Tatun ja Patun fantasiaseikkailussa ilakoidaan fantasiakirjallisuuden kustannuksella

Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Kuva: Otava / Katja Tähjä

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittamat ja kuvittamat Tatu ja Patu -kirjat ovat taattua kuvan ja kielen ilotulitusta, joista riittää löytämisen iloa useaksi lukukerraksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Tällä kertaa Tatu ja Patu muuntautuvat Tatuman Tahnaparraksi ja Patuman Suihkuvelhoksi, ja kiipeävät vessan peilikaapin lävitse oman suosikkifantasiakirjansa maailmaan.

Tatuman ja Patuman saavat tehtäväkseen etsiä kadonnut Alkukivi, ja myös lukija saa tehtävän: yksisarvisen sarvi pitäisi löytää jokaisen aukeaman kuvasekamelskasta. Samalla silmiin voin tarttua tekohampaita käyttäviä matoja, kivestä tehtyjä pähkinänkuoria sekä keskiaikaisia nakkikuppeja.

Arkiset toilettitarvikkeet vanupuikoista saippuarasiaan saavat uusia merkityksiä mystisessä Avathorin maailmassa. Suihkuverho muuntautuu viitaksi ja sähköhammasharja miekaksi, jolla voi myös karkottaa peikkoja ja leikata piirakkaa.

Fantasiakirjat alkavat aina kartalla, niin myös Tatun ja Patun fantasiaseikkailu (Otava, 2023). Osa paikannimistä, kuten Jätinkäymä ja Myrskynväärti, voisi olla poimittu jostain vanhemmille lukijoille tarkoitetusta fantasiakirjasta. Itseäni huvitti suunnattomasti Magian veden meri, Tu-vuori ja Li-vuori, sekä Sommoro. Gaga Duin ääretön kivimuuri taas hauskuuttaa nuorempia lukijoita.

Tutun näköinen ovi sekä sormus, ja öö, jotain muuta.

Tatun ja Patun fantasiaseikkailu irvailee hauskasti fantasiakliseiden ja muun populaarikulttuurin kustannuksella. Osa vitseistä on tarkoitettu varttuneemmille lukijoille, sillä kaikkein pienimmät eivät ole voineet omaksua kaikkea fantasiakirjallisuutta, johon tarinassa viitataan. Eikä kaikki ilakointi tapahdu pelkästään fantasian kustannuksella. Pöhköilyä on monen sorttista, ja se panee pienemmän (ja isommankin) lukijan pohtimaan miksi asiat ovat niin kuin ovat, eivätkä niin absurdisti kuin kuvitus ehdottaa.

Tatun ja Patun fantasiaseikkailu ei aivan räisky parhaiden Tatu ja Patu -kirjojen tavalla, mutta ei se niistä kauaskaan jää. Kuvitushuumori toimii, mutta tarina ei ole aivan yhtä höpsö kuin esimerkiksi Tatun ja Patun ällistyttävän satukirjan (2017) sadut.

Petri Hänninen

* * 

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua