Entä jos työhaluinen vammainen ei pääse töihin eikä työkyvytön eläkkeelle – Onko sittenkin työelämä vammainen?

Tanja pyrkii eläkkeelle. Kuva: Susanna Lyly

Päivi Vasara, teksti

Vammaisten kokemukset työelämästä jäävät usein syrjään ja niitä ei kuunnella.

Katri Dahlström kuvasi ihmisiä, jotka eivät vammansa vuoksi pääse töihin, vaikka kovasti haluaisivat.

Susanna Lyly antaa puolestaan kuvissaan äänen niille, jotka eivät selviä vammansa vuoksi työelämässä, mutta joiden pitää taistella pääsystä eläkkeelle.

Valokuvanäyttely Vammainen työelämä avautuu torstaina (5.11.2026) Työväenmuseo Werstaan yhteisögalleria Komuutissa ja on esillä 5.12. asti. Näyttelyn avoimet avajaiset järjestetään tänään keskiviikkona (4.11.) kello 16–18. Näyttelyyn liittyvä paneelikeskustelu puolestaan on lauantaina 21.11. kello 14–15.30. Molempiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Työväenmuseolla ei ole pääsymaksua.

Näyttely toteutetaan saavutettavuuden ja esteettömyyden periaatteita noudattaen.

Miia pystyisi olemaan töissä muutaman päivän viikossa, jos se mahdollistettaisiin. Kuva: Susanna Lyly

* *

Myös tutkimus

Katri Dahlströmin Pois jätetyt ja Susanna Lylyn Liian hyvässä kunnossa tuovat näkyväksi työelämän ristiriitoja, syrjintää ja byrokratian vaikutuksia ihmisten elämään.

Näyttelyyn osallistuu myös Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Satu Andersson taustoittamalla näyttelyn teemoja tutkimuksellaan vammaisten henkilöiden osallisuudesta työelämään.

Näyttelykävijöillä on myös mahdollisuus osallistua verkossa kyselyyn, jolla kerätään aiheesta aineistoa Anderssonin väitöskirjatutkimukseen. Sen tavoitteena on selvittää, miten taide voi vaikuttaa yhdenvertaisuutta koskeviin asenteisiin työelämässä.

Marian taistelu eläkkeelle pääsystä kesti kuusi vuotta. Kuva: Susanna Lyly

* *

Toinen osa

Katri Dahlström sai idean vammaisten kuvaamisesta, kun hän valmisteli Pois potkitut – valokuvanäyttelyä, joka oli esillä entisessä Anttilassa Tampereen Puutarhakadulla heinäkuussa 2025. Pois potkitut käsitteli irtisanomisia. Kuvatut ihmiset saivat kertoa omin sanoin, miltä potkut tuntuivat.

– Vammainen työelämä on toinen osa. Esimerkiksi sokeat ja kehitysvammaiset eivät pääse töihin, vaikka heillä olisi kova halu. Mahdollisesti tähän työelämätrilogiaan tulee vielä kolmas osa, Katri kertoo.

Katri on sairastunut reumaan ja se pitää hänet ”piilossa” kotona, koska liikkuminen on vaikeaa ja välillä kameran pitäminen kivulloisissa käsissäkin on vaivalloista.

Hän tarjosi Pois potkitut -näyttelyä Werstaalle, mutta se ei toteutunut, koska museon mielestä edellinen näyttelypaikka oli liian lähellä Werstasta. Työväenmuseo kuitenkin arkistoi tuon ensimmäisen valokuvanäyttelyn kuvat.

Susanna ja Katri

Susanna Lyly on tamperelainen freelancer-valokuvaaja, kuvajournalisti ja yhteisötaiteilija. Hänen teoksiaan on viime vuosina ollut esillä useissa näyttelyissä Suomessa, Virossa ja Berliinissä. Lylyn töissä on keskiössä ihminen, kuvissaan hän käsittelee usein yksinäisyyttä, vanhenemista ja kehonkuvaa. Lyly työskentelee valokuvaajana ja yhteisötaiteilijana Kulttuuriosuuskunta Kiidossa.

Katri Dahlström on tamperelainen valokuvaaja, joka on tehnyt ensin 25-vuotisen uran kuiskaajana, kunnes tuli irtisanotuksi teatterista valokuvaajaksi valmistumisensa kynnyksellä. Teatterivuosien jälkeen Dahlström on lähtenyt rakentamaan omaa polkuaan valokuvaajana. Valokuvaus tarjoaa hänelle uuden tavan tarkastella maailmaa ja kertoa itse tarinoita. Se on mahdollisuus pysähtyä ihmisten, hetkien ja ilmiöiden äärelle ja tuoda näkyväksi sellaistakin, mikä muuten saattaisi jäädä huomaamatta.

Vammainen työelämä -yhteisnäyttelyn mahdollistivat Finnfoton apuraha, jolla kustannettiin printit, sekä Taide- ja kulttuuriviraston antamat työskentelyapurahat.

– Ilman tukea näyttely olisi jäänyt tekemättä, vaikka näyttelypaikka on ilmainen, Susanna Lyly sanoo.

Susanna Lyly ja Katri Dahlström ottivat itsestään kuvan. Heidän yhteisnäyttelynsä “Vammainen työelämä” haastaa käsityksiä työkyvystä. Kuva: Susanna / Katri

* *

Henkilökohtaisia tekstejä

Susanna Lyly sai idean kuvasarjaan eläkkeelle vammansa takia pyrkivistä kuntouttavassa työtoiminnassa työskentelevältä ystävältään.

– En tuntenut kuvattavia ennestään. Heistä yksi asuu Orimattilassa, ja siellä vietinkin muutaman päivän. Yksi kuvattavistani asuu Helsingissä, ja sinne tein useampia matkoja. Kaksi heistä on tamperelaisia, he ovat jo saaneet eläkepäätöksen pitkän taistelun jälkeen.

Kuvasarja yhdistyy haastattelukatkelmiin ja henkilökohtaisiin teksteihin.

Katri Dahlström kuvasi viisi ihmistä syksyllä Tampereella. Jos projektia jatketaan, hän voi laajentaa sitä kuvaamalla useampia vammaisia.

– Kaksi kuvattavaa löytyi kuntouttavan työtoiminnan kautta ja kaksi somen ansiosta. Enemmänkin tulijoita olisi ollut. Keskityin näihin neljään, koska Komuutti on aika pieni tila, Susanna kertoo.

Katrin kuvattavat saavat kertoa kokemuksistaan näyttelyn julisteissa.

Taistelulla eläkkeelle

Eläkkeelle pyrkivät ovat monisairaita. Monella on kovat kivut, ja niiden keskellä pitää todistella omaa olemassaoloaan ja istua syytetyn penkillä. Kuvattavat ovat tehneet työuraa, mutta se on käynyt mahdottomaksi.

– Näitä asioita on hyvä pohtia nyt, kun eläkeiän nosto on ajankohtainen asia. Ihmiset ovat erilaisia. Minä pidän kuvaamisesta. Olisi kivaa jatkaa sitä vaikka 90-vuotiaaksi ja tehdä seelasellat. Se ei sovi kaikille. Ei 80-vuotiasta rakennusmiestä voi kuvitella kiipeilemässä telineillä, Susanna Lyly toteaa.

Katri Dahlström täydentää, että monilla on niin pieni eläke, että heidän on pakko jatkaa työntekoa.

Susanna Lylyn kertoo lähihoitaja Marian tilanteesta. Häneltä on amputoitu toinen jalka, oikean nimettömän sormen kärkijäsenestä puuttuu distaaliosa ja keskisormesta on puolet jäljellä. Maria sairastaa myös moninivelrikkoa. Lyly on nähnyt Marian terveyspaperit. Eläkelaitoksen mukaan tämä on kohtuullisessa kunnossa, vaikka lääkärikin jo totesi hänet työkyvyttömäksi.

– Taistelu eläkkeelle pääsystä kesti kuusi vuotta. Säästettiinkö siinä mitään? Lopulta Maria piirsi amputoidun jalan ja sormien tyngät. Niillä piirroksilla eläkehakemus meni läpi, kertoo Susanna.

Marian piirrokset ovat nähtävillä Werstaan näyttelyssä.

Katri Dahlström kuvasi vammaisia, joilla olisi kova halua päästä kiinni työelämään, mutta joita ei töihin oteta. Kuvat: Katri Dahlström

* *

Langat vaihtuivat barbeiksi

”Kun et pysty tekemään töitä ja olet liikuntarajoitteinen, koen olevani kakkosluokan kansalainen, ei sinusta ole mitään hyötyä kenellekään. Olet turha, joka kuluttaa vaan yhteiskunnan resursseja.” (Tanja)

Tanja sai 13-vuotiaana verenmyrkytyksen, jonka koronarokote aktivoi. Hänelle tuli kuolio käsiin ja jalkoihin, nivelrikkoa ja vielä päälle syöpäkin. Tanja ei pysty liikkumaan ilman pyörätuolia kuin pieniä matkoja kepeillä. Hänellä oli vuoden ajan lankakauppa, joka vaihtui kotona oloon ja viiden sadan barbin kokoelmaan. Tanja ei ole saanut eläkepäätöstä.

Näyttelyssä on kuva myös Tanjan barbeista, joilla on erilaisia vammoja.

Ei näy päällepäin

Kaikki vammat eivät näy päällepäin. Jani sairastui Parkinsonin tautiin, joka on etenevä sairaus. Moni ihmetteli mitä sinä urheilullinen mies eläkkeelle haet. Janilta meni prosessiin kolme vuotta.

“Maailmassa on niin paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Miten voisin muistaa ne kaikki?” (Miia)

– Samalla tavoin näkymätön vammainen on Miia, jolla on adhd ja autisminkirjoa. Hän on farmaseutti. Hän ei pysty olemaan töissä, koska ei kestä loisteputkien valoa, värejä ja hajuja.

Miia pystyisi työskentelemään muutaman päivän viikossa, jos se mahdollistettaisiin.

Tanjan nukkekokoelmaan kuuluu myös erilaisia vammoja ja sairauksia omaavia barbeja. Kuva: Susanna Lyly

* *

Kaikki tai ei mitään

Johtopäätöksenä kuvausprojektista on se, että yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa se, että vammainen voisi olla töissä pari päivää viikossa tai muuten osa-aikaisesti.

Sen sijaan nykyinen työelämä on ehdoton. Joko olet töissä sataprosenttisesti tai et ollenkaan.

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät pysty sataprosenttiseen työpanokseen, mutta jos otettaisiin huomioon yksilöllisyys, voisi moni päästä kiinni työnsyrjään.

Katri on seurannut Pois potkitut -näyttelyn kuvattavien vaiheita. Erityisesti hän iloitsee siitä, että isyyslomalla irtisanotun miehen oikeustaistelu päättyi voittoon. Oikeus totesi, että irtisanominen oli väärin.

Vammainen työelämä istuu Työväenmuseon näyttelylinjaan, jossa on ollut avarasti esillä eri puolia nykypäivän ja menneisyyden työelämästä.

Vammainen työelämä -näyttely Tampereen Työväenmuseo Werstaan Komuutti-galleriassa 5.11.–5.12.2026. Avoinna ti–su 11–18. Vapaa pääsy.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua