Saimaa-ilmiö 45 vuotta – Komediateatterilla keinuttiin nostalgian aalloilla suomirockin tähtien seurassa

Saimaa-ilmiön ystäviä Komediateatterin kesäteatterissa. Kuva: Sari Harsu

Sari Harsu, teksti

Saimaa-ilmiö on ensimmäinen suomalainen rock-dokumentti ja Kaurismäen veljesten ensimmäinen pitkä elokuva. Se kertoo Eppu Normaalin, Hassisen Koneen ja Juice Leskinen Slamin Tuuliajolla-kiertueesta kesällä 1981, jolloin kiertue vieraili Saimaan rantakaupungeissa. Elokuva koostuu haastatteluista, keikoista, SS Heinävesi -höyrylaivan miljööstä ja Saimaan maisemista.

Elokuva alkaa Juice Leskisen lausumalla Lauri Viidan Onni-runositaatilla, ja päättyy muusikkojoukkion Maamme-laulun yhteisesitykseen. Näiden kohtausten väliin mahtuu paljon.

Musiikilla on elokuvassa merkittävä rooli, mutta myös puhetta kuullaan: yhtyeiden jäsenet laukovat niin vitsejä kuin viisauksiakin.

Saimaa-ilmiön ovat ohjanneet Aki ja Mika Kaurismäki, ja Mika Kaurismäki toimi myös elokuvan tuottajana. Musiikin äänitti Mika Sundqvist ja miksasi Pantse Syrjä.

”Taatusti kohtuutonta”, Juha Torvinen (kesk.) kommentoi risteilijöiden alkoholinkäyttöä. Vierellä Pantse Syrjä (vas.) ja Mika Kaurismäki. Kuva: Sari Harsu

* *

Saunasta Saimaalle

Mika Kaurismäki kertoo Juicen kutsuneen hänet hotelli Intercontinentalin saunaan, missä esitteli Tuuliajolla-risteilyideaansa. Mukaan lähtisi hänen oman yhtyeensä lisäksi Eppu Normaali ja vasta ensilevynsä julkaissut Hassisen Kone.

– Tehdään kirja, tehdään levy. Voisi tehdä leffankin, Kaurismäki muistelee Juicen visioineen.

Tämä kaikki myös toteutui. Juhlavuoden kunniaksi Juho Juntusen Tuuliajolla-teos on julkaistu nyt uudelleen.

Juha Torvinen mainitsee Leskisen olleen sisävesientusiasti, joka saattoi pitää tuntien luentoja valuma-alueista, järvistä ja lammista. Siksi risteilykin luonnollisesti tehtäisiin sisävesillä.

Idea oli myös nuoren ohjaajan mielestä hyvä, mutta sen rahoitus puuttui vielä.

”Hetkinen, mä soitan Jörn Donnerille”, Mika Kaurismäki sanoi.

Sanoista tekoihin ja lankapuhelimen numerokiekkoa vääntämään:

– Tarvittaisiin rahaa.

Donner oli myötämielinen hankkeelle ja tiedusteli, milloin rahat tarvittaisiin.

– Kahden viikon päästä.

Hankkeessa ei siis jääty aikailemaan. Rahat saatiin tilille ja homma tulille – tai muusikot vesille.

”Me oltiin ujoja maalaispoikia”, Ismo Alanko (oik.) kuvasi Hassisen koneen jäseniä. Vieressä Jussi Kinnunen. Kuva: Sari Harsu

* *

Muukin virtasi kuin vesi

Kun Tuomas Marjamäki yrittää kysellä, mitä rundilla todella tapahtui, SS Heinävesi -höyrylaivalla mukana olleet muusikot osaavat kertoa varsin vähän.

– Me yritettiin miettiä, mutta kukaan ei tunnu muistavan, Ismo Alanko sanoo.

Muistikuvat ovat hataria paitsi siksi, että reissusta on 45 vuotta, myös kiertueella nautitun runsaan alkoholimäärän vuoksi.

Kankkusiakin podettiin, joskin Juha Torvinen mainitsee ”kovan krapulan” tarkoittaneen tuolloin nuorena miehenä vain, että ”naurettiin tyhmille jutuille, ja vähän pukkasi hikeä”.

Tyhmille jutuille, kuten loputtomille spitaalisvitseille, elokuvassa toden totta nauretaan usein ja hersyvästi.

– Maailma oli tuolloin kovasti toisennäköinen kuin se on nykyään, harmaantunut Torvinen sanoo.

– Kaikilla oli tumma tukka, kaikki poltti tupakkaa ja joi viinaa. Enää ei polta juuri kukaan. Mä olin 21, tuleva vaimoni oli 7-vuotias.

Mutta vaikka alkoholinkäyttö olikin kohtuutonta, soittohommat hoidettiin asiallisesti.
– Se ei vaikuttanut esityksiin, Ismo Alanko sanoo.

Juice Leskisellä oli ikää ja kokemusta jo jonkin verran enemmän kuin muiden yhtyeiden jäsenillä, jotka todellakin olivat hyvin nuoria. Jussi Kinnunen oli vasta 18-vuotias.

– En ollut omassa alkoholismissani vielä oppinut ottamaan krapularyyppyä, hän sanoo.

Kinnusen kunto menikin kiertueen aikana huonoksi, ja hän joutui poistumaan vahvuudesta kesken reissun. Häntä hyppäsi tuuraamaan kahden keikan ajaksi Pantse.

– Hyvin klaarasit, Kinnunen kehuu ja mainitsee puolitosissaan Syrjän suorituksen olleen melkein harmittavan hyvä.

Bassonsoittotekniikka miehillä kuitenkin oli erilainen.

– Sä vedit plekulla, Kinnunen sanoo Syrjälle.

* *

Isähahmo ja oppipojat

Juice oli kiertueidean isä, mutta muutenkin jonkinlainen isähahmo nuoremmille muusikoille.

– Hänen oppejaan seurattiin niin hyvässä kuin pahassa, Ismo Alanko sanoo.

Kokemus oli kaikille risteilijöille hyvä, ja se poiki myös myöhempien aikojen yhteistyökuvioita, jotka ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Silti kiertueen merkitys ei vielä sen aikana täysin kirkastunut nuorukaisille.

– Vasta myöhemmin tajusi, kunka huikea juttu se oli, Juha Torvinen sanoo.

Elokuva kuvattiin filmille, joten touhu oli huomattavasti haastavampaa kuin nykyinen kuvaaminen: piti muun muassa laskea tarkkaan montako biisiä filmille mahtuu niin, ettei filmiä myöskään jäisi liikaa yli eli menisi hukkaan.

Elokuvan lopussa Maamme-laulun päätyttyä näkyy, miten myös filmi loppuu. Ajoitus onnistui!

Vaikka elokuvassa vitsaillaan paljon, on siinä vakavampiakin puheosuuksia. Yhdessä sellaisessa Pantse Syrjä miettii, että bänditouhujen takia heti alkuunsa kesken jääneitä teoreettisen filosofian opintoja ehtii jatkaa sitten joskus myöhemmin.

Niille opinnoille voisi olla aikaa nyt.

Pantse Syrjä, Juha Torvinen, Mika Kaurismäki, Jussi Kinnunen ja Ismo Alanko. Kuva: Sari Harsu

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua