Kuvat: SF Studios
ELOKUVA | Amerikkalaisohjaaja Brandt Andersenin ensi-iltaelokuvassa eletään Syyrian edellisen presidentin Bashar al-Assadin aikaa.
”Lapset saavat alun uuteen elämään kauhun kautta.”
ARVOSTELU

I Was a Stranger
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Brandt Andersen
- Ensi-ilta: 17.4.2026
Ohjaaja Brandt Andersen on toiminut aikaisemmin elokuvien tuottajana. Hän on myös kirjailija ja aktivisti, joka on työskennellyt maailman kolkissa, joissa pakolaiset ovat etsineet parempaa paikkaa elää. Matkalla pakolaiset ovat usein kohdanneet väkivaltaa ja huijareita.
Andersenin käsikirjoittama ja ohjaama I Was a Stranger on aiheeltaan, yhä edelleen, harvinainen ja sen esittämät näkökulmat ovat järkyttäviä. Verrokkina mieleen tulee lähinnä Agnieszka Hollandin Green Border (2023; lue Antti Selkokarin arvio).
Brandt Andersen kertoo elokuvan perustuvan noin 14 miljoonan pakolaisen kokemuksiin. Lyhytelokuva Refugee (2020) kertoi ensimmäisenä tarinan lähtökohdat, samoilla näyttelijöillä.
Eletään Syyrian edellisen presidentin Bashar al-Assadin aikaa. Kapinalliset olivat hänen vihollisiaan ja armeija lahtasi toisinajattelijoita terroristeina. Tuo aika näytti, että uskonnon lisäksi kysymys oli yhteiskunnasta, jossa kansan vaatimukset olivat rikos presidenttiä kohtaan.
* *
Syyriassa kaupungit on pommitettu raunioiksi. Aleppossa lääkäri Amira Homsi (Yasmine Al Massri) elää tyttärensä Rashan (Massa Daoud) kanssa raunioiden keskellä. Lähistöllä on suku, jossa isä, äiti ja sisarukset viettävät Amiran syntymäpäivää. Pommitukset tappavat osan juhlijoista. Amiran työpaikalla sama ongelma haittaa arkipäivää.
Amira on lääkärinä sairaalassa, jossa hoidetaan kaikki potilaat. Joskus hoidettavaksi tulevat yhtä aikaa sotilas ja hänen ampumansa nuorukainen. Lääkäreiden ja hoitajien diplomatia on opittu käytännössä. Amira uskaltaa olla tiukka ja hoitaa molempia.
Ongelmia aiheuttavat sotapäälliköt, jotka epäilevät jopa omia sotilaitaan. Hengenlähtö on lähellä koko ajan.
Juhlien jälkeisen tuhon jälkeen Amira saa tarpeekseen ja pyytää veljeään hankkimaan hänelle ja tyttärelleen kuljetuksen pois maasta. Pelottava matka suoritetaan pikkuauton takakontissa.
Pakomatkaa suunnittelee myös pakolaisleirillä asuvan Fathin (Ziad Bakri) perhe, johon kuuluu isä, äiti ja kolme lasta. Rahalla saa ostettua paikan kumiveneestä, jonka on tarkoitus viedä liki 30 ihmistä Turkin Izmiriin. Matkan järjestää suuresta summasta Marwan (Omar Sy), joka elää vallatussa talossa pienen sairaan poikansa kanssa ja haaveilee pääsystä Amerikkaan.

* *
Kumivene ajautuu Kreikan saarelle, jossa vastassa ovat armeijan rannikkopelastajat, joista suurin osa välittää pakolaisista. Stavros (Constantine Markoulakis) on pelastanut pakolaisia jo kymmenen vuotta. Kollegan laskiessa työtapahtumia Stavros saa kuulla, että hän on ollut osallisena yli 11 000 pakolaisen pelastamisessa. Stavros on melkein menettänyt yöunensa ammattinsa seurauksena. Osalle saaren asukkaista pakolaiset ovat vain rasite.
Pakomatkalle lähtee myös sotilas Mustafah (Yahya Mahani), joka löytää isänsä nimen korkea-arvoisen sotilaan tappolistasta ja lähtee tapaamaan isää, joka on toisinajattelija eikä aio karata kuolemaa. Sotilaana ollut Mustafa ostaa hänkin paikan kumiveneestä pelastaakseen henkensä.

* *
Näyttelijät ovat loistavia, eläviä kuin dokumentissa. Jokaisen elämä on rankkaa, osin samoista ja osin erilaisista syistä. Loppukohtaus kertoo meille mitä pakolaisen elämä parhaimmillaan on, kun lääkäristä on tullut sairaalan siivoja.
Lapset saavat alun uuteen elämään kauhun kautta. Perheenjäseniä menetetään pakomatkan aikana, osa kuolee ja osa vammautuu, mutta ainakin ihmiset saavat mahdollisuuden. Arki Syyriassa ja matka uuteen elämään on kuvattu raadollisesti ja aidon oloisesti.
Syyrian nykypäivä ei ole ihan yhtä synkkä kuin elokuvan kuvaama aika. Uusi hallinto on ottanut satojatuhansia pakolaisia takasin kotimaahansa.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




