Varkauden ällistyttävän monipuolisessa Konsti-museossa piilee akuutti Ilovaara

Seinämaalaus näyttää millaisessa rakennuksessa museokeskus sijaitsee.

Matti Kuusela, teksti ja kuvat

Savon sydämeen, Suur-Saimaan rannalle Varkauteen on kaikessa hiljaisuudessa noussut Suomen kenties kiinnostavin museokeskus.

Nimeä Konsti totteleva monipuolinen museo on pystytetty vanhaan Varkauteen, herrojen ja työläisten asuntoalueen puoliväliin entiseen Tehtaan kouluun.

Vuonna 1924 rakennetussa jättimäisessä tiilikoulussa oli parhaimmillaan yli tuhat oppilasta. Se kunnostettiin vaivalla ja huolella, ja museokeskus avattiin yleisölle huhtikuussa 2024. Koulu sai uuden elämän satavuotislahjaksi.

Koulun kunniaksi aloitamme museokierroksen lasten osastolta, joka on saanut nimen Lasten tehdas.

Lasten tehdas leikittelee nerokkaasti kielloilla ja varoituksilla.

Riemu ja äly sallittu

Suhtaudun yleensä penseällä varauksella kaikkeen lapsille mukamas rakennettuun eli kutistettuun, mutta nyt yllätyn iloisesti – Varkauden näyttely ei lässytä, lepertele tai selitä vaan kunnioittaa lasten älyä ja mielikuvitusta ja menee pelotta itse asiaan, siis tehtaaseen.

Eniten viehättää kielloilla leikittely. Suomessahan kaikki hauska pyritään kieltämään kahdelta ikäryhmältä, vanhuksilta ja lapsilta.

Lasten tehtaassa rassaaminen, roikkuminen, säntäily, sähellys, hihku, hyppiminen, riemu ja riehuminen ovat virallisesti eh-dot-to-man sal-lit-tu-a.

Ja totisesti, Lasten tehtaassa piilee akuutti Ilovaara.

Näyttelyssä esitellään kaikkea mahdollista ja mahdotonta teollisuuden syntyyn liittyvää, myös Lasten osastolla. Yhdessä Lasten tehtaan kiehtovassa kopissa on useita nappuloita ja painikkeita, joita painamalla saa kuvaruutuun paitsi ehdottoman asiallista myös asiatonta tietoa.

Mielikuvitus on siis sallittu.

Melkein pakko tästä on painaa.

Älä ainakaan paina tästä

Yhdessä painikkeessa on kuitenkin huomiota herättävä varoituskolmio, jossa lukee: ”Älä paina tästä!” Ja kopin toisessa nurkassa on vielä hirvittävämpi varoitus. Siinä lukee painavan pahaenteisesti ja ehdottoman houkuttelevasti: ”Älä ainakaan paina tästä.”

Huh. Katselen ympärilleni, kukaan ei ole näkemässä, mieli tekisi hirveästi painaa, mutta en kuitenkaan tohdi. Vaikka olen todistetusti aikuinen.

Lasten tehtaassa näytetään myös, millainen oli aikoinaan tehtaan konttori. Sen tylsän näköiseen kirjahyllyyn on lisätty muutama kirja. Niiden nimet ovat Urho Kepponen: Karmeat kolttoseni, Johdatus Vekaruuteen, Parhaimmat pieruvitsit ja Musti Kultanen muistelee…

Konttoriin on lisätty muutama kirja.

Sanomalehtipaperin tragedia

Aikuisille tarkoitettu pysyvä näyttely Teollisuuden tekijät kertoo ilmiömäisen monipuolisesti paperitehtaan ympärille syntyneen tehdasyhdyskunnan kasvusta ja kuihtumisesta 1700-luvun lopulta nykypäivään. Yhden osaston on saanut useita rakennuksia Varkauteen suunnitellut Alvar Aalto.

Melkein nolottaa, kun muistelen Nokian kaupunginkirjaston vitriineihin aseteltua näyttelynpoikasta.

Olisi meilläkin vähän enemmän kerrottavaa tehtaistamme, aikuisen oikeasti.

Näyttelyn kierrettyään ymmärtää kirkkaasti, että suomalaisen teollisuuden suurin virhe oli uskoa sanomalehtipaperin jatkuvaan menekkiin. Ja ymmärtää myös sen melko hämmentävän seikan, että A. Ahlströmin kaltaiset patruunat pitivät paljon Suomen nykyhallitusta paremmin huolta ihmisten hyvinvoinnista, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja sivistyksestä.

Tykö Sallisen Jytkyt on päätynyt Varkauteen pysyvästi.

Tyko Sallisen Jytkyt yllättää

Museosta löytyy myös yllättävä aarreaitta, Rakelin salonki. Se on saanut nimensä Rakel Kansasesta, mesenaatista, taiteen rakastajasta. Salongissa on pysyvästi esillä muun muassa Helene Schjerbeckin Madonna – ja Tykö Sallisen Jytkyt!

Ei voi olla totta! Miten ihmeessä suomalaisen ekspressionismin helmi on seinällä jossain Jumalan selän takana Varkaudessa? Kysyn asiaa sähköpostitse museointendentti Helmi Mähöseltä ja hän vastaa välittömästi.

”Jytkyt kuului Rakel Kansanen-Toivolan testamenttilahjoitukseen Varkauden kaupungille (ent. kauppala) 24.11.1947. Varkauden taidemuseo on avattu vuonna 1956.

 

Rakel Kansanen oli kulttuuripersoona, joka tunsi mm. Alvar Aallon ja Joel Lehtosen. Salliseen Rakel on luultavasti tutustunut Hyvinkäällä, sillä hänen ystävänsä Anton Lindforss asui Tyko Sallisen naapurina Jalmari Ruokokoskelta ostamassaan Humala-talossa. Sallisen taiteilijakodin nimi oli Krapula. Voi myös olla, että maalaus on ostettu Sallisen taidetta myyneen Gösta Stenmanin kautta, sillä Kansasen kokoelmassa on muitakin hänen kauttaan hankittuja töitä.

 

Maalauksesta tunnetaan kolme versiota, jotka ovat Ateneumissa, Riihimäen taidemuseossa (Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma) ja Varkauden museokeskus Konstissa (Rakel Kansasen kokoelma). Konstissa oleva maalaus on hieman pienempi kuin Ateneumin. Konstin Jytkyt on 97 cm korkea ja 124 cm leveä, Ateneumin 114,5 cm korkea, 138 cm leveä.

 

Ateneumin ja Konstin maalaukset ovat vuodelta 1918, Riihimäen maalauksen ajoitus on 1917–1923. Myös esim. Tyko Sallisen Piruntanssi-maalauksessa (1919) on samoja piirteitä Jytkyt-maalausten kanssa.

 

Salliselle vaikuttaa olleen tyypillistä käsitellä samaa aihetta useaan otteeseen, mutta on mielenkiintoista, että hän on päätynyt tekemään näistä kolmesta maalauksesta niin samankaltaisia. Ei ole tiedossa, onko taiteilija tehnyt versiot harjoitelmina valmiimpaa taideteosta varten vai toisintoina myyntiin onnistuttuaan teoksessa mielestään hyvin.”

Kiitos, Helmi Mähönen! Olet totisesti Helmi.

Konstin vaihtuva näyttely kertoo varkautelaisesta Magyar-yhtyeestä.

Entä hajumuistot?

Jatketaan Konstin ihmettelemistä. Sen ovat suunnitelleet varkautelaiset itse – ehdotuksia teki viisi erillistä raatia. Mukana oli niin lapsiperheitä, eläkeläisiä, opiskelijoita kuin työelämässä mukana olevia. Ehkä sen ansiosta Kontista kasvoi niin elävä ja omaperäinen – ihmisiltä kyseltiin muun muassa hajumuistoja.

Hm. Voisikohan hajua taltioida? Eihän mikään herätä muistoja yhtä herkästi kuin haju, tuoksu – Kotkan Sunilassa lapsuuttani viettäneenä tiedän sen vallan hyvin… Entä voisiko Nokian kumitehtaan ”paistopäivän” hajun ottaa talteen ja säilyttää jälkipolville?

Kysyn asiaa tekoälyltä. Se vastaa tylysti – ei onnistu. Hajua voidaan kerätä ja analysoida hyvin tarkasti, mutta digitaalinen tallennus on edelleen tutkimuksen kohteena. Suurin haaste on, että tuoksut voivat sisältää jopa tuhansia erilaisia yhdisteitä eikä ihmisen hajuaisti toimi yhtä suoraviivaisesti kuin näkö tai kuulo.

Varkautelaisen Taru Mäntysen veistämä Jukka Itkosta esittävä rintakuva paljastettiin Magyar-näyttelyn avajaisissa.

Magyar ja Jukka Itkonen

No hyvä. Konstin vaihtuva näyttely kertoo varkautelaisen Magyar-yhtyeen historiaa ja antaa myös kuuloaistille hommia.

Varkaudessa 1960-luvun lopussa perustettu Magyar otti nimensä suositulta halvalta unkarilaiselta valkoviiniltä ja jätti suomalaisen populaarimusiikin historiaan lähtemättömän jäljen. Se oli paljolti Jukka Itkosen ansiosta.

Kirjallisuuden ja musiikin monitoimimies teki kaikki Magyarin sanoitukset ja onkin ehdottomasti oikein, että näyttelyn avajaisissa paljastettiin Jukka Itkosen pronssinen rintakuva. Sen on tehnyt varkautelainen kuvanveistäjä Taru Mäntynen.

Itkonen ei itse nähnyt valmista työtä, hän kuoli vuonna 2021 Helsingissä 70-vuotiaana.

Itkosen runoja, lauluja ja lastenkirjoja voisi muistella enemmänkin – niiden riimit ovat Suomen, ehkä jopa Savon parhaita, silloinkin kun suru säestää niitä. Vuonna 2015 ilmestynyt kokoelma Viisi vuodenaikaa on omistettu kuolleelle vaimolle, Ingalle.

Yksi runo kulkee hetken näin:

”Vesikannu kädessäni, jalassani villasukat

menen olohuoneeseen

kastelemaan kukat,

 

jotka vaimo hellävaroin

sinne istutteli

vuosikaudet sitten

kun hän elämäänsä eli.

 

Nyt ei vaimo enää ole

vierelläni täällä

vaan hän seuraa touhujani

Otavaisen olkapäällä.”

Uskomatonta! Eivät vain riimit vaan rytmi, lämpö, ymmärrys, arjen häikäisevä syvyys ja kauneus, rakkaus.

* *

Jos sittenkin painan nappia?

Ennen kuin poistun Konstista palaan vielä Lasten tehtaaseen, riisun kengät kuten kyltti käskee, menen ihmekoppiin, katson ettei kukaan varmasti näe – ja painan nappulaa, jossa lukee: ”Älä ainakaan paina tästä!”

Mitä tapahtuu? En kerro, menkää Varkauteen ja kokeilkaa itse.

Jos uskallatte.

Lisätietoa Varkauden museokeskus Konstin näyttelyistä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua