Kuva: Book Garden
KIRJAT | Sirpa Pääkkösen lastenkirja vie luontevasti ja värikkäästi Afrikkaan ja välttää stereotypiat, vaikka tekoälyavusteinen kuvitus kummastuttaakin.
”Eläimetkin keskustelevat vallan luontevasti, kirahvi ja elefantti vaihtavat vaivatta kuulumisia.”
Sirpa Pääkkönen: Milla-Malle ja taikamatto. Book Garden, 2026. 24 sivua.
Sirpa Pääkkönen on kirjoittanut viehättävän ja sopivasti jännittävän lasten kuvakirjan. Milla-Malle ja taikamatto -tarinassa (Book Garden, 2026) seikkaillaan suomalaisittain mukavan oudossa ja harvinaisessa paikassa eli Afrikassa.
Tässä piilee aina vaaransa: valkoinen eurooppalainen menee ihmettelemään ja naureskelemaan mustien ihmisten outoja tapoja.
Pääkkönen välttää kuitenkin Afrikasta aina kirjoitettaessa vaanivat stereotypiat taitavasti ja ”alkuasukkaan” eli Bobo-pojan kohtaaminen on kaunis ja luonnollinen. Siinä Pääkkönen kääntää asetelman nerokkaasti päälaelleen…
Milla-Malle on siis lentänyt Afrikkaan kahden nallensa kanssa taikamatolla, millä muullakaan. Savannilla käydään kiinnostava keskustelu, kun Bobo-poika ihmettelee, kuinka vieraat savannille saapuivat.
”Taikamatto toi meidät tänne. Se on nyt majassamme”, Milla-Malle paljasti.
”Nyt sinä puhut hassuja. Jos menen isoon kaupunkiin, liikun aasilla tai setäni maastoautolla, mutta matolla ei voi matkustaa. Maton päällä nukutaan tai se lämmittää savimajan lattiaa”, poika intti vastaan.
”Lapset voivat liikkua, minne haluavat mielikuvituksensa avulla”, Milla-Malle vastasi.
* *
Niinpä. Mielikuvitus on myös Sirpa Pääkkösen tekstin eliksiiriä. Sen avulla eläimetkin keskustelevat vallan luontevasti, kirahvi ja elefantti vaihtavat vaivatta kuulumisia Milla-Mallen kahden nallekarhun kanssa.
Kirjan kuvitus on kuitenkin tehty tekoälyn avulla, ja sen huomaa. Kuvat ovat selkeitä, somia ja värikkäitä: ne viehättävät varmasti lapsia.
Itse kaipaan kuitenkin luonnollista käden jälkeä, yllätyksiä, siis mielikuvitusta. Lapset eivät varmaan eroa huomaa, se minua eniten huolestuttaakin.
Kirjan kuvitusta.
Ei kai kukaan haluaisi tekoälyllä tehtyjä lapsiakaan, ovat nämä sitten kuinka kilttejä, somia, kuuliaisia, siistejä ja edullisia tahansa?
Ymmärrän kyllä, että elävän kuvituksen tekeminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Silti kaipaan sitä juuri lasten kuvakirjoihin.
* *
No hyvä. Kirjan lopussa on mukava, ovela yllätys. Milla-Malle -tyttönen saa äitinsä sekä lukijansa hämmästymään ja Milla-Malle nalleineen hyvä naurut.
Samalla lukijassa herää hento toive, että Bobo tulee vielä jonain päivänä käymään Suomessa, ei ehkä taikamatolla, aasilla tai tekoälyllä, vaan mielikuvituksella.
Kirjan kirjoittaja Sirpa Pääkkönen kuuluu Kulttuuritoimituksen tekijäyhteisöön.
Matti Kuusela
EDIT. 3.9.2026: Lisätty maininta Sirpa Pääkkösen kuulumisesta Kulttuuritoimituksen tekijäyhteisöön.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.
Mökin kätkemä salaisuus avaa silmät – arviossa Iisa Pajulan Pehmeitä kohtia
KIRJAT | Iisa Pajula pohtii esikoisromaanissaan kiellettyjä rakkauksia ja miettii, voiko äidille antaa vihdoin anteeksi, kun itse toistaa lähes samanlaista rakkauden kaavaa.