympäristöä.
* *
Häpeilemättömänä lälläripopin ystävänä diggailen keinuvista ja makuhermoille flirttailevista melodioista. Huomaan levyä kuunnellessa tanssivani Dirty Workin tahtiin, joka istuisi elokuvan kuin elokuvan kohtaukseen, jossa on tarve leikata aikaa iloisella montaasilla. Haikeutta, rakkautta, toiveikkuutta ja hiukan takapotkua. Mitäpä muuta elämässä tarvitakaan?
Levyn soundimaailma on tuhti, paksu ja säröinen. Virveli mäsähtää reiulla botnella ja meno on kautta linjan tanakkaa. Tämä paksuus sitoo levyn kappaleet saumattomasti yhteen ja sointi on yhtenäinen, mutta huomaan korvieni loppua kohti jo hivenen puutuvan jytkytykseen.
Joidenkin kappaleiden kohdalla, kuten kevyemmin rullailevan Dynamon, helkkyvät akustiset kitarat olisivat olleet kiinnostava ratkaisu ja tuoneet samalla hyppysellisen happea säröisten kitaroiden maailmaan. Levy on kestoltaan 31 minuuttia, joten yhtenevä ja suoraviivainen tuotanto on toisaalta myös perusteltu ratkaisu.
* *
Albumin parasta antia ovat itse kappaleet ja niistä paljastuvat kerrokset. Herkullisesti Fleetwood Macin Dreamsia lainaileva Waste Another Day on mainio osoitus vaikutteista ja hatunnostoista, joita ilman popmusiikki olisi karmivan tylsää. Tyylikäs ja onnistunut kierrätys saa aina hymyn huulille ja useimmiten tästä rohkeudesta myös palkitaan. Sen ansiosta kokonaisuuteen syntyy omintakeisuutta ja lämpöä. Mitähän kaikkia levyjä Plastic Tonesin jäsenten hyllyistä löytyy? Rumoursin lisäksi?
Plastic Tones juhlistaa albumia esiintymällä huhtikuun ajan Etelä-Koreassa, Japanissa ja Australiassa. Jäädään jännityksellä odottamaan kuinka moni pystyy pitämään salaisuuden.
Jani Tuovinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.