Pompejilainen uhri. Kuva: Ville Räty / Kuutti Rocks Oy

Elina Talvio, teksti

Maaliskuussa Kotkan Merikeskus Vellamossa avattu Pako Pompejista -näyttely on ollut suosittu. Näyttelyn ovat tuottaneet italialaiset yhdessä Suomen kansallismuseon kanssa, ja se toteutetaan Suomen merimuseon ja Kymenlaakson museon yhteistyönä.

Vellamon tiedottaja Marja Puukka kertoo, että näin suuret näyttelyt ovat yleensä pitkään esillä, mutta tämä vain puoli vuotta. Puukka arvioi, että lyhyt aikaikkuna on saanut ihmisiin vauhtia. Jos näyttelyn aikoo nähdä, ei voi liikaa aikailla. Kesän yleisölle avoimissa opastusryhmissä on ollut enimmillään 90 Pompejista kiinnostunutta kävijää.

– Olen ollut töissä täällä koko Vellamon olemassaolon ajan, viisitoista vuotta, enkä muista koskaan nähneeni tällaista määrää ihmisiä opastuksissa.

Puukalla kulkee kylmät väreet, kun hän ajattelee katselevansa samaa maalausta, jota joku pompejilainen ihasteli 2 000 vuotta sitten. Itselleni tulee sama tunne, kun näen näyttelyssä leivän. Se on jäänyt uuniin korventumaan, kun syöjät ovat lähteneet kiireellä pois talosta tai menehtyneet niille sijoilleen.

Roomalainen horeia-laiva. Kuva: Ville Räty / Kuutti Rocks Oy

Ensimmäinen sali käsittelee tapahtuma-alueen merellistä puolta. Napoli sijaitsee lähellä Välimeren keskipistettä, joten se oli hyvä paikka Rooman suurimmalle laivastotukikohdalle, Misenumille. Lahden toisella laidalla kohosi Vesuvius ympäröivine kaupunkeineen. Niinpä sieltä nähtiin, mitä lahden vastarannalla tapahtuu. Asukkaita yritettiin evakuoida laivoilla, mutta laajan tuhkapilven takia rantautuminen oli mahdotonta.

Näyttelysaliin astuttaessa huomio kiinnittyy kahteen rintakuvaan, joista oikeanpuoleinen on luonnontieteilijä ja amiraali Plinius vanhempi. Avunpyynnön saatuaan Plinius vanhempi lähetti kaksitoista laivaa kohti tuhoaluetta. Amiraalin sisarenpoika Plinius nuorempi on se mies, jonka ansiosta tiedämme mitä Pompejissa tapahtui.

Pompejilaisia kuoli niin paljon muun muassa siksi, etteivät asukkaat yksinkertaisesti tienneet asuvansa tulivuoren lähellä ja mitä sen purkautuminen voisi tarkoittaa. Edellisestä purkauksesta oli kulunut yli 800 vuotta; Vesuviuksen vaarallisuus ei ollut tiedossa, ja tulivuori purkautui räjähtämällä.

Herculaneumin rannalta löydettyjä luurankoja. Kuva: Ville Räty / Kuutti Rocks Oy

Voisiko sama tapahtua uudelleen? Periaatteessa kyllä. Toki nyt tiedämme, että Napolinlahden rannalla on yksi maailman supertulivuorista, Campi Flegrei, ja se on viime vuosina osoittanut viitteitä siitä, että se saattaa jossain vaiheessa purkautua. Emme siis yllättyisi aivan yhtä pahasti kuin Pompejin asukkaat, mutta suurta tuhoa purkautuminen silti aiheuttaisi.

Näyttelyteksti kertoo, että Napolin ympäristön tulivuorilla on taipumuksena purkautua räjähtäen ja että vuonna 2021 havaittiin supertulivuoren läheisyydessä 129 maanjäristystä, joista suurin osa oli pieniä.

Pompejia on kaivettu esiin 1500-luvulta alkaen, ja edelleen kolmasosa alueesta on tuhkakerrosten alla. Yksi mainitsemisen arvoinen Pompejin-kävijä oli Akseli Gallen-Kallela, joka kävi opiskelemassa freskoja.

Merenkulkusalissa kannattaa kiinnittää huomiota nerokkaaseen irtoavaan kokkalisäkkeeseen, jonka avulla roomalaiset upottivat vihollisaluksia. Kauppalaivoissa taas perä ja keula olivat ”väärinpäin” siksi, että tylppä keula oli helppo ajaa laituriin kiinni, se helpotti lastaamista.

Roomalaisen olohuoneen pöytä leipineen ja mukeineen. Kuva: Tero Talvio

Toisessa salissa esitellään varakkaan väen elämää. Ylellisissä taloissa oli juokseva vesi, sillä akveduktista johdettiin Pompejiin oma haara, ja siitä johdettiin vesi vielä varakkaiden taloihin sekä tietysti kaupungin kaivoihin, suihkulähteisiin ja kylpylöihin. Pompeji oli kohtalaisen varakas kaupunki, jossa oli roomalaisten ylimysten huviloita. Köyhät asuivat vuokrakasarmeissa, joissa ei ollut vettä eikä ruoanlaittomahdollisuuksia, ja he ostivat ateriansa katukeittiöistä.

Patsaista Satyyri ja Pan -aiheinen on kiinnostava. Pan on metsien ja paimenten suojelija, joka on pohjana paniikki-sanalle. Jos joku häiritsi Pania, Pan päästi kammottavan huudon, jolloin häiritsijä panikoitui.

Satyyri ja Pan. Kuva: Ville Räty / Kuutti Rocks Oy

Esillä olevat korut ovat löytyneet uhrien läheltä. Marja Puukan mukaan se kertoo ihmisten tajunneen, että heidän pitää jättää kotinsa nopeasti ja ottaa mukaansa vain helposti mukana kulkevia arvoesineitä.

Näyttelyn viimeisessä huoneessa kaikelle edellä nähdylle koittaa tuho. Seinällä on hetki hetkeltä -selostus, heijastettu tulivuorenpurkaus lennättää ”tuhkaa” näyttelykävijän päälle.

Kuva: Tero Talvio

Räjähtävän tulivuoren juurella näkyy kaksi maassa makaavaa kipsihahmoa, joista toinen yrittää suojata päätään ilmassa lentäviltä kuumilta lohkareilta. Toinen pitää kättä suunsa edessä, sillä savuista ilmaa on vaikea hengittää.

Vähän matkan päässä, huoneen toisessa kulmassa, luurangot näyttävät miten kävi naapurikaupungin asukkaille. Herculaneum ei peittynyt heti tuhkaan vaan asukkaat jäivät 500-asteisen ilmavirtauksen, pyroklastisen virtauksen, uhriksi. Se vyöryi 150 kilometrin tuntivauhtia alas rinnettä, ja tappoi välittömästi. Asukkaista jäi jäljelle vain luut. Sen jälkeen Herculaneum peittyi tuhkaan.

Pako Pompejista -näyttely on esillä Kymenlaakson museon Merikeskus Vellamossa Kotkassa 1.10.2023 asti. Kesäkaudella (13.8. saakka) ti–su klo 12 on yleisölle opastus, joka sisältyy pääsylipun hintaan.

* *

Esillä myös

Kuva: Tero Talvio

Muita näkemisen arvoisia näyttelyitä Kymenlaakson museossa:

• Kohtalona Ruotsinsalmi kertoo Ruotsinsalmen meritaisteluista ja nykyisen Kotkan edustalla lepäävistä hylyistä.
• Tahdon-näyttely (kuva yllä) esittelee hääpukumuotia eri vuosikymmeniltä.
• Merimuseon pysyvä näyttely kertoo merenkulun historiasta Suomessa.
• Kymenlaakson museon näyttely kertoo puun merkityksestä Kymenlaaksolle.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua