Kuvat: Jussi Vierimaa / WSOY
KIRJAT | Neljän kertomuksen kokonaisuus vie nuorten noitien kokemusten äärelle. Lempeä ja turvallinen kirja tarjoaa rauhan hetken, mutta on myös kiinni tärkeissä asioissa, eikä vain pakene todellisuutta.
”Lempeä tunnelma ja mangakuvitus vievät ajatukset välittömästi Kikin lähettipalvelu -elokuvan maailmaan.”
ARVOSTELU
Magdalena Hai: Teen ja loitsujen vuosi
- Kuvittanut Heikala.
- WSOY, 2026.
- 149 sivua.
Odotettu neljän kertomuksen kokoelma yhdistää kahden taitavan tekijän kädenjälkeä. Kirja koostuu neljästä Magdalena Hain kertomuksesta, joita koristavat Heikalan kuvitukset.
Hai on muun muassa Finlandia-palkinnolla palkittu lasten- ja nuortenkirjailija ja Heikala taas mangatyylinen taiteilija.
Teen ja loitsujen vuosi (WSOY, 2026) rakentuu nimensä mukaisesti vuoden kierron ympärille. Jokaiselle vuodenajalle on oma tarinansa, joiden pääosissa ovat nuoret noidat. Tarinoiden lempeä tunnelma ja Heikalan mangakuvitus vievät ajatukset välittömästi Studio Ghiblin Kikin lähettipalvelu -elokuvan maailmaan.
Lämminhenkisissä tarinoissa nuoret noidat ovat avuliaita, elävät pienimuotoista elämää mökeissään ja käpertyvät takkatulen äärelle kun ulkona myrskyää. Tyylilajina on jonkinlainen fantastinen cottagecore, eli moderni versio pastoraaleista; halu paeta hiljaisemman maalaiselämän pariin on jo vähintään parituhatta vuotta vanha pyrkimys.
Genrestä voi toki kysyä, onko siinä kyse vain silkasta eskapismista ja silmien ummistamisesta ongelmille. Niin ei Teen ja loitsujen vuoden tapauksessa ole kyse. Tarinoiden nuoret noidat ovat maalaisromanttisista puitteistaan huolimatta aktiivisia toimijoita. Kokoelman aloittavassa ”Metsän jumalat”-tarinassa Syrjämetsän uusi noita joutuu setvimään mahdottomiksi muuttuneiden metsän jumalien aiheuttamia harmeja. Käy ilmi, että ongelmien juurisyy on itse kyläläisissä ja näiden luontoa riistävissä toimissa. Kylänoita joutuu sovittelemaan ristiriitaa luontoa suojelevien metsänjumalien ja luontoa hyväksikäyttävien kyläläisten välillä. Ollaan siis tärkeiden ja vakavien asioiden äärellä, vaikka niitä tarkastellaankin satumaisten linssien lävitse.
Magdalena Hain tuntien ei ole yllätys, että tarinoissa on myös sateenkaarevat puolensa; niiden äärellä voi tulla nähdyksi. Se sopii hienosti kirjan yleislempeään tunnelmaan. Teen ja loitsujen vuosi on ylipäänsä kuin hyvä kupillinen teetä tai pehmeä halaus. Heikalan kuvitus sopii tarinoihin oivallisesti ja kirja on muutenkin huolella viimeistelty: se on esineenä miellyttävä ja kokonaisuudessaan kaunis.
Ylipäänsä kirja on iätön ja ajaton; se on muodollisesti lastenkirja, mutta siinä on puolensa, joita aikuislukija arvostanee lapsia enemmän. Hieno kirja! Toivottavasti Magdalena Hai palaa vielä Launealan maailmaan.
Mikko Saari
@msaari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Janne Saarikiven esseet kattavat näennäisen kepeästi laajan kirjon ihmisen elämää – arviossa Kieli vie
KIRJAT | Kieli vie käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä, yliopistomaailman arkipäivää, matkustelua sekä kielitieteilijän asiantuntevia ja hauskojakin etymologisia löydöksiä.
Esikoisteos tarkkailee ihmistä epävarmassa ympäristössä – arviossa Jonne Haapalan Poissaoloharjoituksia
KIRJAT | Jonne Haapalan tarkkanäköiset runot tarttuvat sattumanvaraisuuteen. Niissä pohditaan kahvinjuomista, rajuilmaa ja naapureita.
Mitä Jeesuksesta tiedetään ja mitä kuvitellaan – arviossa Historian Jeesus ja salaliittoteoriat
KIRJAT | Matti Kankaanniemi on kirjoittanut kansankielisen mutta tieteellisesti pätevän johdatuksen Jeesuksen historiallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Dekkarin ympäristö viehättää, mutta tapahtumat hätkähdyttävät – arviossa Paula Hotin Murha Lochinverissä
KIRJAT | Paula Hotti palaa kolmannessa Halla-sarjan dekkarissa Skotlannin ylämaille, missä matkajournalisti ja kirjailija vietti kymmenkunta vuotta sitten kesiään kokkina.