Kuva: Piikkikasvi
LEVYT | Oululaisyhtyeen energinen tapa rullata säröisiä pohdiskelujaan pitää lipun korkealla, vaikka kaikki menisikin päin helvettiä.
”Soitossa ui metallisesti räsähtävä, mutta funkisti svengaava särmä.”
Radiopuhelimien uudelta, yksinkertaisesti Radiopuhelimet-nimiseksi (If Society, 2023) ristityltä levyltä, löytyy kappale nimeltään ”Ikä on numero”. Eikä ikä tosiaankaan paina Oulun räyhähenkiä. Pirullinen saarnamies J.A.Mäki miehistöineen on jälleen loihtinut levyllisin päällekäyvää rock-puksutusta, jossa soi mausteina niin noise, proge kuin neofunk. Pohjalla on päällekäyvää rockia, jota pusketaan ulos punkasenteella. Soitossa ui metallisesti räsähtävä, mutta funkisti svengaava särmä. Peruskaavan ulkopuolellekin mennään.
Viiltävällä saksofonilla, tymäkällä riffillä ja hallitun konkkaavalla askeleella liikkeelle rysähtävä Kylmää hikeä on menevä mallikappale siitä kuljetuimmasta Puhelin-väylästä, joka ei vuosikymmenien jälkeenkään ole menettänyt viehätystään tai iskukykyään. Terve viriiliys leimaa energistä paahtoa.
Jumalan nimeen pistelee pari askelta rauhallisemmin, muttei hellitä ohjaustangosta. Kappaleen päätös ”Auta armias, ota minut mukaan” ei tiivistä mitään ”Voi hyvä luoja ota minut jo pois täältä” -tyyppistä lopunajan ahdistusta. Oululaisyhtyeen energinen tapa rullata säröisiä pohdiskelujaan pitää lipun korkealla, vaikka kaikki menisikin päin helvettiä.
Säröriffiä sorvataan tymäkästi myös nimeään myöten jyräävällä Muserruksella, mutta hiukan staattisemmin junnaten. Mäen laulu saa enemmän tilaa pujotella jurnutuksen päällä, ja saadaanhan soiton leimallisia äkkikäännöksiäkin lopulta mukaan pakettiin. Parhaimmillaan ylivoimaista ärjylaukkaa!
Maiseman hienosti sykkivä junnaus ja vaaniskeleva ilme pohtii mukavan hypnoottisesti. Syvän unen saksofonipurskauksilla koristeltu maisema laukkaa kipakammin.
Aatteiden hautajaiset töksäyttelee kulmikkaasti, pyörteilee hypnoottisesti ja leijailee pirullisesti syöksyillen, mutta ilman kiireen tunnetta. Se on taitolaji, jota moni ei hallitse.
Alussa mainittu ”Ikä on numero” alkaa ”vielä kerran uudestaan” kolkuttelemaan ja kilkuttelemaan kuin Cleaning Women, mutta ihan perinteisemmillä rokkivälineillä itse rakennettujen siivous- ja kodinhoitovälinesoittimien sijaan. ”En aja ansaa” -mantra aloittaa biisin ikään kuin uudestaan kesken kokonaisuuden. Funk-munakkuus on erinomaisella tasolla. Radiopuhelimet onnistuu vaivattoman oloisesti paketoimaan samaan biisiin useamman kappaleen ainekset ilman, että osaset vaikuttaisivat irrallisilta.
Kirkonmäellä on tiiviisti paketoitu annos hurmahenkistä saarnaa, paholaisen parranpärinää, keinuvan liukasta paahtoa ja murisevaa säröä. Mahdetaanko olla jo helvetissä asti vai vasta syvässä syöksyssä kohti kuilua? Kipakka Kirjeitä vatkaa tummankarheassa juoksussaan suoraviivaisen tehokkaasti ja kääntyilee välillä sulavasti uusiin suuntiin.
Vuoden 2005 Tommi-näytelmästä peräisin oleva haikea tango Mielenilmaus ei sytytä ja jää hiukan irralliseksi takavuosien nostoksi kokonaisuudessa. Sinänsä akustisemmin askeltava kappale on ihan ok, mutta se jää lähinnä kuriositeetiksi. Päätösraita Omistettu pyyhkii vielä pölyt energisesti paahtavalla piruilullaan, muttei – harvinaista kyllä – yllä aivan albumikokonaisuuden herkullisimpien hetkien tasalle. Kapakkipianon täydentämä kimalteleva loppukaahaus on toki hyvä kliimaksi hyvälle kokonaispaketille.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.