Televisiopäiväkirja: Vakooja-spesiaali!

Petri Hänninen, teksti

Neljäs sopimus (1987)

Ohjaus: John Mackenzie. Pääosissa: Michael Caine, Pierce Brosnan, Joanna Cassidy, Ian Richardson.

Luin kakarana Frederick Forsythin samannimisen romaanin, ja alkua lukuu nottamatta pidin sitä luokattoman tylsänä. Mutta elokuva ei sitä ole. Koko ajan on armoton ajojahti päällä ja vauhtia piisaa, brittiläisen hillitysti tietysti.

Elokuvassa venäläinen agentti aikoo räjäyttää ydinpommin amerikkalaisessa lentotukikohdassa Englannissa ja kääntää näin kansan mielipiteen ydinaseita ja amerikkalaisia vastaan. John Preston (Michael Caine) päättää pysäyttää agentin hinnalla millä hyvänsä, siitäkin huolimatta että esimies hyllyttää hänet holtittomana tunarina.

Vanhoissa vakoojaelokuvissa Suomi sai esittää Neuvostoliittoa. Suomessa on kuvattu kohtauksia ainakin elokuviin Gorkin puisto (1983) sekä Miljardin dollarin aivot (1967). Myös Neljäs sopimus on kuvattu osittain Suomessa. Nykyisin Nato-Suomi kelpaa esittämään jopa Minnesotaa.

Sivurooleissa vilahtaa monta tuttua brittinäyttelijää, eivätkä he istu millään ulkonäkönsä puolesta venäläisiksi. Pierce Brosnanin mieltää venäläiseksi kaikkein vähiten. Konnaroolien mestari Ian Richardson saa luvan esittää petturia. Naiset ovat täysin statisteja, ja nekin pari jotka tarinassa esiintyvät, ovat seksihulluja. Agentti Vatasen (Joanna Cassidy) peitenimi on lainattu rallikuskilta.

Jäi mietityttämään, että jos räjäyttää ydinpommin Jenkkien tukikohdan vieressä, niin kuka uskoo sen räjähtäneen tukikohdan vieressä? Vai ajatellaanko, että joku työntekijöistä toi ydinpommin ruokatunnilla kotiinsa?

Katso: Viaplay

* *

Tietovisa

Mikä näistä on Frederick Forsythin romaani?

• a) Medusan verkko
• b) Mies kylmästä
• c) Odessan miehet

Oikea vastaus jutun lopussa.

* *

Black Bag (2025)

Ohjaus: Steven Soderbergh. Pääosissa: Michael Fassbender, Cate Blanchett, Tom Burke, Marisa Abela, Pierce Brosnan.

No mutta tässäpä tyylikäs ja elegantti agenttiseikkailu ilman turhaa paukuttelua ja elämöintiä!

George Woodhouse (Michael Fassbender) saa käsiinsä viiden epäillyn listan, joista yksi on tiedustelupalveluun soluttautunut petturi. Listalla on myös Woodhousen oma vaimo Kathryn (Cate Blanchett).

Päähenkilön etunimi viittaa John le Carrén vakoilujännäreissä esiintyvään George Smileyyn, joka sai romaanissa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja samanlaisen tehtävän etsiä myyrä tiedustelupalvelun sisältä. Woodhouse voi hyvinkin olla väännös englantilaisen huumorikirjailija P. G. Wodehousen nimestä.

Michael Fassbender on tehnyt paljon vääriä rooleja, mutta Woodhousen eleettömässä ja vähäpuheisessa roolissa mies on parhaimmillaan. Elokuvan tyylikkyys tulee Fassbenderin ja Blanchettin huolitelluista asukokonaisuuksista sekä David Holmesin jännitystä korostavasta musiikista.

Olen viime aikoina katsonut vähän liikaakin Pierce Brosnanin tähdittämiä 1980- ja 1990-lukujen elokuvia, ja suorastaan järkytyin kun yhtäkkiä hän tuli eteen vanhana ja harmaantuneena. Herran etäinen hurmaavuus on yhä tallella.

Lue Antti Selkokarin arvio elokuvasta täältä.

Katso: Amazon Prime

* *

Mies joka tiesi liikaa (1956)

Ohjaus: Alfred Hitchcock. Pääosissa: James Stewart, Doris Day, Brenda de Banzie, Bernard Miles, Daniel Gélin.

Alfred Hitchcock tunnetaan parhaiten kauhu- ja rikoselokuvistaan, mutta iso osa hänen tuotannostaan oli vakoojaelokuvia. En silti osaa sanoa onko Mies joka tiesi liikaa varsinaisesti vakoilujännäri, vaikka siinä vakoilijoiden ja vierasmaalaisten vehkeilijöiden maailmassa liikutaankin.

Onhan tässä aivan mahtavaa kuvaa. Esimerkiksi kohtaus, jossa Benjamin McKenna (James Stewart) tavoittaa konnaksi luulemansa miehen ja puhuttaa tätä eläintäyttämössä. Täytetyn tiikerin ärjäisevä pää miehen rinnalla luo hänelle hyökkäävän olemuksen, kun taas toisin päin nähtynä etualalla oleva tiikeri uhkaa kita auki McKennaa. Sitten homma äityy humoristiseksi käsirysyksi, missä eläintentäyttäjät yrittävät suojella töitään tappelijoilta.

Lopussa kamera vaeltaa suurlähetystön portaikkoon, ja katsojalle näytetään etukäteen mitä reittiä McKennan pitäisi kulkea löytääkseen poikansa. Musiikilla ja äänettömyydellä kerrotaan paljon, ja lopun konserttikohtaus on iätön klassikko.

Elokuva kertoo pariskunnasta, joka tapaa bussissa mukavan miehen. Muun jutustelun ohessa mies on kovin kiinnostunut pariskunnan viimeaikaisista tekemisistä. Sittemmin kyseinen heppu saa puukosta keskellä kirkasta päivää, ja paljastaa McKennalle, että Lontoossa on suunnitteilla korkean tason salamurha. Pariskunnan poika kidnapataan, ja he saavat uhkaavia puhelinsoittoja, joissa heitä käsketään olla hiiskumatta salamurha-hankkeesta viranomaisille.

Tarinan alku on tahmea. Se sisältää paljon puhetta ja vähän sanottavaa, mutta sekaan on ripoteltu vihjeitä, joten tarkkana pitää olla. Vähän kaikkien Hitchcockin elokuvien vikana on, että tulevien tapahtumien pohjustus on tehty turhan laveasti.

Hitchcock filmasi Mies joka tiesi liikaa -elokuvan kahdesti. Hän sanoi että ensimmäinen, vuoden 1934 versio oli amatöörin tekemä, ja 1956 versio ammattilaisen tekemä.

Ammattilainen tai ei, on vaikea uskoa, että murhayrityksessä haavoittunut pääministeri osallistuisi sen jälkeen juhliin, ja esiintyisi siellä hyväntuulisena ja huolettomana. Paremminkin voisi kuvitella, että hän olisi syvästi järkyttynyt ja pelkäisi uutta murhayritystä. Mutta kuva ja kuvilla kertominen, se on Hitchcockin vahvuus.

Katso: Telia Play tai SF Anytime

* *

Notorious – kohtalon avain (1946)

Ohjaus: Alfred Hitchcock. Pääosissa: Ingrid Bergman, Cary Grant, Claude Rains, Louis Calhern.

Hitchcockin elokuvista tämä on edelleen yksi suosikeistani. Amerikkalainen agentti (Cary Grant) taivuttelee nuoren naisen (Ingrid Bergman) houkutuslinnuksi Brasiliaan pesiytyneiden natsien nappaamiseksi. Poikkeuksena moniin muihin Hitchcockin elokuviin, Notoriusin juonessa ei ole aukkoja.

Romanttinen sivujuoni on niin nerokkaasti neulottu pääjuonen lomaan, että tästä voisi useampikin elokuvantekijä ottaa oppia. Viinikellari-kohtaus on erittäin toimiva, ja myrkkykahvikupposten seuraaminen on kerta kaikkiaan oivaltavaa. Vastaavia elokuvia ei tee kukaan vielä tänä päivänäkään.

Katukuvat 1940-luvun Rio de Janeirosta ovat mielenkiintoisia, ja harvoin tuon ajan elokuvissa päähenkilönä on nuori ja alkoholisoitunut ”huono” nainen. Hitchcock itse vilahtaa kuvissa harvinaisen myöhään, vasta loppupuolella, kun yleensä herra näkyy jo alkupuolen kuvissa.

Katso: Amazon Prime Video

* *

Hurmaava petturi (2016)

Ohjaus: Susanna White. Pääosissa: Ewan McGregor, Naomie Harris, Stellan Skarsgård, Damian Lewis.

Hurmaava petturi eli alkuperäiseltä nimeltään Our Kind of Traitor on sitten ehtaa John le Carréa. Elokuva perustuu hänen samannimiseen romaaniinsa.

Venäjän mafian kirjanpitäjä (Stellan Skarsgård) tietää päiviensä tulevan pian päätökseen, ja tahtoo brittiagenttien ottavan hänen perheensä suojiinsa. Parisuhdettaan paranteleva pariskunta (Ewan McGregor ja Naomie Harris) ajautuu tapahtumien keskipisteeseen, kun salaisen palvelun agentti Hector (Damian Lewis) vaatii heidän osallistuvan viestinpitoon kirjanpitäjän kanssa.

Luulin lukeneeni tämän kirjana, mutta ainakaan juoni ei sytytä minkäänlaisia lamppuja. Jotenkin elokuva onnistuu jäämään ponnettomaksi, eikä tarinaan imeydy mukaan.

Skandinaavit ovat perinteisesti saaneet luvan esittää elokuvissa venäläisiä ja vääntää englantia luonnottomalla, slaavilais-tyylisellä elokuvakorostuksella. Sivuosassa nähdään Saskia Reeves, joka esittää sihteeri Catherine Standishia tv-sarjassa Slow Horses.

Katso: MTV Katsomo+

* *

Slow Horses (2025)

Viides kausi, 6 jaksoa. Luoja: Mick Herron. Pääosissa: Gary Oldman, Aimee-Ffion Edwards, Jack Lowden, Saskia Reeves, Christopher Chung, Tom Brooke, Jonathan Pryce.

Mick Herronin Slough House -romaanisarja on tämän hetken ahmituinta agenttikirjallisuutta. Herronin romaaneissa viehättää erityisesti realistisuus, millä ei tarkoiteta tarinan uskottavuutta, vaan asioiden arkisuutta. Ei agenttivimpaimia eikä naamioita.

Myös romaaneista sovitettu tv-sarja Slow Horses on varsin suosittu. Tv-sarjassa realistisuutta alleviivataan myös sillä, että siihen on kaivettu Lontoon kaikkein rumimmat lähiöt ja rakennukset.

Slough Housen agenttiryhmä on tällä kertaa terroristien jäljillä. Ryhmän tietokone-ekspertti Roddyn epäillään olevan murhaajien kohde, ja he pääsevät niin sanotun imperiumin romahduksen kaavaa noudattavan terroristiryhmittymän jäljille.

Aiemmin keskushenkilönä toiminut River Cartwright (Jack Lowden) on sivummalla, kun taas Coe (Tom Brooke) ja Shirley (Aimee-Ffion Edwards) saavat vähän enemmän tilaa. Aiemmista kausista poiketen tällä kaudella kukaan ryhmän jäsenistä ei kuole, vaikka yksi jäsenistä menetetäänkin.

Kertomus on aiempaa eheämpi kokonaisuus sillä tavoin, että kaikilla henkilöillä on jopa tärkeältä vaikuttavaa tekemistä. Aiemmilla kausilla kun on ollut paljon pelkkää näennäistouhuilua. Muutoin juoni tuntuu entistäkin hatarammalta.

Jackson Lambin menneisyyttä raotetaan jälleen rahtunen. Vaikka hän on kyyninen piereskelijä, häntä silti yhä arvostetaan piireissä, jotka tunsivat hänet agenttiuran hyvinä vuosina.

Ryhmän sanotaan olevan toheloita taliaivoja, ja heidät on kirjoitettu vaivaannuttavan tyhmiksi. Katsojakin olisi parempi agentti kuin yksikään heistä. Panee miettimään millä rahkeilla he ovat edes MI5:een päässeet, ja eikö heitä ole koulutettu lainkaan?

Lue edellisten kausien arvostelu täältä.

Katso: Apple tv

* *

Tietovisakysymyksen oikea vastaus

• c) Odessan miehet

Medusan verkko on Robert Ludlumin romaani ja Mies kylmästä on John le Carrén romaani.

* *

Lue juttusarjan edelliset osat täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua